tag:blogger.com,1999:blog-2562836295561122184.post3261453570300092794..comments2024-02-20T08:04:07.507+02:00Comments on Mifonkien matkassa: Kirjoittajan pulmia, osa 19. Kenelle kirjoitan?J.S. Meresmaahttp://www.blogger.com/profile/00661986617357694367noreply@blogger.comBlogger5125tag:blogger.com,1999:blog-2562836295561122184.post-54826358087381294532013-05-30T11:07:41.627+03:002013-05-30T11:07:41.627+03:00Ei sitä kirjoittaessa mietikään lukijoita muuten k...Ei sitä kirjoittaessa mietikään lukijoita muuten kuin siltä osin, että kirjoittaa hyvää tekstiä. :) Mutta sitten kun alkaa olla julkaisuja alla, ja hahmottelee sijoittumistaan kirjallisuudessa sekä omaa uraansa, saattaa jossain vaiheessa alkaa miettiä, kenelle oikeastaan kirjoittaa.<br /><br />Jos esimerkiksi kirjoittaa lapsille ja saakin palautetta pääasiassa aikuisilta, mitä se merkitsee palautteen vastaanottamisen kannalta? Tai jos kirjoittaa johonkin genreen, kirjoittaako sen tyyppistä kirjallisuutta, joka puree parhaimmin hardcore-genrefaneihin vai onko teksti enemmän suunnattu genreen ensi kertaa tutustuville?<br /><br />Tiedetään myös niitä tapauksia, joissa kirjan kohderyhmä on arvioitu väärin, ja kirjaa markkinoitu ikään kuin "sivu suun". Palaute voi silloin olla aika masentavaa kirjailijalle. Jos kuitenkin kykenee ymmärtämään, että kitkerä palaute johtuikin siitä, että lukija oli luullut ostaneensa appelsiinin mutta saanut omenan, kirjailija ei menetä uskoaan omiin taitoihinsa kirjoittajana.J.S. Meresmaahttps://www.blogger.com/profile/00661986617357694367noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2562836295561122184.post-47931236194540514972013-05-27T21:46:57.957+03:002013-05-27T21:46:57.957+03:00Olen melko samalla linjalla Magdalenan kanssa. Kun...Olen melko samalla linjalla Magdalenan kanssa. Kun tarina elää mielessä, koen lukijakunnan pohtimisen vain rajoittavaksi tekijäksi, joka puskee tarinan jotenkin... pienemmäksi. Toisaalta lukijoiden ajatteleminen voi rikastuttaakin kirjoittamista kun pakottaa itsensä perustelemaan tarkemmin tai tekemään ilmiöistä järkeenkäypiä.<br /><br />Yleisesti olen tulkinnut, että tekstini tulevat olemaan sellaisten lukijoiden heiniä, jotka jaksavat paneutua ja kokea lukemaansa voimakkaammin. En mielelläni kirjoita ADHD -lukijoille, jotka vain haluavat jotakin nopeaa läpikahlattavaa kesän helteisiin tai talven tylsään pimeyteen. Haluan saada lukijani heräämään. Ajattelemaan, siis olemaan. :DM.E. Yli-Kiikkahttps://www.blogger.com/profile/04675412451809530875noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2562836295561122184.post-1067859631008074052013-05-23T09:23:16.880+03:002013-05-23T09:23:16.880+03:00Totta puhut. Parastahan se olisi, jos osaisi kirjo...Totta puhut. Parastahan se olisi, jos osaisi kirjoittaa niin, että hyvin monenlaiset lukijat saisivat oivalluksia ja ahaa-elämyksiä tarinasta. Äidit lukevat eri tavalla kuin tyttäret, mutta jos samasta kirjasta voisi nauttia sekä äiti että tytär, niin voi että. Kyllä kirjailijan sydän silloin hyrräisi. Magdalena Haihttp://www.magdalenahai.comnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2562836295561122184.post-69923205538555529602013-05-22T21:54:02.100+03:002013-05-22T21:54:02.100+03:00"Voiko näistä asioista kirjoittaa lapsille ta..."Voiko näistä asioista kirjoittaa lapsille tai nuorille" -ihmettelyjä kuulee useimmiten -- yllätys, yllätys -- aikuisten suusta, mutta itse olen onneksi välttynyt siltä, että joutuisin ajattelemaan kirjojeni kohderyhmien ikää tältä kantilta. <br /><br />Kirjoittaessa en sitä muutenkaan mieti, mutta joskus jälkeenpäin palautetta märehtiessä huomaan miettiväni, onko jokin reaktio sidonnainen lukijan "kehitysasteeseen". Palautteen käsittelyn kannalta voi todellakin olla väliä, onko lukija kovaksikeitetty kriitikko vai kolme kirjaa vuodessa lukeva henkilö.J.S. Meresmaahttps://www.blogger.com/profile/00661986617357694367noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2562836295561122184.post-85241449136565151642013-05-22T09:52:14.371+03:002013-05-22T09:52:14.371+03:00Kun kirjoitan aikuisille, en ole miettinyt kohdery...Kun kirjoitan aikuisille, en ole miettinyt kohderyhmää oikeastaan ollenkaan, vaan menen täysin tarinan ehdoilla ja luotan siihen, että se löytää lukijansa. Lapsille ja nuorille kirjoittaessa asia on monimutkaisempi. Lähtökohtaisesti pyrin kirjoittamaan tinkimättömän hyvän tarinan ja nautittavaa tekstiä. Nuortenkirjankin pitäisi olla sellainen, että aikuinen voi sen hampaita kiristelemättä lukea. :) Se on mahdollista. Luenhan minäkin ihan innoissani Neil Gaimanin, Terry Pratchettin ja Eoin Colferin varhaisnuorille suunnattuja tarinoita. <br /><br />Mutta kun kirjoittaa lapsille ja nuorille, ulkoapäin tulee paljon oletuksia, sääntöjä ja raja-aitoja liittyen siihen, mitä tarinassa saa tapahtua, millä tavalla siitä saa kertoa jne. Mitä nuorempi kohderyhmä, sitä enemmän sääntöjä. (Ja kyllähän sitä itsekin vetää ihan lapsille kirjoitetuissa jutuissa tiettyjä, aika tarkkojakin linjauksia tarinan sisällä. Kenelle tämä on kirjoitettu, millaisen tarinan he haluavat kuulla, mikä ylipäätään toimii ja mikä ei.) Vaikeaa siitä tekee se, että rajat eivät ole välttämättä mitenkään loogisia. On jotenkin outoa, että en miettinyt hetkeäkään, voinko kirjoittaa Luopion ampumaan Gigiä, mutta pohdin ihan toden teolla, voiko yksi Kellopelikuninkaan hahmoista käyttää sanaa "paskiainen". Hetkinen... :D<br /><br />Kirjailijana mulle on vastenmielistä sanoa, että tämä kirja on kirjoitettu sen ja sen ikäisille ja sille ja sille porukalle, koska en halua osoitella kenellekään, että tästä sinun kuuluisi tykätä, mutta tuo on sulle kyllä vähän ööh. Mutta kyllä kohderyhmä silti kirjoitusprosessiin vaikuttaa. Siitä ei pääse mihinkään.Magdalena Haihttp://www.magdalenahai.comnoreply@blogger.com