3.8.2019

Elokuu kuumottaa, eli esiintymisiä pukkaa

Elokuussa tuntee olevansa elossa!

Nimittäin vajaan parin viikon päästä pyörähtää käyntiin scifi- ja fantasiasuurtapahtuma Worldcon, tällä kertaa Dublinissa, Irlannissa. Ja pakkohan sinne on päästä, kun se kerran näin lähelle tulee. Helsinki 2017 oli niin mahtava kokemus, että jätti nälän...

Ohjelmani näyttää tältä:

Introduction to steampunk
Format: Panel
15 Aug 2019, Thursday 12:00 - 12:50, Wicklow Hall 2B (CCD) 
Steampunk is a sub-genre of SF influenced by the technology and aesthetics of 19th century steam-powered machinery. Stories are often set in an alternative history of the 19th century but can also be about future or fantasy worlds in which steam power plays a large role in society. There is a wide range of steampunk literature, art, and fashion, and this panel will serve as an introductory overview of steampunk as a whole. 
Laura Anne Gilman (M), Dr Takayuki Tatsumi (Keio University), Rie Sheridan Rose (RieWrites/Horrified Press & Mocha Memoirs Press), J.S. Meresmaa

There be dragons! Crafting maps for fantasy worlds
Format: Panel
17 Aug 2019, Saturday 13:00 - 13:50, Wicklow Hall 2B (CCD)
From Middle Earth to Earthsea, Westeros to Orisha, maps can bring fantasy lands to life. But how do authors go about designing these fantasy worlds, and how do they then communicate those designs to mapmakers? The panel will discuss the craft of fantasy mapmaking and the challenges of bringing imagined worlds to life. 
Dr Bob (M), Robert V. S. Redick (Talos, Gollancz, Penguin Random House), Justin Call, J.S. Meresmaa 

The lack of technological progress in fantasy
Format: Panel
18 Aug 2019, Sunday 11:00 - 11:50, ECOCEM Room (CCD)
From the cotton gin to the printing press, technology doesn’t seem to advance in many fantasy worlds – despite hundreds of years of history in which an industrial revolution could happen. Why doesn’t it? Does magic replace the need for technology? What about the growth of magic-powered technology within a fantasy world? What does it take to get a little scientific progress? 
Renee Sieber (McGill University) (M), Juliet E McKenna, J.S. Meresmaa , Ian R MacLeod

Autographs: Sunday at 14:00
Format: Autographing
18 Aug 2019, Sunday 14:00 - 14:50, Level 4 Foyer (CCD) 
Lionel Davoust, Dr Theodora Goss (Boston University and Stonecoast MFA Program), J.S. Meresmaa, Kim ten Tusscher, Rick Wilber (Western Colorado University)


Olen siis melko innoissani! Ohjelma näyttää mahtavalta, kuunneltavaa ja katsottavaa riittää vaikka ja kuinka. Lisäksi paikalla tapaa vanhoja tuttuja ympäri maailmaa -- ja tietenkin tekee uusia tuttavuuksia.

***

Kun palaan Irlannista, vuorossa onkin sitten kotimaan tapahtuma: Finlayson Taide ja Kirja pidetään 25.8.2019 Finlaysonilla Sanalankoja-kirjallisuuspolkuun osallistuneiden kirjailijoiden tiimoilta. Tapahtuma alkaa klo 13 paneelilla, jossa kerromme muun muassa tekstiemme taustoista, ja jatkuu opastuskierroksella, jossa luemme tekstimme.

Elokuussa on myös muutamia käsikirjoitusdeadlinejä, joten kyllähän tässä alkaa hieman hikeä pukata. Pukkaan takaisin!

16.7.2019

Hybridikirjailija eli miksi tein omakustanteen

Totta se on.

Tähän kirjoja pursuavaan aikaan, jossa näkyvyydestä, lukijoista ja myynneistä taistellaan epätoivon hikeä pukaten, tein juuri omakustanteen BoDin kautta. (Painajaismuisto, olkaa hyvä! Yhden yön tarina tytöstä, jota piinaa nukahtamisen pelko, sekä hirviöistä, jotka valvovat hänen kanssaan.)


Kirjani ovat tulleet aiemmin kaupallisista kustantamoista, eikä suunnitelmissani ole hylätä sitäkään väylää. Tätä nimitystä en tiennyt vielä puoli vuotta sitten, mutta nyt tiedän: minusta on tullut hybridikirjailija.

Miksi ihmeessä, ja miten tähän päädyin?

Kirjan tekeminen painotuotteeksi on tänä päivänä helpompaa ja halvempaa kuin koskaan aiemmin. Samaan aikaan kirja-alan vaikeudet saavat monet kustantajat varovaisiksi: riskejä ei uskalleta ottaa, eikä sellaisten teosten, joiden markkinointikohderyhmä koetaan vaikeaksi hahmottaa, tuottaminen ole talousmielessä järkevää. Ylimääräistä rahaa ei yksinkertaisesti ole.

Koen itseni ennen kaikkea taiteilijaksi, eli minulle hengentuotokseni kaupallisuusnäkökulma on epämielenkiintoinen ja toisarvoinen. (Jos olisin yrittäjä, ajattelisin kaiketi toisin.) Taiteilijan ohella olen käsityöläinen: tällä tarkoitan, että olen opetellut kuvankäsittely- ja kirjantaittotaitoja ja pidän siitä, että saan tehdä itse. Minulla on siis hallussani kaikki kirjan tekemiseen tarvittavat välineet painokonetta ja tukkulevitystä lukuun ottamatta.

Kun Painajaismuisto jyristi minusta kuin luonnonvoima, en ajatellut mitään ulkopuolista: En kohderyhmää, en kustantajaa, en tiennyt edes sitä, mikä tarina oli lajityypiltään. Oliko se sarjakuva? Kuvakirja? Aikuisten kuvakirja? Mikä?

Lopulta päätin nimetä sen monikieliseksi visuaaliseksi novelliksi.

Ymmärrätte varmaan, miksi tämä saattaisi olla hankala kustantajan näkökulmasta?

Lopulta kustantajan puuttuminenkaan ei ollut perimmäinen este: En itse asiassa edes lähettänyt käsikirjoitusta kuin yhteen paikkaan, josta sain aivan kullanarvoista palautetta, ymmärrystä ja tukea. Yhdeksi tärkeimmistä seikoista nousi nimittäin aikataulu. Koska kirjan tarina on kolmella kielellä (suomi, englanti, espanja), päätin tehdä sen Irlannissa pidettävään Worldconiin mennessä. Mikään tuntemani kustantamo ei toimi näin nopealla aikataululla.

Päätös kiteytyi lopulta seuraavaan tosiasiaan: En tarvinnut tähän kaupallista kustantajaa. Kirjoitin tarinan, kuvitin sen, taitoin sen, ostin käännöksen ja oikoluvun. Kollegoilta sain mahtavaa palautetta ja kritiikkiä (sori, en noudattanut neuvoista ihan kaikkia!), ja BoD hoiti lopun.

Kaikki kävi oikeastaan aika pelottavan helposti.

En elättele suuria kuvitelmia myynnistä ja menestyksestä. Vaikka olen hiton tyytyväinen Painajaismuistoon ja koen tehneeni tinkimättömästi omaa juttuani, karu totuus on kuitenkin se, että tuonne kirjojen mereen se jossain määrin hukkuu. Mutta perhana, olenpahan tehnyt jotain itselleni aivan uutta, mennyt epämukavuusrajalle ja sen yli, kävellyt juuri sillä reunalla, jolla mahasta sieppaa mutta maisemat ovat mahtavat. Ja onpa Painajaismuisto jotain, mitä ei joka päivä tule kirjakaupoissa vastaan: kuvallinen kauhunovelli kolmella kielellä.

25.6.2019

Finncon, julkkarit ja Kymi Libri

Heinäkuu lähestyy, ja sitä myötä lähestyvät makoisat kirjatapahtumat!

Ensin koittaa Finncon, tuo spefiväen ohittamaton kesäinen kokoontuminen. Olen ohjelmassa lauantaina, mutta viihdyn paikalla luonnollisesti koko viikonlopun. Ja onhan niin, että perjantai-iltana järjestämme arvon kollegan, Maria Carolen, kanssa yhteisjulkkarit, joissa nostamme maljan Sinisen talon noidalle ja Voimanpesälle! (Tsekatkaa muuten Sinisen talon noidan tarjous, jossa koodia käyttämällä saa kirjan 20% normaalihintaa halvemmalla.) Juhlistamme kirjojamme Keski-Suomen kirjailijatalolla 5.7. klo 18. Tervetuloa!




Finncon, LA 6.7. 

KLO 10-11
L209 Fantastiset sisaret 
Katri Alatalo, Magdalena Hai, J.S. Meresmaa (pj), Shimo Suntila 
Kaikki spefin sankarit eivät suinkaan ole yksinäisiä orpopoikia. Kuinka suomalaiset fantasiakirjailijat kirjoittavat perheitä ja erityisesti sisaria? Mitä perheyhteys merkitsee sankareille ja tarinoille?

KLO 13-14
L302 Romantiikka — rehtiä viihdettä vai glitterverho vakavien yhteiskunnallisten aiheiden estradilla? 
Maria Carole, Liliana Lento, J.S. Meresmaa (pj), Terhi Tarkiainen 
Miksi romantiikalla on niin huono kaiku? Entä miksi kirjailijat haluavat siitä huolimatta kirjoittaa sitä? Mikä sija pehmeillä arvoilla on spefissä?


***

Ensimmäistä kertaa järjestettävä Kymi Libri sulostuttaa Kouvolaa 18.-21.7. Olen itse ohjelmassa lauantaina 20.7. klo 15 Wanhassa kirjahallissa, Kulttuuritalo Wanhan Rautakaupan pihalla. Heikki Savola haastattelee minua Voimanpesästä, jonka tapahtumat sijoittuvat Verlaan Kymijoen latvavesille. Messujen koko ohjelma löytyy täältä: https://kymilibri.fi/ohjelma/

Aurinkoisia päiviä ja antoisia kirjaretkiä!

19.6.2019

Voimanpesä on tilattavissa

Voimanpesä on tullut painosta ja tilattavissa kustantajalta ennakkohintaan!




Kustantajan kirjakauppaan pääsee tästä linkistä: https://bit.ly/2MYzlFx

Ensimmäiset 15 tilaajaa saavat kaupan päälle tekemäni ja signeeraamani kortin, joka on kartta kirjan tapahtumapaikasta, Verlasta!

Kiitän jo etukäteen tilauksista. <3 Kustantajalta suoraan tilattuna ostos tuottaa parhaimmin alkutuottajille, eli kirjailijalle ja kustantajalle, kun välissä ei ole ylimääräisiä portaita. Pienistä puroista koostuu kirjailijan tulovirta, ja siksi jokainen euro on tärkeä.

***

Jälleen on yksi sarja päätöksessä. Miltä se tuntuu? Hyvältä ja haikealta. Samoin kuin oli Mifonkien ja Keskilinnan ritarien kanssa, Ursiinit veivät minut odottamattomille poluille niin fiktion maailmassa kuin reaalimaailmassamme. Jokainen kirja on omanlainen opettaja.

Mutta Ursiinimaailma ei jää tähän. Sen voin luvata.

22.5.2019

Finlayson Art Area 2019 ja Sanalankoja-kirjallisuuspolku


Kuva: Siiri Kauhanen
Nyt se on julkista!

Sain kunnian olla yksi tämän vuoden Sanalankoja-kirjallisuuspolun kirjailijoista -- yhdessä Johanna Sinisalon ja Juhani Ahvenjärven kanssa! Kolmen jiin kova kattaus, sanon minä.

Mikä Sanalankoja, kysytte?

Finlaysonin alueelle Tampereella on viime vuodesta lähtien FAA-projektipäällikkö Katja Villemonteix'n johdolla rakennettu kirjallisuuspolkua, sanataideteosta, johon kuka tahansa pääsee paikan päällä tutustumaan. Polku rakentuu paikallisten kirjailijoiden teksteistä, jotka on varta vasten luotu Finlayson Art Areaa varten. Viime vuoden kirjailijoita olivat Siiri Enoranta, Johanna Hulkko, Marisha Rasi-Koskinen, Arto Lappi ja Aleksanteri Kovalainen.

Kirjalliset teokset ovat pysyviä.

Tietäen kiinnostukseni Tampereen historiaan ja jo aiempien teosteni liitokset tähän rakkaaseen tehdasmiljööhön ei liene yllätys, että teoksestani saattoi tulla hieman steampunkia... Ja että keskiössä saattaa olla eräs höyrykone... Ja mikä ehkä huikeinta, teos myös pääsee esille paraatipaikalle höyrykoneen itsensä viereen.

Näyttää kovasti siltä, että tämän likan hengentuote asuttaa jatkossa punatiilisen tehtaan konesalia, kun aiemmin nuo punatiiliset tehtaat konesaleineen ovat asuttaneet samaisen likan sydänkammioita.

Tampere on minussa ja minä Tampereessa. Niin se vain on.

18.5.2019

Lintuhäkin muotoinen soittorasia ja Metson messut

Lintuhäkin muotoinen soittorasia kerää kiitosta lukijoilta! Ja se tietenkin ilahduttaa kirjailijan mieltä kovasti.

Tässä muutamia poimintoja blogiarvioista:

"Vähemmän on enemmän, Lintuhäkin muotoisessa soittorasiassakin. J.S. Meresmaa kirjoittaa taiten ja punoo hienosti vinkeitä maailmoja, unia ja varjoja, jotka pakenevat reaalimaailman määrittelyjä. Pidin. Tämä on loistava tapa nauttia lyhyitä tarinoita silloin, kun aikaa on vähän, tai jopa tutustua johonkin uuteen, kuten kävi itselleni kumman kanssa."
- Kirjan pauloissa 

"Lintuhäkin muotoisen soittorasian tarinat ovat omia pieniä kokonaisuuksiaan, joissa kurotellaan usein todellisuuden toiselle puolen, jonnekin outoon ja määrittelemättömään. Sivuun mahtuu yllättävän paljon, kun sanansa asettelee taiten! Paljon jää tietysti myös sanomatta, mutta pidin kirjan tarinoista juuri sen vuoksi, että ne antoivat sopivan alkusysäyksen lukijan mielikuvitukselle."
- Oksan hyllyltä 

"Lintuhäkin muotoinen rasia on mukava välipala novellien ystävälle, ja lisäksi tämä on mainio lahjaidea, jonka voi helposti sujauttaa onnittelukortin väliin tai lähettää kirjeessä ystävälle."
- Kirjapöllön huhuiluja

"Lintuhäkin muotoinen soittorasia on pikkiriikkisestä koostaan huolimatta täynnä vainoamaan jääviä tarinoita, jotka minimaalisessa koossaan kirkastavat sanat ja ajatukset hohtaviksi tarinakiteiksi. Aika monet pienistä kertomuksista ovat sävyltään kauhua, mutta on mukana myös kauneutta, huumoria ja kummallisuuden väristyksiä."
- Siniset helmet

 "Tykkäsin näistä pikkutarinoista ihan älyttömästi."
- Kirjojen keskellä

***

Kohta lähdenkin tästä kohti Metsoa, Tampereen pääkirjastoa, jossa kyseistä pikkuopusta on myynnissä tänään, kun Metson messut järjestetään ensimmäistä kertaa! Lisäksi on mahdollisuus kuulla muutama tarina kirjailijan itsensä ääneenlukemana. Tervetuloa!

Kirjasen saa myös tilattua itselleen kätevästi Osuuskumman verkkokaupasta.

4.4.2019

Ilon aiheita ja kevään esiintymisiä

Tästä tulee nyt melkoinen koontipostaus, mutta ei mahda mitään. Paljon mukavia asioita on nimittäin tapahtunut ja tulee tapahtumaan!

Aivan aluksi tahdon jakaa muutaman sitaatin Lintuhäkin muotoisen soittorasian saamista arvioista:

"Unenomaisuus herätti mielenkiintoni, mutta toisaalta innostun harvoin novelleista, joten olin hieman epäileväinen sen suhteen, miten kirja mahtaisi osua lukumakuuni. Onneksi kuitenkin kokeilin kirjaa, sillä sehän oli huikean hyvää luettavaa." - Oksan hyllyltä 

"Tykkäsin näistä pikkutarinoista ihan älyttömästi." - Kirjojen keskellä 

"Jokainen tarinoista on pituudeltaan vain yhden pienen sivun mittainen ja jokainen sana on niissä paikallaan, juoni punoutuu tiiviisti ja harmonisesti kuin juonellisessa proosahaikussa." - Siniset helmet 

"Aivan ihana pieni kirja! Ja ihanalla tarkoitan häiritsevä, ajatuksia herättävä ja mielikuvitusta kutkuttava. "Näkymättömät" sai kylmät väreet aikaan. Aina tarinaa ei tarvitse pohjustaa sivutolkulla, jotta se toimii." - Elsa Keski, Helmet-kirjastojen sivut

Voi siis sanoa, että Lintuhäkin muotoisesta soittorasiasta on tykätty varsin paljon. Mikäs sen ilahduttavampaa!

***

Esiintymisiä

Viimeisimmät julkaisuni ovat olleet kauhusävytteisiä, joten olen esiintymässä ensi viikonloppuna pidettävässä KauhuConissa Rikhardinkadun kirjastossa Helsingissä. Keskustelun aiheena on Sirkus ja muita kauheita paikkoja, ja kanssani keskustelemassa ovat Ilkka Auer, Anni Nupponen ja Artemis Kelosaari. Sunnuntaina 7.4. klo 17.00 siis! Nähdään siellä!

Toukokuussa osallistun myös Metson messuille 18.5. Tampereen pääkirjastossa Metsossa. Lukuhetkemme alkaa klo 13.30. Tervetuloa!

***

Novelli-iloa

Paitsi että kummatkin viime vuoden novelleistani ovat päässeet Atorox-ehdokaslistalle (kiitos teille, jotka luitte ja tykkäsitte niin paljon, että äänestitte!), on toinen niistä käännetty romaniaksi ja ilmestynyt juuri Helion SF Magazinessa. Suurkiitos Darius Hupoville mahdollisuudesta ja tietenkin kääntäjälle, Miloș Dumbracille!

Tarinankertojalle on aina koskettava hetki, kun kielimuuri muuttuukin sillaksi ja lukijakunnan koko yhtäkkiä moninkertaistuu potentiaalissaan.




22.3.2019

Naakkamestarista 2. painos!




Viimein on koittanut aika, että Naakkamestaria omakseen haikaileva voi sen itselleen hankkia! Nimittäin toinen painos jo pitkään loppuunmyydystä kirjasta on tilattavissa NYT.

Siirry tilaamaan: http://tiny.cc/2bsb4y

Naakkamestari sai kunnian olla mukana näyttävästi myös Lukuklaani-hankkeessa. Kirjapakettia on yhä saatavilla, joten yläkoulujen opet, tilatkaa ilmaisia kirjoja kun vielä voitte --> https://lukuklaani.fi/fi/ylakoulu/kirjapaketit/

Eikä tässä vielä kaikki!

Ursiini-trilogian tunnelmaan pääsette tsekkaamalla ihka uuden kirjatrailerin For YA -kanavalta.

14.3.2019

Varjoja ja valoa

Ihan hirveän vaikea uskoa, että on jo maaliskuun puoliväli. Valoa alkaa riittää, ja se on ihanaa, mutta toisaalta tämän kuun alku on mennyt melko lailla sairastaessa. Jos ei migreeni, sitten jokin virus joka on edelleen päällä.

No, sairauskertomukset sikseen. Tavallaan.

Tein viime viikonloppuna päätöksen, joka oli tekeytynyt jonkin aikaa: Ei enää Facebookia. Poistin kaikki tilit. Kaipaan vähemmän hälyä, vähemmän tietoisuutta kaikesta mitä on meneillään Tuolla Jossain, vähemmän ärtymystä systeemistä joka ei toimi säädöistä huolimatta. Samalla tietysti lähti kymmeniä ja kymmeniä kontakteja, joita ei ole millään muulla alustalla; ryhmiä joissa jaettiin itseä kiinnostavaa tietoa ja tukea... mutta juuri tässä piilee FB:n kirous. Se laittaa välittämään myös sellaisista asioista ja ihmisistä, jotka ovat ensimmäisten joukossa poistumassa, kun tilanne vähääkään muuttuu. Se kasvattaa tunteen, että jää jostain olennaisesta paitsi, jos ei ole siellä, missä "kaikki tapahtuu". FB muuttui minulle vaativaksi kylkiäiseksi, josta koin enemmän turhautumista kuin täyttymystä. Ja ilman muuta se vei liikaa aikaani ja hajotti keskittymiskykyä.

Ei enää.

FB:n käytön lopettaminen on yksi osa prosessia, joka on alkanut yli vuosi sitten ja jatkuu edelleen. Olen nimittäin ollut todella uupunut elämän heittämistä yllätyspalloista, vastoinkäymisistä ja (edelleen) työmäärästä, jota lähdin leikkaamaan silloin kun jättäydyin täyspäiväiseksi kirjailijaksi (supistin kolmesta työstä kahteen) ja kun lopetin puheenjohtajahommat Osuuskummassa (supistin kahdesta työstä yhteen). Vaan arvatkaapa mitä? Ei se väsymys sillä poistunut tuosta noin vain, vaan jatkuu ja jatkuu. On energisiä päiviä, jaksan edelleen tehdä tätä yhtä työtä (kirjoittaminen), mutta hälyä on edelleen liikaa. Mieli on innokas lähtemään kaikenlaiseen, mutta nyt on vain hyväksyttävä, että kroppa ei jaksa. Sille on annettava aikaa toipua.

Yksi päätöksistäni tälle vuodelle olikin: Vastaan kaikkiin kutsuihin "ei", jos vähääkään epäröin. Sillä tavalla vastaan "kyllä" niille asioille, jotka rakentavat hyvinvointiani.

Pirullisinta tässä näin vapaana agenttina on se, että samalla mielessä kuiskii pelko: Jos kerron julkisesti olevani uupunut, tarjoaako kukaan enää töitä? Olenko vielä uskottava tekijä? Seuraako uupumuksen varjo minua silloinkin, kun olen jo toipunut ja jaksava?

En voi tietää. Haluaisin olla välittämättä. Ja ehkä jollain tavalla rakennan tietä siihen, kun julkaisen tämän kirjoituksen.

Ja niin -- miten minut nyt sitten saa kiinni, kun en ole enää naamakirjassa? Sähköpostiosoitteeni löytyy tuosta vasemmasta palkista. Olen Instagramissa ja (vielä toistaiseksi) Twitterissä. Tämä blogikin on. Ja puhelin. Ja postikortit ja kirjeet.

Karsittavaa siis todellakin riittää vielä!