tag:blogger.com,1999:blog-2562836295561122184.post8627127567296124975..comments2024-02-20T08:04:07.507+02:00Comments on Mifonkien matkassa: Omaperäisyyden perässäJ.S. Meresmaahttp://www.blogger.com/profile/00661986617357694367noreply@blogger.comBlogger35125tag:blogger.com,1999:blog-2562836295561122184.post-66671950955149560942013-01-15T23:32:06.242+02:002013-01-15T23:32:06.242+02:00"-- ihmisillä on taipumus muistaa samankaltai..."-- ihmisillä on taipumus muistaa samankaltaisuudet ja jättää huomiotta eroavuudet."<br /><br />Tämä on hyvä huomio. Pahimmassa tapauksessa tällainen voi jättääkin varjoon sen luovuuden, jossa kirjailija on onnistunut saavuttamaan omaperäisyyttä.M.E. Yli-Kiikkahttps://www.blogger.com/profile/04675412451809530875noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2562836295561122184.post-56297174776105814282013-01-15T19:34:08.755+02:002013-01-15T19:34:08.755+02:00Mielenkiintoinen havainto!
Vaikutteista kysellään...Mielenkiintoinen havainto!<br /><br />Vaikutteista kysellään kirjailijoilta usein. On kuitenkin kokemukseni mukaan todella vaikea tunnistaa vaikutteitaan edes itse, saati että lukija voisi vetää johtopäätöksiä niistä. Jos vaikutteensa tunnistaa, siitä tulee tietoista, ja eikö silloin mennä intertekstuaalisuuden puolelle?<br /><br />Yksi kiinnostava asia, joka myös voi vaikuttaa lukijoiden havainnointiin vaikutteista, on se, että ihmisillä on taipumus muistaa samankaltaisuudet ja jättää huomiotta eroavuudet.<br /><br />Ylläolevat ovat yleisenä huomiona asiaan, ei tarkoitettu kyseenalaistamaan havaintoasi. :)<br /><br />J.S. Meresmaahttps://www.blogger.com/profile/00661986617357694367noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2562836295561122184.post-51493415599179863522013-01-15T18:22:06.953+02:002013-01-15T18:22:06.953+02:00"Onko tämä OMA kliseeni, jota käytän jo liian..."Onko tämä OMA kliseeni, jota käytän jo liian monissa suunnitelmissani?"<br /><br />Tähän olen havahtunut itsekin! Jonkinlaista spiraalin muotoa se mielikin ilmentää, sillä monesti löydän itseni samalta ovelta uudelleen ja uudelleen. Kirjoittamisesta tekee niin hidasta se, että näkymättömät tasot tulevat näkyviksi vasta ajan ja ajatustyön myötä. Sokea voi olla aivan itsestäänselvyyksillekin, kun kyseessä on oma tuore teksti.<br /><br />Jotta kirjoittamisesta ei tehtäisi kenellekään liian helppoa, on lajityyppikliseiden lisäksi välteltävä omia kliseitään sekä loppuunkaluttuja vertauksia ja kuvailuja kuten "rusoposket" ja "enkelinkiharat". :D<br /><br />On totta, että "ei kovin omaperäinen" on jostain syystä lausahdus, joka menee syvälle kirjoittajan luihin, paljon syvemmälle kuin monet muut tekstin kritiikit. Äkkiä tulee sellainen olo, että jos kerran tämä juttu ei ollut omaperäinen, ei mikään muukaan tule olemaan tai voi olla omaperäinen, koska huomio tarkoittaa että en kirjoittajana ole ainutlaatuinen. Ja entä jos näin sanonut onkin <i>väärässä</i>?<br />J.S. Meresmaahttps://www.blogger.com/profile/00661986617357694367noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2562836295561122184.post-66904691757921319292013-01-15T13:41:45.955+02:002013-01-15T13:41:45.955+02:00Lisäänpä tähän vielä jotakin siitä, kuinka jonkun ...Lisäänpä tähän vielä jotakin siitä, kuinka jonkun kirjoittama teos on ehkä ollut vaikutteena jonkun toisen kirjoittaman tarinan syntyyn.<br /><br />Luin tässä taannoin fantasiasarjan The Chronicles of Prydain. Teossarjassa on paljon sellaisia piirteitä, jotka muistuttivat minua J.K. Rowlingin Harry Potter -saagasta. En tokikaan voi olla varma, mutta voisin kuvitella Rowlingin lukeneen joskus kyseisen sarjan, ja että se on antanut hänelle muutamia hyviä ideoita, joita kehittää eteenpäin. Muutaman seikan mainitakseni mm. vanha enchanter (lumousten tekijä / velho) Dallben ja prinssi Quideon ovat yhdessä kuin professori Albus Dumbledore. Kronikoissa voi olla nähtävissä myös Harry Potterin Horcruxien (tai Hirnyrkit) prototyyppimuoto. Tasinankerronta on tyylillisestikin jokseenkin samankaltaista kuin Pottereissa. Sitä en nyt ala tähän yhteyteen kuvailemaan.<br /><br />Suosittelen Kronikoiden lukemista, vaikka se ehkä toistaiseksi pitäisikin tehdä englanniksi.<br /><br />Tosiaankin, en voi väittää Rowlingin saaneen vaikutteita Kronikoista. Ja vaikka hän olisikin saanut, eihän se ole todellakaan huono asia. Päin vastoin, ainakin minä itse saan lohtua ja innostusta siitä kun ajattelenkin sitä, että Rowlingin kaltainen suuri nimi on hänkin saanut vaikutetta jostakin muualta. Se tekee hänestä enemmän ihmisen.<br /><br />Ja se saa ainakin minut huokaisemaan helpotuksesta. On hienoa tiedostaa, että kaikkia jo aikaisemmin käytettyjä ideoita ei tarvitse yrittää vältellä. Miten kukaan voisikaan silloin luoda enää yhtään mitään mielekästä? Tai nauttia päässään muhineiden tarinoiden kirjoittamisesta kun kaikki samankaltaisuudet muihin kirjoihin pitää väkinäisesti vaihtaa korvikkeisiin?M.E. Yli-Kiikkahttps://www.blogger.com/profile/04675412451809530875noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2562836295561122184.post-58860723206137879632013-01-13T23:44:13.783+02:002013-01-13T23:44:13.783+02:00Jälleen kerran ajankohtainen aihe ainakin minulle....Jälleen kerran ajankohtainen aihe ainakin minulle.<br /><br />Olen nyt tullut häiriintyneen tietoiseksi siitä, että fantasiakirjaani ei tulla kustantamaan. Ei ainakaan sellaisenaan kuin se on nyt. Nyt, sellaisena tarinan alkuosana kuin sen näen. Ja niinpä myöhempiäkään osia ei toistaiseksi tekisi mieli kirjoittaa pidemmälle.<br /><br />Raastavalla muokkaamisella on vain toinen vaihtoehto: hankkia tarpeeksi nimeä.<br />Se vaatii julkaisuja.<br />Ne vaativat jotakin... omaperäistä? Vaiko vain toimivuutta? Oli miten tahansa, sen on oltava kompaktia. Tiivistä.<br /><br />Eli olen nyt antanut höyrykoneiden pumpata aivojani ja koettanut luoda uusia maailmoja joista kirjoittaa. Tällä kerralla sellaisia, jotka mahtuvat yksiin kansiin. Maksimissaan kaksiin. ("Niin se aina sanoo...")<br /><br />Luomisen työssä tätä omaperäisyyttä katselee toistuvasti eri näkövinkkeleistä. "Onko tämä klisee?" "Onko tämä OMA kliseeni, jota käytän jo liian monissa suunnitelmissani?"<br /><br />Tässä keskustelussa on tullut esiin liuta niitä seikkoja, joita ajattelen kliseistä, genren "traditioista" ja omaperäisyyden yli-hakemisesta. Minäkin olen tullut siihen tulokseen, että täysin uusia palikoita on enää lähes mahdotonta kehittää, niitä voi vain yhdistellä toisiinsa rajattomin eri tavoin saadakseen erilaisia LEGO -linnoja.<br /><br />Eikä mielestäni ole tarvettakaan aina koettaa rakentaa täysin uutta. Opettajani sanoi minulle aikoinaan ala-asteella ne sanat, joita olen haalinut siitä lähtien: "Vaikka tarina on jokseenkin samanlainen kuin jonkun toisen tarina, se on silti SINUN tarinasi, ja sinun kertomasi". Allekirjoitan tämän täysin.<br /><br />Väitänpä, että ihminen on aina ottanut tarinoihinsa elementtejä siitä, mitä hän on kuullut, nähnyt, kokenut. Kulttuurin kehittymisen saatossa noihin kokemuksiin on lisätty kuullut tarinat. Sitten luetut tarinat. Sittemmin nähdyt tarinat. Kirjoittaja on ihastunut johonkin, siitä hän on saanut innokkeen kirjoittaa itse. Sitten hänen tarinassaan näkyy jonkun toisen teoksen piirteitä. Kuin opettajan kädenjälki taideopiskelijan maalauksissa.<br />Näin tarinankertojat ajasta toiseen innoittavat toisiaan, kasvattavat tarinoiden kirjoa. Valmistelevat lukijoiden sukupolvia vastaanottavaisemmiksi ymmärtämään rajoittamatonta mielikuvitusta.<br />Ja näin omaperäisinkin "uniikki" idea on saanut innokkeensa jostakin toisesta.<br />"Kuka yksin omine mielikuvituksineen on luonut yhdenkään tarinan, heittäköön ensimmäisen kritiikin."<br /><br />Muistaen tämän ja opettajani sanomat sanat, huomaan, että ainakin minulla on useimmiten tarve kertoa tarina pääasiassa joistakin tietyistä henkilöistä. Olen pitänyt joistain fantasiamaailmoista ja mietin: miten tämä ja tämä henkilö pärjäisivät tuossa maailmassa? Entä noilla säännöillä? Mikä olisi heidän välisensä jännite? Entä kytkös ja kohtalo?<br />Henkilöhahmot syntyvät, niiden ympärillä kulissien tarpeet ovat muodostuneet samalla. Ja kulisseissa useimmiten tulee koko paketti: Jos tarina sijoittuu maailmatyyppiin x, siellä on velhoja (eli SE genretraditio), jos tyyppiin Z, siellä on energiakilpiä ja maagisia eläinkumppaneita (eli SE genretraditio). Noista mielessä olevista maailmojen tyypeistä sitten alkaa muotoilemaan omanlaistaan ja hakee palikoita hieman sieltä sun täältä.<br />Ja tässäkin sanoisin, että jos DUBLOja ja normaaleja LEGOja yhdistelee liikaa, siitä tulee vain sotku, joka hajoaa käsiin. Liika kikkailu ei ole enää nautinnollinen leikki. Liian sekavaa. Amatöörimäistä.<br /><br />Siispä ahdistun aina kun joku sanoo sanat: "ei ole kovinkaan omaperäinen", kun teos on genrensä sisällä oikein tyylikästä kamaa. Toki jokin tarina voi tosiaan olla melko ideaköyhä. Mutta se todellinen omaperäisyyden raja on niin kovin häälyvä ja tulkinnanvarainen. Tulkinnan ruletissa painaa kovasti se, mikä on arvostelijan lukuhistoria.<br />Ruletista nauttii se, jolle jokainen ruutu on uusi. Se, joka toivoo ruletin nastan osuvan aivan muualle kuin jo läpikalutulle pyörälle, pettyy aina.M.E. Yli-Kiikkahttps://www.blogger.com/profile/04675412451809530875noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2562836295561122184.post-14201724541932099672013-01-13T23:12:55.577+02:002013-01-13T23:12:55.577+02:00En ole julkaissut, mutta jotenkin tunnistin Saaran...En ole julkaissut, mutta jotenkin tunnistin Saaran ajatuksen siitä, että ensimmäinen kirja vapauttaa tekemään juuri sitä mitä haluaa. Taidan tarkoittaa osittain tuota, kun puhun joskus siitä, että kustannussopimus ja kirja "oikeuttaisi" kirjoittamisen. Oikeuttaa on tietysti väärä sana, koska ihan sama tuleeko sitä oikeutusta, kun kuitenkin kirjoitan, mutta... joku tuossa Saaran kommentissa iski nyt hermoon. Ja ajauduin vähän sivuun itse aiheesta, kröhöm, sori.Rooiboshttps://www.blogger.com/profile/16989515660242627094noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2562836295561122184.post-91557602468190170472013-01-13T22:06:50.229+02:002013-01-13T22:06:50.229+02:00Calendula, tässä kohtaa minulle tulee mieleen tuo ...Calendula, tässä kohtaa minulle tulee mieleen tuo Magdalenan esille tuoma genren perinne vs. kliseisyys. <br /><br />Se, että etukäteen tietää, että nyt tää naispäähenkilö päätyy yhteen ton hiljaisen taustakaverin kanssa, vaikka onkin alussa kovin ihastunut äänekkääseen kuspäätyyppiin eikä vain tajua sen todellista luontoa, ei välttämättä vie kirjan kiinnostavuudelta tehoa, niin kuin sanoit. <br /><br />Etukäteen siis tavallaan tietää alun, keskikohdan ja lopun. Mutta jos tarinan hahmotkin ovat kliseisiä, tapahtumaympäristö geneerinen ja kieli ilman kosketuspintaa, voi matkamaisemista tulla tylsänpuoleisia. :)J.S. Meresmaahttps://www.blogger.com/profile/00661986617357694367noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2562836295561122184.post-28934633557040279432013-01-13T17:40:09.059+02:002013-01-13T17:40:09.059+02:00"Jos arvaa kaiken, mitä eteen tulee ja miten ...<i>"Jos arvaa kaiken, mitä eteen tulee ja miten tarina loppuu, niin onhan se aika tylsää luettavaa."</i><br /><br />Tietysti jokaisen juonenkäänteen arvaaminen on vähän nääh, mutta viihdekirjallisuus saattaa olla oivaakin, vaikka tietäisikin, kuinka tarina loppuu. Kuten usein lukija tietääkin. Kyse ei silloin niinkään ole päämäärästä (prinssi saa prinsessansa) vaan matkasta, ja matka voi olla nautittava vaikka tietäisikin mihin on matkalla.<br />Itseasiassa kovin yllättävä loppu voi joka rikkoa sen nautinnon. Calendulahttps://www.blogger.com/profile/04298371244770048122noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2562836295561122184.post-80031940955845369382013-01-13T10:45:52.252+02:002013-01-13T10:45:52.252+02:00Kiinnostava ja tarpeellinen laajennus!
Perinne ja...Kiinnostava ja tarpeellinen laajennus!<br /><br />Perinne ja klisee, miten ne eroavat? <br /><br />Minusta hyvä ja tuore esimerkki fantasiakirjasta, joka on perinteinen mutta ei kliseinen, on Alatalon Karnin labyrintti. Siinä pysytään omaperäisyyden puolella, mutta koko ajan matkafantasian tutulla maaperällä. Kliseet ovat tarinassa olemassa, mutta niiden vangiksi ei jäädä. <br /><br />Ja ehkä tästä löytyisi se suurin ero: perinne on tietoisuutta genren kliseistä ja niiden hyödyntämistä, kun taas klisee sellaisenaan on vain jonkin aikaisemman kaavamaista toistoa. (Ja kun toistoa tulee tarpeeksi, klisee tulee tunnetummaksi.)J.S. Meresmaahttps://www.blogger.com/profile/00661986617357694367noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2562836295561122184.post-92121428527585557042013-01-13T10:34:08.253+02:002013-01-13T10:34:08.253+02:00Fantasian kirjoittamisen parissa on tosiaan mukava...Fantasian kirjoittamisen parissa on tosiaan mukava rentoutua -- käytän sanaa "rentoutua", vaikka kyse ei suinkaan ole mistään lekottelusta. Aivot työskentelevät kuumeisesti ja muistiinpanovihkot pullistelevat, mutta silti puuhasta jää mukavan etääntynyt olo arjesta. :)<br /><br />Kliseiden käyttäminen on minusta OK, jos on itse tietoinen kliseestä ja perustellut sen olemassaolon tarinassaan. Kaikkia lukijoita ei kuitenkaan voi koskaan miellyttää, joten ainoa tapa tehdä on olla rehellinen itselleen. (Ei helppoa! Itseään sumuttaa usein säälimättä.)J.S. Meresmaahttps://www.blogger.com/profile/00661986617357694367noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2562836295561122184.post-63215145010509488312013-01-13T09:21:29.778+02:002013-01-13T09:21:29.778+02:00Mietin taas asiaa hiukan edemmäs. (Keskisuomalaise...Mietin taas asiaa hiukan edemmäs. (Keskisuomalaisen ajatus etenee hitaasti, mutta varmasti.) :) Hobbitgirlin kirjoituksesta tuli mieleen, että ehkä on väärin puhua kliseistä. Ehkä pitäisi puhua perinteistä. Genrekirjallisuudessa on perinteitä, joita ei ole pakko noudattaa pilkulleen, mutta joiden olemassaolo loppujen lopuksi määrittää genren. Jos dekkarikirjailija haahuilee liian kauas dekkarigenren perinteistä, kirja lakkaa olemasta dekkari. Jos hän pitäytyy perinteissä liian kirjaimellisesti, tarina on kliseinen?Magdalena Haihttp://www.magdalenahai.comnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2562836295561122184.post-22672604696995440192013-01-12T19:37:59.169+02:002013-01-12T19:37:59.169+02:00Ja unohdin tuohon kiroittaa, etten tietenkään yrit...Ja unohdin tuohon kiroittaa, etten tietenkään yritä kaikkia kliseitä trilogiastani kitkeä, vaan pikemminkin yritän tehdä tilaa omille ajatuksilleni. Aivan kuten on jo aiemmin mainittukin, että jotkin kliseet jopa tehostavat tarinaa...The Hobbitgirlhttps://www.blogger.com/profile/04317608097718463116noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2562836295561122184.post-17308551437100012252013-01-12T17:45:48.854+02:002013-01-12T17:45:48.854+02:00Itse olen sitä mieltä, että kirjaa ei pahenna muut...Itse olen sitä mieltä, että kirjaa ei pahenna muutama klisee siellä täällä. On kuitenkin hyvä lisätä omia ajatuksia ja näkemyksiä tekstiinsä. Se tekee siitä moniulotteisempaa ja mielenkiintoisempaa lukea :) Esimerkiksi Tolkkienin kehittelemät haltiat esiintyvät monissa suosituissa fantasia sarjoissa, eivätkä ihmiset silti asiasta valita. Minustakin tuo mistä omaperäisyys muodostuu-kysymys on aika kiperä. Ehkä, kuten Anna jo asian ilmaisikin, se on vain asioiden yhdistämistä uudella tavalla. Joskus sekin on vaikeaa. Mutta mehän elämme tällä aikakaudella, jolloin melkein kaikesta on jo kirjoitettu. <br />Itsekin kirjoitan omaa fantasia trilogiaa ja kliseiden kitkeminen tarinasta vaatii silloin tällöin sanonnan mukaisesti verta, hikeä ja kyyneleitä. Mutta silti tarinan ja sen maailman kirjotus ja kartoitus ovat antoisaa ja mieltä virkistävää puuhaa koulutöiden ohessa... The Hobbitgirlhttps://www.blogger.com/profile/04317608097718463116noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2562836295561122184.post-63352503569319122842013-01-11T16:33:41.578+02:002013-01-11T16:33:41.578+02:00Tulipahan ainakin selitettyä. ;)Tulipahan ainakin selitettyä. ;)J.S. Meresmaahttps://www.blogger.com/profile/00661986617357694367noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2562836295561122184.post-12737902642495410252013-01-11T15:28:31.470+02:002013-01-11T15:28:31.470+02:00Juu, ymmärsin, mitä tarkoitit tuolla lainaamallani...Juu, ymmärsin, mitä tarkoitit tuolla lainaamallani pätkällä. Sanavalintani oli vaan hiukan taas hutiloitu, mielenkiintoisella näkökulmalla tarkoitin hyvää, pohdinnan arvoista. (äh, tänä passiivis-aggressiivisen nettikeskustelukulttuurin aikana mielenkiintoisesta on tullut niin latautunut sana!) Mun ei pitäisi kommentoida näitä keskusteluja muiden hommien ohella, tulee hutaistuja mielipiteitä. :DMagdalena Haihttp://www.magdalenahai.comnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2562836295561122184.post-41661592023929021222013-01-11T15:05:51.464+02:002013-01-11T15:05:51.464+02:00Ajattelin tätä puhtaasti sen kannalta, mitä olen k...Ajattelin tätä puhtaasti sen kannalta, mitä olen kokenut lukijana (kirjailijuudesta mulla ei ole kauhean pitkää ja vankkaa kokemusta vielä, ymmärrettävästi). Esimerkiksi jos valitsen luettavaksi kirjan, joka kaikin puolin näyttää ja tuoksuu historialliselta sukuromaanilta, yletön näkökulmakikkailu tai jokin taiteellinen ratkaisu, jolla pyrittäisiin esimerkiksi järkyttämään lukijaa, saisi minut täysin eksyksiin lukijana ja todennäköisesti en pitäisi kirjasta lainkaan.<br /><br />(Itse asiassa tässä on paljon kyse myös siitä, miten kirjaa markkinoidaan ja kenelle. Jos odotushorisontti asettuu vinoon, lukukokemuksesta väistämättä tulee jollain tavalla vino. Aina suinkaan ei vinouma tuo pettymystä -- joskus odottamattomuus kirjoissa tuottaa myös positiivisia yllätyksiä!)<br /><br />Mutta tuo arvotetaanko viihdekirjoja liikaa taidekirjallisuuden ehdoilla... Hyvä kysymys. Tähän olisi mielenkiintoista kuulla ajatuksia joltain alalla kauemmin työskenneeltä. Sellaista on kyllä tullut vastaan, että lasten tai nuorten kirjaa arvioidaan aikuisen näkökulmasta (tätä lienee vaikea välttääkään, kun kriitikot yleensä ovat aikuisia, mutta joskus maallikkoarvioissa on joskus ollut luettavissa, että se, että kirja on suunnattu nuorille, on tuonut sille miinusta. "Liian nuortenkirjamainen." Myös siihen olen törmännyt, että spefikirjoja arvioidaan realismin näkökulmasta. Se ei ole ongelmatonta, vaikka toki näissä kahdessa samat kirjallisuudenlait pätevät noin yleensä.<br /><br />Ehkä olen vähän nössö, mutta minusta kyllä Suomeen ei kovin montaa samanlaista kirjailijaa mahdu -- kyllä meissä kaikissa on jotain omaperäistä! :)<br />J.S. Meresmaahttps://www.blogger.com/profile/00661986617357694367noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2562836295561122184.post-39151309808259039832013-01-11T14:32:39.473+02:002013-01-11T14:32:39.473+02:00"Kikkailua ei ehkä ole kovin helppo ujuttaa e..."Kikkailua ei ehkä ole kovin helppo ujuttaa esimerkiksi viihdekirjamuottiin niin että se toimisi, mutta taiteellisessa teoksessa se lienee välttämättömyys." Mielenkiintoinen näkökanta tämä. :) <br /><br />Olisiko tässä myös yhteys tuohon aiempaan postaukseesi viihdekirjallisuuden ja korkeakirjallisuuden arvostamisen eroista? Luin nimittäin tänään yhden arvostelun omasta kirjastani, jossa nostettiin sen hyveeksi juurikin omaperäisyys. Tuli tämän keskustelun ja aiemman postauksesi myötä väkisinkin mieleen, että arvotetaanko viihdekirjallisuutta liikaakin taidekirjallisuuden ehdoilla?<br /><br />(Ja huom.huom. vaikka nyt olenkin puhunut tässä aiemmin kliseiden paikkaa kirjallisuudessa puolustaen, totta hemmetissä haluan olla myös omaperäinen, omaääninen ja omalaatuinen kirjailija! ;) )<br />Magdalena Haihttp://www.magdalenahai.comnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2562836295561122184.post-63123954398207431082013-01-11T09:24:28.923+02:002013-01-11T09:24:28.923+02:00Ah, olen kai nimittänyt tätä kikkailu-menoa päässä...Ah, olen kai nimittänyt tätä kikkailu-menoa päässäni itsetarkoitukselliseksi taiteellisuuden hakemiseksi tai -korostukseksi. :D Kiitos selvennyksestä!<br /><br />Totisen totta, että tämä kikkailun todentaminen on täysin lukijan kokemuksen varassa. <br /><br />Ja sekin on hyvä huomioida, että kirjoittajien motivaatio kirjoittamiseen vaihtelee. Joku haluaa tehdä jotain aivan uutta ja ennennäkemätöntä (taiteellinen lähtökohta), joku kertoa genretietoisen tarinan (viihdekirja), joku kirjoittaa omiin kokemuksiin mahdollisimman autenttisesti perustuvan elämäkerran (elämäkertakirjallisuus). <br /><br />Kikkailua ei ehkä ole kovin helppo ujuttaa esimerkiksi viihdekirjamuottiin niin että se toimisi, mutta taiteellisessa teoksessa se lienee välttämättömyys. J.S. Meresmaahttps://www.blogger.com/profile/00661986617357694367noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2562836295561122184.post-56731766552530436632013-01-11T08:35:14.822+02:002013-01-11T08:35:14.822+02:00Pidän kikkailuna esim. sellaisia kielellisiä jippo...Pidän kikkailuna esim. sellaisia kielellisiä jippoja ja maneereita, jotka ovat tekstin ja tarinan kannalta tarpeettomia. Esim. jos koko kirja on kirjoitettu pelkillä päälauseilla. Tai kirjailija käyttää tahallaan sanoja, jotka eivät sovi tarinaan. Jippoja, joiden ainoa tarkoitus on hätkähdyttää ja kiinnittää lukijan huomio kirjan sijasta kirjailijan nerouteen. Mutta tässä on tietysti taas MUTTA. Milloin on kyse kirjailijan omasta tyylistä, joka on erikoinen ja omaperäinen ;) , ja milloin on kyse pelkästä kikkailusta ja erikoisuuden tavoittelusta? Joskus joku yksittäinen kikka on paikallaan, kunhan sitä ei ylikäytetä. Tässä kohtaa lukija hyvin vahvasti määrittää kirjan.<br /><br />Kikkailun karsastamiseni saattaa johtua siitä, että itselläni on tapana kokeilla jatkuvasti uusia juttuja (kyllä, kikkailla ankarasti), tyyliin "toimisiko tämä? Entä tämä?" Mutta kikkailuni eivät yleensä päädy kansien väliin, koska pidän sitä nimenomaan uuden taidon opetteluun kuuluvana vaiheena, en niinkään taitona itsessään.<br /><br />Potterista tuli mieleen, että kyllä nuortenkirjallisuudessa kliseisinäkin pidetyt teemat, poika pelastaa maailman, tyttö löytää pojan ja poika tytön jne puolustavat ehdottomasti paikkaansa. Tietyt teemat nyt vaan ovat niin peruskokemuksia. Niin kuin Dee sanoi, ne toimivat. Nuori lukija kokee ne tuoreina, koska hänelle ei ole ehtinyt kerääntyä paljon samanlaisia lukukokemuksia.Magdalena Haihttp://www.magdalenahai.comnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2562836295561122184.post-69272395589831646012013-01-11T07:25:43.669+02:002013-01-11T07:25:43.669+02:00Dee, olen taipuvainen ajattelemaan samalla tavalla...Dee, olen taipuvainen ajattelemaan samalla tavalla -- että kirja harvoin on niin tärkeä lukijalle kuin se on ollut sen kirjoittajalle. Näin ainakin usein esikoisen suhteen, mutta joskus kirjailijan pääteoksenaan pitämänsä kirjan suhteen. Kirjailijoitakin on eri tyyppisiä, joten varmasti vaikkapa viihdekirjapuolelta löytyy niitä, jotka eivät jotain teostaan enää oikein muista, mutta joku lukija muistaa sitäkin paremmin. Aikakin tekee tehtävänsä. Lapsistaan vierottuu nopeasti. :)<br />Magdalena, joo, kliseen hyödyntäminen on ehdottoman kannattavaa. On tosiaan syynsä sillä, minkä vuoksi niitä on päässyt kehittymään ylipäätään. Ne saavat meidät resonoimaan. <br /><br />Kikkailusta: en ole oikein koskaan päässyt tähän termiin sisälle. Tulee mieleen vain sellainen leikittelevä teksti tai tyyli, mutta muuten en havainnoi näitä kirjoissa. Ehkä en ole vain lukenut tarpeeksi? ;)<br /><br />B. N., kliseitä voi esiintyä eri tasoilla (aihe, juoni, henkilö, kieli, kerronta, tapahtumapaikka) ja joskus riittää se, että noista jokin ei tuekaan tarinan kliseisyyttä, jolloin kirjaa jaksaa lukea ja siitä nauttii. En ole Potter-tuntija, mutta muistelisin lukeneeni, että "maailman pelastava aivan tavallinen poika, joka ei olekaan aivan tavallinen poika" -kliseen vastapainoksi esim. tapahtumaympäristö oli brittiläinen sisäoppilaitos. Rowlingin kieli ja termistö toivat myös jotain uutta.<br /><br />Joskus omaperäisyyttä ei tarvitse lähteä etsimään sen vaikeammista paikoista. :)<br />J.S. Meresmaahttps://www.blogger.com/profile/00661986617357694367noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2562836295561122184.post-22017832904082822922013-01-10T23:22:56.351+02:002013-01-10T23:22:56.351+02:00Jos kirjasta tulee jälkeenpäin mieleen ekana vain ...Jos kirjasta tulee jälkeenpäin mieleen ekana vain kliseet, silloin se on mielestäni (minulle) epäonnistunut. Ovathan Harry Potteritkin täynnä kliseitä, mutta se ei haittaa, koska ne on kirjoitettu niin hyvin. <br /><br />Eli ehkä kliseet ovat parhaimmillaan silloin, kun niihin ei kiinnitä hirveästi huomiota! En tiedä mitä selitän, mutta kliseinenkin kirja kelpaa minulle, jos siinä on niiden lisäksi sitä jotain. Mitä en osaa nyt eritellä. Ehkä se on sitä omaperäisyyttä? :)B. H.https://www.blogger.com/profile/15788181044042242013noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2562836295561122184.post-76824813052544903192013-01-10T20:24:18.570+02:002013-01-10T20:24:18.570+02:00Deen jutut tuntuvat tutuilta. Nimenomaan odotushor...Deen jutut tuntuvat tutuilta. Nimenomaan odotushorisontilla pelleily on se idea, mitä yritin tuolla aiemmalla kommentillani hakea. Että prinsessa ei olekaan "prinsessa" tai homo ole homppeli. Tosin esiintyy mulla ihan puhtaita kliseitäkin. Esim. Puujalka-Murtaugh on yksi kävelevä klisee koko mies. :D <br /><br />Kliseiden itsetarkoituksellinen välttely näyttäytyy kai useimmin kikkailuna. Mutta monet lukijat tykkäävät esim. kielellisestä kikkailusta. Usein käy niin, että sellaiset kirjailijat, joita itse pidän kikkailuun taipuvaisina, ovat jonkun toisen mielestä kielen innovaattoreita. Toisen kikkailu on toisen neroutta. :) Magdalena Haihttp://www.magdalenahai.comnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2562836295561122184.post-78586436784962846842013-01-10T19:26:39.825+02:002013-01-10T19:26:39.825+02:00Ehkä epäomaperäisyys on vain helppo tapa haukkua k...Ehkä epäomaperäisyys on vain helppo tapa haukkua kirja nopeasti. Myönnän itsekin käyttäväni sitä joskus. Mutta ei epäomaperäisyys välttämättä edes ole kirjoittajan syytä: samalla tavalla kuin samat ihmiset eivät ole lukeneet saman aihepiirin kirjoja ja näin jokin kirja tuntuu tarjoavan uusia näkökulmia, samalla tavalla lukija on voinut nimenomaan lukea saman aihepiirin kirjoja, jolloin omaperäisiä yksityiskohtia ei välttämättä edes huomaa. Kysymys onkin että mikä neuvoksi, joko se että ei dissaisi kirjoja niin rankalla kädettä tai se että kirjailijat ymmärtäisivät että heidän teoksensa eivät ole lukijoille yhtä tärkeitä kuin kirjoittajalle itselleen. Jälkimmäinen on täysin mahdoton tilanne. Tai ei ehkä mahdoton, mutta kirjoittajana voin sanoa että kyllähän epäomaperäisyysväite satuttaa. Aina sitä tulee ajateltuna tekstejään lapsinaan, ei voi mitään, pitää vain kestää. Ja kirjoittaa omaperäisiä tekstejä? ;)Deehttps://www.blogger.com/profile/00721730373548110440noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2562836295561122184.post-4132755653552286042013-01-10T19:16:06.107+02:002013-01-10T19:16:06.107+02:00Tattis, ken lienetkin! ;)Tattis, ken lienetkin! ;)J.S. Meresmaahttps://www.blogger.com/profile/00661986617357694367noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2562836295561122184.post-36151098121525516822013-01-10T19:15:42.859+02:002013-01-10T19:15:42.859+02:00Minulla on kotimaisen realismin kanssa tuota ongel...Minulla on kotimaisen realismin kanssa tuota ongelmaa: olen kyllästynyt aiheisiin, joissa niihin tavan takaa törmää. Uskonnollinen kasvatus ja siitä muodostuva synnin ja häpeän kehä, lapsuuden- ja sotatraumojen käsittely, kolmikymppisten lastentekokriisi, parisuhdeongelmat, joissa juodaan alkoholia, petetään, jätetään, palataan yhteen, ihastutaan siskoon tai miehen parhaaseen kaveriin. Suositusten täytyy olla todella kovat, kirjailijoiden tuttuja tai muuta vastaavaa, että tartun aihepiirejä käsitteleviin kirjoihin.<br /><br />Spefimausteilla ja etäännytettyinä nämäkin varmaan uppoaisivat. ;) <br /><br />(Huomautuksena vielä, että tässä on kyse omasta lukumieltymyksestäni. En siis väitä, että näistä kertovat kirjat olisivat turhia, tyhmiä tai muuten kehnoja. Olen niitä lukenut, ja joskus joistakin pitänyt. Ne eivät vain yleisesti ottaen ole minun teekupposeni. Ja kuka tietää, ehkä minulle joskus tulee pakottava tarve kirjoittaa seksuaalisuuden häpeästä, alkoholismista tai lapsuudentraumasta.)<br /><br />Hyvin tiivistetty tuo, että "omaperäisyys on asioiden yhdistelemistä uudella tavalla". Kannattaa aina kysyä itseltään <i>entä jos</i>. Tiedä mitä vielä löytääkään!J.S. Meresmaahttps://www.blogger.com/profile/00661986617357694367noreply@blogger.com