tag:blogger.com,1999:blog-2562836295561122184.post5816810445318216058..comments2024-02-20T08:04:07.507+02:00Comments on Mifonkien matkassa: Esikoisuuden lumoJ.S. Meresmaahttp://www.blogger.com/profile/00661986617357694367noreply@blogger.comBlogger6125tag:blogger.com,1999:blog-2562836295561122184.post-83745320156685629282015-09-14T15:16:04.015+03:002015-09-14T15:16:04.015+03:00"Laatukirja rakentuu yhteisvoimin", vois..."Laatukirja rakentuu yhteisvoimin", voisiko sitä paremmin sanoa! Näin se on.Saara Henrikssonhttps://www.blogger.com/profile/16842253367658347948noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2562836295561122184.post-17052532790429676622015-09-14T15:05:51.817+03:002015-09-14T15:05:51.817+03:00Etsin suoraa lainausta Hannu Mäkelän kirjasta Muis...Etsin suoraa lainausta Hannu Mäkelän kirjasta Muistan - Otavan aika, mutta ei nyt löytynyt: idea on kuitenkin, että ensimmäinen kirja ei kuitenkaan yleensä oli kirjailijalta se paras, vaan kustantamot ottavat (ottivat) kirjailijoita talliinsa sen toivossa, että nämä myöhemmin munisivat kultamunia. Näin siis 70-luvulla. Kirjailijan heivaaminen pihalle yhden teoksen jälkeen kuulostaa takaperoiselta kustantamiselta.Saara Henrikssonhttp://margaretpenny.blogspot.comnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2562836295561122184.post-92020638464563577002015-09-14T15:00:48.601+03:002015-09-14T15:00:48.601+03:00Kyllähän minäkin jo rivikirjailija olen. :D Lasken...Kyllähän minäkin jo rivikirjailija olen. :D Lasken sellaiseksi ne, jotka ovat esikoisensa ja toisinkoisensa julkaisseet, ja ovat vakuuttuneita jatkamaan kirjailijuuden tiellä (eli pyrkivät säännölliseen julkaisemiseen). <br /><br />On totta, että loppujen lopuksi kirjailija on omillaan taitojensa ja taidottomuutensa kanssa. Silti kannuksensa ansainneen kirjailijan tulee saada työskennellä kustannustoimittajan ja muun ammattiväen kanssa: laatukirja rakentuu yhteisvoimin. En oikein tiedä, ketä palvelee se, jos lupaavia esikoisia otetaan sisään ovista ja ikkunoista, mutta jos ei pöhinää synny tarpeeksi, unohdetaan sinne huoneistoihin harhailemaan seuraavien käsikirjoitustensa kanssa.<br /><br />Ihminen kaipaa ja tarvitsee tukea myös kehittyäkseen kirjailijana ja luodakseen työstään vahvemman brändin. Valitettavasti kustantamot eivät sitä kaikille pysty tarjoamaan. Kirjailijoiden on uskallauduttava etsimään tahoja, jotka ammatillista tukea antaisivat. Muodostamaan luottamuksellisia kollegaryhmiä, tsemppareita, ateljeekriitikkopiirejä -- tai tekemään kuten me osuuskummajaiset, perustamaan osuuskunnan.J.S. Meresmaahttps://www.blogger.com/profile/00661986617357694367noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2562836295561122184.post-11631452886074039482015-09-14T14:46:43.508+03:002015-09-14T14:46:43.508+03:00Rivikirjailija, höpsis! Rohkea oman tiesi kulkija ...Rivikirjailija, höpsis! Rohkea oman tiesi kulkija olet. Jokaisen kirjailijan tehtävä on yrittää kirjoittaa paremmin ja jokainen tarvitsee siihen tukea. Hyvä, jos kustantaja tai kustannustoimittaja on se henkilö, mutta lopulta jokainen itse vastaa tekstistään. Tunsin kollegan, jonka kustantaja oli alalla legenda, ja tämän kollegan jokainen lause alkoi "kustannustoimittajani se-ja-se mielestä..." tai "kustannustoimittajani se-ja-se sanoo...". Ei ole ollenkaan huono juttu, jos kirjoittaja voi vähän seistä omilla jaloillaan. Niillä jaloilla voi sitten kävellä paikkaan, jossa kokee saavansa sitä oikeaa apua ja tukea, ihmisten luo, jotka uskovat kirjoittajaan. Työn iloa ja uskoa kaikille kirjoittajille!Saara Henrikssonhttp://margaretpenny.blogspot.finoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2562836295561122184.post-62959979262838979492015-09-14T14:13:00.988+03:002015-09-14T14:13:00.988+03:00Itselle tulee ainakin vahvasti sellainen tunne, et...Itselle tulee ainakin vahvasti sellainen tunne, että yhä useammin markkinointiosasto määrää, mitä kustantamosta tulee ulos -- ei kustannuspuoli. Ja jostain syystä (ehkä juurikin tuon ekstrahuomion vuoksi) Mullistavia Esikoisia etsitään kuin hyvät kirjat olisivat maailmasta loppumaisillaan.<br /><br />Esikoiskirja voi olla todella upea, eipä siinä mitään, mutta hieman ironisesti kyllä kirjailijat tavallisesti myöhemmin kokevat, että ovat sen toisen tai kolmannen kirjan jälkeen paljon parempia ja osaavampia kuin esikoisensa kanssa.<br /><br />On karua huomata, että jos ei sinuun kukaan markkinointipuolella tai kustantamossa muuten usko, osaamisesi tai kässäri hyvyys ei paljon paina. Voit olla "vanha nimi", "ei-kiinnostava kasvo", ja se siitä. Uusia kirkassilmäisiä esikoiskirjailijoita on jonossa oven takana.<br /><br />Enkä minä kirjoita näistä katkerana (minullahan on mennyt ja menee hyvin!), enemmän ihmetellen ja miettien, minkälaista tulevaisuutta tällä pedataan. <br /><br />Ja muistuttaen, että meidän kirjailijoiden on pidettävä yhtä ja tuettava toisiamme, sillä kustantamoiden resurssit eivät riitä kuin muutaman prosentin tukemiseen ammatillisen kehittymisen ja markkinointipanostusten osalta.<br /><br />Tupla- ja tripladebyytitkin onnistunevat juuri kohderyhmämuutoksilla tai sitten viimeistään kirjailijanimillä. :DJ.S. Meresmaahttps://www.blogger.com/profile/00661986617357694367noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2562836295561122184.post-88671150435609469822015-09-14T12:31:45.784+03:002015-09-14T12:31:45.784+03:00Joo, se siinä onkin kummallista, että esikoiskirja...Joo, se siinä onkin kummallista, että esikoiskirjailijuudesta touhotetaan niin kauheasti julkisessa sanassa. Sitten jos esikoiskirjailija ei kuulukaan niihin, jotka olisivat kiinnostavia (ei arviota Hesarissa, ei toivoa esikoiskirjapalkinnosta, ei esiintymisiä "esikoiskirjailijana" jne), niin tuntuu että on missannut jotain. Kun tosiaan esikoisen voi kirjoittaa vain kerran. Tai noh, miten sen ottaa. Pitäisi varmaan debytoida nuortenkirjallisuudella, niin sitten voisi taas ilmoittautua esikoiskilpaan kun kirjoittaa ekan aikuistenromaaninsa :P <br /><br />Calendulahttps://www.blogger.com/profile/04298371244770048122noreply@blogger.com