tag:blogger.com,1999:blog-2562836295561122184.post1739997470035452032..comments2024-02-20T08:04:07.507+02:00Comments on Mifonkien matkassa: Otsa rypyssä vai hymy huulilla?J.S. Meresmaahttp://www.blogger.com/profile/00661986617357694367noreply@blogger.comBlogger4125tag:blogger.com,1999:blog-2562836295561122184.post-73054545311850230152013-09-15T02:50:48.101+03:002013-09-15T02:50:48.101+03:00Kun pohdin sanojen "viihdekirjallisuus" ...Kun pohdin sanojen "viihdekirjallisuus" ja "vakavasti otettava realismi" merkityksiä, minulle tulee mieleen keinotekoinen jaottelu.<br /><br />Minulle (runoudesta nyt puhumatta, en OIKEASTI halua jaotella kirjallisuutta kovinkaan tarkasti) kirjallisuudessa on kaksi pääluokkaa: tietokirjallisuus ja kaunokirjallinen proosa. (Väliltäkin voi olla proosaksi puettua tietokirjallisuutta...)<br />Kaikilla proosateoksilla on yhteinen tekijä: ne kertovat ihmisten elämästä, ilmiöistä, tunteista jne. Ihmiskertomuksia. Yksittäisen tarinan (kirjan) viihteellisyys on yksilöllistä tarinan luonteen ja kirjoittajansa tyylin mukaan.<br /><br />Ja tietysti... lukija voi kokea fantasian mitä vakavimmaksi referenssimateriaaliksi ja historialliset lahtaus-moralistiset järkytyskirjat mitä huvittavimmaksi viihteeksi tai täydeksi fiktioksi... laitoksista löytynee kaikenlaisia tapauksia. Joten viihteellisyys on sitäkin enemmän katsojan silmässä...<br /><br />Anyway...<br /><br />Ymmärrän, että viihdekirjallisuudella pyritään luokittelemaan niitä tarinoita, joiden äärellä voi irrottautua arjesta tai jotka ovat jollakin tavalla sidoksissa yleisiin harrastemaailmoihin. Mutta sitten voi miettiä onko "Mielensä pahoittaja" millä asteikolla. Se lienee viihteeksi tarkoitettua, mutta ajatellaanko se enemmän proosaksi kuin fantasia tai scifi? "Layla" käy läpi vakavaa elämäntarinaa, mutta eivätkö kauhuteokset ja useat muut spefitarinat sisällä melkoista draamaa ja tragediaa? Sellaista, minkä voi ottaa aivan yhtä vakavissaan. Erona on vain se, että spefin tragediset ihmistarinat tulevat lukijoiden tietoon hieman eri kautta, ja niihin saattavat törmätä hekin, jotka eivät pahemmin välitä ryppyotsaisesti lukemisesta.<br /><br />Ja kun ajatellaan sitäkin, että ryppyotsainen huumorintajuton ja synkeä tarina menee jo omassa suunnassaan hieman kauemmas arjen realismista, voitanee miettiä missä menee melankolian makuraja? Toki, me suomalaiset pidämme synkkyyden kuvailua kaikkine alkoholiongelmineen, huumeineen, syöpineen, eroineen, itsemurhayrityksineen, raiskauksineen ja väkivaltoineen (jne) realismin taiteena, jolla on suuri kansalliskulttuurillinen paino. Mutta onko sekään aivan sitä "realismia", jota me näemme päivittäin omassa elämässämme?<br />Eikö realismissa olekin aurinkoisia aamuja? Eikö vaikeuksista selvitä sisulla ja sitkeydellä? Ystävillä?<br />Ja sillä kuuluisalla huumorilla. Pilkkeellä silmäkulmassa.<br /><br />Vai meneekö se viihteeksi? Epärealismiksi?<br /><br />Kuten edellä mainitsin, keinotekoista jaottelua. Siinä kakkulapiona toimii olento nimeltä "tuntuma". Mikä tuntuu miellyttävällä tavalla avartavalta lukea, ja mistä sitten huokuu tunne: "Näiden sivujen tarkoitus on avata silmäni kuin sanomalehti tai tietokirjallisuus".M.E. Yli-Kiikkahttps://www.blogger.com/profile/04675412451809530875noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2562836295561122184.post-89416530909483364122013-09-12T19:51:57.365+03:002013-09-12T19:51:57.365+03:00"Fantasiakirjallisuus on ollut minulle aina p..."Fantasiakirjallisuus on ollut minulle aina paikka, jossa ihmisyyden ja elämän tutkaileminen on mielenkiintoisinta. Perusasiat ovat lähempänä ihmistä kuin hektisessä nykymaailmassa."<br /><br />Tämä on juuri se syy, miksi en itsekään kahlaa realismin suossa. Mukava huomata, että muutkin löytävät toisista maailmoista juuri sen ihmisyyden syvimmän olemuksen.Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2562836295561122184.post-84113353526505058092013-09-12T17:51:08.758+03:002013-09-12T17:51:08.758+03:00Oh, ihana termi! Tarinoiden kertomisessa juuri tuo...Oh, ihana termi! Tarinoiden kertomisessa juuri tuo mielikuvituksen käyttö on se, mikä minua ehkä eniten kutkuttaa.<br /><br />Miten paljon harmaampaa elämä olisikaan ilman mielikuvitusta!J.S. Meresmaahttps://www.blogger.com/profile/00661986617357694367noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2562836295561122184.post-725707001735844622013-09-11T12:20:37.018+03:002013-09-11T12:20:37.018+03:00Ranskassa käytetään termiä "littérature de l&...Ranskassa käytetään termiä "littérature de l'imaginaire". Pidän tuosta sanaparista, koska se viittaa siihen että tekstin tekemiseen on käytetty mielikuvitusta. Fiktio on ihan mielenkiintoinen termi myös sinänsä, mutta tuo imaginaire tuo jotain lisää jaotteluun. Sen alle on melkein mahdotonta rajata mitään. Ainakaan siihen ei voi liittää sanaa hömppä. Mary Von Törnehttps://www.blogger.com/profile/14862441743446855850noreply@blogger.com