tag:blogger.com,1999:blog-2562836295561122184.post4738109762236890175..comments2024-02-20T08:04:07.507+02:00Comments on Mifonkien matkassa: Henkiset vallihaudat ja kuinka päästä niiden yli.J.S. Meresmaahttp://www.blogger.com/profile/00661986617357694367noreply@blogger.comBlogger10125tag:blogger.com,1999:blog-2562836295561122184.post-42443335528879385022011-10-07T10:44:22.007+03:002011-10-07T10:44:22.007+03:00Sanna, hauskaa että löysit tänne, tervetuloa! Tähä...Sanna, hauskaa että löysit tänne, tervetuloa! Tähän mennessä olen itse päässyt henkisesti kirjoittajan taipaleella melko helpolla, sillä kirjoitin ensimmäisen kässärini ilman ajatustakaan sen julkaisemisesta. En tiedä miten käy tulevaisuudessa, mutta paras on kun ei ota liikaa paineita. Ulkopuoliset odotukset, joita luulee omikseen, voivat olla melkoinen lukko luovuudelle. Tekee niin hyvin sen, mitä osaa, ja loppu hoituu kuin itsestään. <br /><br />Tärkeintä on, että se mitä tekee, on kivaa.J.S. Meresmaahttps://www.blogger.com/profile/00661986617357694367noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2562836295561122184.post-34191324729748523282011-10-06T23:13:04.583+03:002011-10-06T23:13:04.583+03:00Jestas, ihan ku olis omia ajatuksia lukenu.
Oon ...Jestas, ihan ku olis omia ajatuksia lukenu. <br /><br />Oon mun kaveripiirissä tunnettu siitä, että oon saanu kirjottamisesta ihan naurettavan vaikeeta. Kamala himo kirjailijaksi ja tekstiä pitää puskea järkyttävää tahtia. Nyt pakotan itteäni ottamaan aikalisää, etten vielä oikeesti aja itteäni hermoromahduksen partaalle. Mulla on kaks eri kässäriä, joista vois saada kirjan kasaan, mutta usko omiin taitoihin on niin nollassa koko ajan, etten tahdo enää nähäkää niitä. Harmi sinällään, että sitä toista oon suunnitellu neljä (melkein viis) vuotta...<br /><br />Ja mä oon aina kirjottanu pelkkää fantasiaa, joten omasta mielestäni Magdalena Hain ajatus on hyvinkin osuva. Fantasian lukeminen ja kirjottaminen on ollu mulle tavallaan pakotie todellisuudesta. Joskin kirjoittamisen yleinen sujumattomuus on saanu mut miettimään, että pitäskö vaihtaa genreä. <br /><br />Mut kiitos tästä merkinnästä, se sai ajattelemaan taas vähän enemmän <3Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2562836295561122184.post-19437612940623345642011-10-03T15:59:09.825+03:002011-10-03T15:59:09.825+03:00Magdalena Hai, en tiedä onko tuo kovin kaukaa haet...Magdalena Hai, en tiedä onko tuo kovin kaukaa haettua, minun korvaani se kuulostaa uskottavalta. Ei niin, että kaikkien fantasiaharrastajien kanssa olisi näin, mutta ehkä joidenkin.<br /><br />Mutta mielenkiintoista sitä on pohtia!J.S. Meresmaahttps://www.blogger.com/profile/00661986617357694367noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2562836295561122184.post-15515551130384523232011-09-25T15:24:47.095+03:002011-09-25T15:24:47.095+03:00Viime vuonnako se oli, kun julkaistiin tutkimus, j...Viime vuonnako se oli, kun julkaistiin tutkimus, jossa todettiin fantasiaa lukevien (harrastavien?) olevan keskivertoa empaattisempia ihmisiä. Muistaakseni siinä ei kuitenkaan käynyt ilmi, ovatko fantasiaharrastajat empaattisempia, koska harrastavat fantasiaa, vai harrastavatko he fantasiaa, koska ovat empaattisia. Olen viime aikoina joutunut vastaamaan muutamankin kerran kysymykseen: "Mitä järkeä on fantasiassa?" Mitä järkeä on luoda vieraita maailmoja ja kertoa tarinoita, joissa seikkailee ihmisten lisäksi, tai heidän paikallaan, vieraita eliölajeja ja keksittyjä olentoja? Ehkä kyse onkin siitä, että fantasiaa lukevien empaattisuus mahdollistaa samaistumisen myös kaukaisempiin kohteisiin? Ehkä he jopa tarvitsevat tätä etäännytystä? Jospa empaattiselle ihmiselle tässä maailmassa tapahtuva vääryys on liian lähellä, liian ahdistavaa? <br /><br />Onko tämä vaan tosi kaukaa haettua? :)Magdalena Haihttp://www.magdalenahai.comnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2562836295561122184.post-55637755966578804932011-09-25T07:28:09.554+03:002011-09-25T07:28:09.554+03:00Magdalena Hai, ehkä yksi syy miksi fantasia on nyk...Magdalena Hai, ehkä yksi syy miksi fantasia on nykyään niin suosittua, on juuri tuo etäännytettävyys. Fantasiaa lukiessa on mahdollisimman kaukana arkimaailmasta, jossa elämme.<br /><br />On mielenkiintoista, kuinka etäännytys voi olla rinnatusten tarinan ja henkilöhahmojen uskottavuuden kanssa. Miten ihmisen mieli toimii, että on mahdollista eläytyä ja kiintyä henkilöhahmoihin, mutta silti olla ahdistumatta jos näille tapahtuu jotain ahdistavaa?J.S. Meresmaahttps://www.blogger.com/profile/00661986617357694367noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2562836295561122184.post-29991537024143069712011-09-24T10:41:59.988+03:002011-09-24T10:41:59.988+03:00Tuo on muuten mielenkiintoinen (karkaan nyt vähän ...Tuo on muuten mielenkiintoinen (karkaan nyt vähän aiheesta) juttu, fantasian etäännyttävä vaikutus. Kirjoitan parhaillaan vaihtoehtoiseen maailmaan sijoittuvaa tarinaa ja mietin aluksi paljonkin sitä, mitä voin sanoa ja mitä voi tapahtua, kun kohdeyleisö on vielä suht nuorta (10-12 -vuotiaat). Päädyin lopulta, viisaampia ja kokeneempia kuunneltuani, kirjoittamaan tarinan niin kuin se paperille (noh, tiedostoon) tulee. Kyse on kuitenkin fantasiasta, asiat tapahtuvat kokonaan eri maailmassa, eivätkä toimijat ole välttämättä edes ihmisiä! Fantasian piirissä tapahtuvat kauheudet (esim. sota) ovat lukijalle helpommin sulatettavia kuin arkiproosassa. Painopiste omassa tekstissäni on seikkailussa, vaikka alla piileekin isompia teemoja.Magdalena Haihttp://www.magdalenahai.comnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2562836295561122184.post-31281479837550238562011-09-23T20:57:08.727+03:002011-09-23T20:57:08.727+03:00Tirlittan, saan siis olla onnellinen, että omaan k...Tirlittan, saan siis olla onnellinen, että omaan kirjoittamiseeni ei toistaiseksi ole liittynyt muuta ahdistusta kuin työasento, kun keho alkaa viiden tunnin naputtelurupeaman jälkeen huutamaan, että liikuntaa ja venyttelyä, hyvä ihminen!<br /><br />Jotain tekemistä asian kanssa lienee myös lajityypillä, jota kirjoitan. En tiedä onko fantasiassa (tai viihteessä ylipäätään) mahdollista purkaa niin henkilökohtaisia traumoja, että siitä kovin ahdistuisi. <br /><br />Samoin jonkin aiheen sopimattomuus ei ole pälkähtänyt päähän ennen kuin lukijapalautteen jälkeen, mutta ehkä tässäkin on kyse lajityypistä, jonka vaikutus on helpommin etäännytettävissä kuin lähihistoriaan tai nykyaikaan sijoittuvan ihmissuhdevyyhdin. Kysymyshän on "vain fantasiasta". Näin voi järkyttymisen rajoilla keikkuva lukija sanoa itselleen ja huokaisten sallia "sopimattomuuden".J.S. Meresmaahttps://www.blogger.com/profile/00661986617357694367noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2562836295561122184.post-69382784178166346192011-09-23T05:23:52.393+03:002011-09-23T05:23:52.393+03:00Pelkoon lääkkeiksi kelpaavat juuri halu ja rohkeus...Pelkoon lääkkeiksi kelpaavat juuri halu ja rohkeus:D Kirjoitinkin tuolla oman blogini puolella loistavasta viisaudesta, jonka asiaan liittyen kuulin: "Rohkea ihminen ei ole se, joka ei pelkää, vaan se, joka voittaa pelkonsa". Joskus pelottaa jo se mitä päästään suoltaa, joskus miettii myös, että onko kirjoitetut asiat "sopivia". Ympäristön ja yhteiskunnan asenteet ja arvot ovat tiukassa jossakin pään sisässä. Ja koska arvot ja asenteetkin muuttuvat, ei koskaan voi tietää mikä teksti on hetken päästä sopiva tai sopimaton.<br /><br />Yksi kirjoittamisen este tai todella syvä vallihauta saattaa olla ahdistus joka kumpuaa kirjoituksen aiheesta. Jotkut omasta elämästään kirjoittaneet tunnetutkin kirjailijat ovat kertoneet, kuinka ahdistavaa on ollut käydä jotain perhedraamoja uudelleen läpi ja kuinka kirjoittaminen on tuntunut todella pahalta. Vasta kun teksti on valmis, tapahtuu vapautuminen. Jos antaa tälle ahdistukselle vallan, kirjoittamisesta ei tule mitään.Tirlittanhttp://kirjoittajaelamaa.blogspot.comnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2562836295561122184.post-15574098473177944312011-09-22T20:15:54.925+03:002011-09-22T20:15:54.925+03:00Magdalena Hai, ihanaa kuulla, että meitä itsekkäit...Magdalena Hai, ihanaa kuulla, että meitä itsekkäitä ja omapäisiä tilanteisiin heittäytyjiä on enemmänkin. Ja vielä ylpeitä siitä! :)<br /><br />Asenteet, toden totta. Hyvin paljon voi vaikuttaa se, miten lähipiirissä suhtaudutaan lukemiseen ja kirjoittamiseen. En ole itse törmännyt kirjoittamisen väheksyntään, runsaan lukemisen kylläkin. "Aina se lukee" tai "Taas on seuraava kirja menossa" tai "Näkösi menee". Lapsen ilmeisesti kuuluisi kirmata pihalla aamusta iltaan, etenkin jos on kesä. <br /><br />Tunnistan kyllä sen oudon nolouden, kun paljastaa "vähän kirjoittelevansa". Keskustelukumppanihan ei voi tietää onko kyse päiväkirjasta vai kunnianhimoisesta puurtamisesta. Seuraava kysymys on luonnollisesti että minkälaista, ja kun kertoo, halutaan lukunäytteitä. Siitä on sitten vaikea kiemurrella irti, jos kyseessä on henkilö, jolle ei halua tekosiaan näyttää.<br /><br />Yksi lisäys listaan tuli itsellekin vielä mieleen, ihan perusjuttu. Nimittäin pelko. Sehän on se yksi peikko, joka kovasti ihmisen toimissa taustavaikuttaa. Pettymyksen pelko, nauretuksi joutumisen pelko, epäonnistumisen pelko... Mutta ne kai voitetaan sillä rohkeudella?J.S. Meresmaahttps://www.blogger.com/profile/00661986617357694367noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2562836295561122184.post-82257051957638420762011-09-22T09:06:39.852+03:002011-09-22T09:06:39.852+03:00Hyvä lista. Tuota katsoessani tajusin, miksi olen ...Hyvä lista. Tuota katsoessani tajusin, miksi olen julkaisemassa kohtsillään kirjan ja miksi se on tapahtunut nopeammin kuin itsekään ajattelin. Olen pohjimmiltani paksunahkainen, jääräpäinen, itsekäs, uhkarohkeuteen taipuvainen ihminen. Enkä sano tätä pahalla, minusta nuo ovat aina olleet parhaita ominaisuuksiani. :D<br /><br />Listaan voisi lisätä ympäristön asenteet kirjoittamista kohtaan. Itselleni raskainta aikaa oli se, kun vasta aloittelin vakavasti kirjoittamista. Tietyt ihmiset suhtautuivat yllättävän negatiivisesti kirjoittamiseen harrastuksena, saati kunnianhimoiseen kirjoittamiseen. Varsinkin vanhempi polvi tuntui pitävän kirjailijaksi haluamista huonona juttuna. Vieläkin joku saattaa sanoa, että onhan se kustannussopimus kiva, mutta... Tiedän kirjoittajia, jotka eivät ole kertoneet esimerkiksi vanhemmilleen tai sisaruksilleen harrastavansa kirjoittamista. Kirjoittamista pidetään jotenkin epäsopivana, jopa nolona!Magdalena Haihttp://www.magdalenahai.comnoreply@blogger.com