tag:blogger.com,1999:blog-2562836295561122184.post7863865688985622539..comments2024-02-20T08:04:07.507+02:00Comments on Mifonkien matkassa: Jäävuoren huippu: menestys ja julkisuuden harhaJ.S. Meresmaahttp://www.blogger.com/profile/00661986617357694367noreply@blogger.comBlogger12125tag:blogger.com,1999:blog-2562836295561122184.post-17915189509356220652014-01-24T10:11:18.611+02:002014-01-24T10:11:18.611+02:00Ole hyvä! Ole hyvä! J.S. Meresmaahttps://www.blogger.com/profile/00661986617357694367noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2562836295561122184.post-30293595785355692272014-01-24T10:10:49.453+02:002014-01-24T10:10:49.453+02:00Mutta toisaalta mediassa näkyminen ei ole mikään m...Mutta toisaalta mediassa näkyminen ei ole mikään menestyksen mittari tai tae. Näin ajattelen.<br /><br />Kyllähän kirjailijaa harmittaa se, kun oma kirja ei löydä kaikkia niitä lukijoita, joita se voisi löytää. Jos kirjoja ilmestyisi vähemmän, jos mediassa huomioitaisiin enemmän, jos voittaisi jonkin uutisoinnin arvoisen palkinnon... Monta estettä on kirjan ja lukijan välissä. Hyviä ja huomionarvoisia kirjoja on Suomessa paljon, eikä niistä jokainen saa näkyvyyttä ansaitsemallaan tavalla. Sille ei vain voi mitään.<br /><br />Siksi onkin mielestäni tärkeää hahmottaa se OMA menestyksen mittarinsa. Riittäisikö se, että kirja on kirjoitettu ja julkaistu? Kaikki muu on plussaa.J.S. Meresmaahttps://www.blogger.com/profile/00661986617357694367noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2562836295561122184.post-90785712646640152882014-01-24T10:03:11.399+02:002014-01-24T10:03:11.399+02:00Juuri näin. Sivuilleen liian tiheästi vilkuilemall...Juuri näin. Sivuilleen liian tiheästi vilkuilemalla voi helposti eksyä polulta, jota oli kulkemassa.<br /><br />Tuo on todella hyvä huomio, että sitä voi alkaa pitää tärkeänä asioita, joiden muut väittävät olevan tärkeitä. J.S. Meresmaahttps://www.blogger.com/profile/00661986617357694367noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2562836295561122184.post-85395114831686467902014-01-24T09:57:40.801+02:002014-01-24T09:57:40.801+02:00Ahmu, niin tuttu tuo tunne, että kustannussopimuks...Ahmu, niin tuttu tuo tunne, että kustannussopimuksestahan juttu oikeastaan vasta alkoikin! Niin se kuuluu mennä: askel askeleelta, rajapyykki rajapyykiltä. <br /><br />Mitä paremmin on perillä kirjallisuusmaailman realismeista, sitä vähemmän itseään rääkkää (ehkä). Ala on kerta kaikkisen kummallinen, ja kollegoiden muodostaman vertaisverkoston avulla pääsee parhaiten säätämään omaa suhteellisuudentajuaan.<br /><br />Uhrauksista: ihan totta, että ei niitä itse ajattele uhrauksina vaan valintoina. Ulkopuoliset ehkä ennemminkin ajattelevat niin. Tässä tulee esille hyvin se, miten käyttämämme sanat kuvastavat ja ohjaavat tuntemuksiamme. Se mikä on toiselle valinta, on toiselle uhraus.J.S. Meresmaahttps://www.blogger.com/profile/00661986617357694367noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2562836295561122184.post-462942288463304442014-01-24T09:12:56.854+02:002014-01-24T09:12:56.854+02:00Kiitos, tämä oli tärkeä teksti.Kiitos, tämä oli tärkeä teksti.Johanna Hoohttp://www.johannahulkko.finoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2562836295561122184.post-63904596129826015172014-01-23T22:43:59.008+02:002014-01-23T22:43:59.008+02:00Itse suren myös muiden takia: on niin paljon hyviä...Itse suren myös muiden takia: on niin paljon hyviä kirjoja ja tekijöitä, jotka eivät saa julkisuutta, koska tekijä ei ole mediaan sopiva tai kirjan aihepiiri ei kiinnosta toimittajia. Ja sitten ovat ne, jotka eivät halua olla esillä, mutta haluaisivat kirjansa olevan, ja se ei taas nykyään käy. Taiteilijoiden pitää entistä enemmän myydä omalla persoonallaan ja monille se on todella kuluttavaa.Anonymoushttps://www.blogger.com/profile/02032551767478075307noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2562836295561122184.post-77910076826117963522014-01-23T20:30:11.663+02:002014-01-23T20:30:11.663+02:00Hyvä kirjoitus. On tärkeää pitää mielessä omat tav...Hyvä kirjoitus. On tärkeää pitää mielessä omat tavoitteet ja omat henkilökohtaiset menestyksen mittapuunsa. Mikä on itselle tärkeää, ja minkä alkaa kokea tärkeäksi sen takia, että kaikki muutkin tuntuvat pitävän sitä tärkeänä? Kirjailijoilla menestys on niin näkyvää, että muiden menestystarinoita seuratessa helposti huomaa unohtavansa sen, millaiseksi itse haluaa uransa muotoutuvan ja missä tahdissa. Pätee tietysti kaikkeen muuhunkin elämässä. :)Magdalena Haihttp://www.magdalenahai.comnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2562836295561122184.post-36755634883251135172014-01-23T19:35:01.975+02:002014-01-23T19:35:01.975+02:00Mielenkiintoista pohdintaa. Itselläni varsinkin ak...Mielenkiintoista pohdintaa. Itselläni varsinkin aktualisoituu tuo postauksesi loppupuolen toteamus siitä, että sen valmiin kirjan taustalla on hirvittävän paljon kaikkea sellaista, mitä lukija ei koskaan näe. Ainakin itselleni ihan silkka odottaminen on kaikkein pahinta; se ei päättynytkään myönteiseen kustannuspäätökseen, vaan siitä se odottaminen oikeastaan vasta alkoikin ;D<br /><br />Tuosta yllä olevasta kommentistasi tuli mieleen, että en itse niinkään osaa (ainakaan vielä) kokea kirjoittamistyöhön laitettua aikaa tai sen vuoksi tekemättä jättämiäni asioita uhrauksena, vaan kyse on valinnoista sen eteen mitä elämältä haluan. Kaikkea ei kuitenkaan ehdi eikä pysty.<br /><br />Toivoisin itse, että osaan tulevaisuudessa suhtautua kirjan julkaisuun niin, että kaikki mitä siitä seuraa on kivaa plussaa, mutta odotukset ovat realistiset. Ettei yritä kuuta taivaalta kun kynttilänvalossakin näkee olla :DAhmuhttps://www.blogger.com/profile/02965383632413952641noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2562836295561122184.post-2503513174998682012014-01-23T18:35:13.629+02:002014-01-23T18:35:13.629+02:00Tätä postausta kirjoittamaan ajoi myös se, kun väl...Tätä postausta kirjoittamaan ajoi myös se, kun välillä törmää ajattelutapaan, että oman menestyksen este ovat toiset ihmiset.<br /><br />Itse asiassahan on niin, että toiset ihmiset ovat pikemminkin menestyksen <i>edellytys</i>. Ja siinä se vitsi piileekin: omat resurssit menestymisen takaamiseksi ovat rajalliset. Ei auta muu kuin tehdä tinkimättömästi omaa juttuaan, tuntea itsensä ja tietää mitä oikeasti havittelee. Mihin pyrkii? Mikä riittää?<br /><br />Huippumenestyneiksi luettavissa ihmisissä olen huomannut sen piirteen, että he keskittyvät vain omaan tekemiseensä: intohimoon, joka joskus yhdistyy kunnianhimoon. Se vaatii työtä, työtä, työtä. Ja uhrauksia.<br /><br />Osansa on usein myös lahjakkuudella ja onnella. Hommassa on mukana monta liikkuvaa osaa. Siksi menestystä on vaikea ennustaa ja mahdoton laskelmoida.<br /><br />(Ja menestys, josta puhun, on tosiaan tätä ammatillista, julkista, tunnustuksellista, stara-tyyppistä menestymistä -- kuten sanottu, muunkinlaista on.)J.S. Meresmaahttps://www.blogger.com/profile/00661986617357694367noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2562836295561122184.post-42206805520366115152014-01-23T18:20:19.559+02:002014-01-23T18:20:19.559+02:00Joo, olen minäkin sillä kannalla, että missään tap...Joo, olen minäkin sillä kannalla, että missään tapauksessa ne ikävimmätkään tunteet ei oikeuta ikävään käytökseen :) Ja tosiaan on merkittävä ero sillä, onko jollakulla vain kehno ärtsypäivä/jakso jolloin vähän kaikki vituttaa muutenkin, vai onko vaipunut krooniseen negatiivisuuden alhoon.Anonymoushttps://www.blogger.com/profile/14187799562863252568noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2562836295561122184.post-8389423648699748262014-01-23T18:08:15.987+02:002014-01-23T18:08:15.987+02:00On totta, että tunteilleen ei voi mitään. Negatiiv...On totta, että tunteilleen ei voi mitään. Negatiiviset tuntemukset tulevat kun tulevat, mutta ei ole hyvä homma jos niistä ei pääse irti tai yli. Ja se pitäisi ymmärtää, että ei se sen toisen. "menestyjän", vika ole.<br /><br />"Ja toisille menestyminen ei tule koskaan, vaikka kuinka kovasti tekisi työtä."<br /><br />Riippuu mihin vertaa. Mielestäni kyse on pohjimmiltaan suhteellisuudentajusta. On selvää, että kaikki kirjailijat eivät pääse koskaan palkinnoille -- tai edes ehdokkaaksi -- mutta sitten on niitä, jotka eivät koskaan saa julkaistua käsikirjoitustaan. Ja niihin verrattuna on heitä, jotka eivät koskaan saa kirjoitettua kirjaa.<br /><br />Esimerkiksi Anu Holopainen on jo tähän mennessä tehnyt pitkäksi laskettavan kirjailijanuran, johon eivät kaikki yllä. Ihan varmasti se on ollut -- ja tulee olemaan -- tuotannoltaan ainutlaatuinen. Kuka tietää, mitä palkintoja tulevaisuudessa voi olla luvassa? :)J.S. Meresmaahttps://www.blogger.com/profile/00661986617357694367noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2562836295561122184.post-6915558276020647942014-01-23T16:08:08.728+02:002014-01-23T16:08:08.728+02:00Ja toisille menestyminen ei tule koskaan, vaikka k...Ja toisille menestyminen ei tule koskaan, vaikka kuinka kovasti tekisi työtä. Sekin on realiteetti joka on hyvä pureskella ja niellä, vaikka kurkkuun meinaisi juuttuakin.<br /><br />Mun mielestä on silti täysin inhimillistä ja sallittua kokea ajoittain myös negatiivisia tunteita, vaikka niitä "Maailma on ihan epis!" -tyyppisiä, niin tyhmiä ja lapsellisia kuin ne onkin. Väittäisin jopa että etenkin taiteilijalle mahdollisimman laajan tunteiden kirjon kokeminen on tarpeellistakin. Mutta ei niihin rypemään kannata jäädä, ei edes mukaviin, koska jokainen tunne on hetken lapsi. Ja tämä olisi hyvä muistaa myös niinä hetkinä, kun tekisi mieli leimata kokonainen ihminen yksittäisen tunnepurkauksen perusteella :)Anonymoushttps://www.blogger.com/profile/14187799562863252568noreply@blogger.com