13.2.2018

Steampunk International

Eräs projekti, joka on ollut käynnissä yli vuoden päivät, alkaa viimein saada hahmon, jota kelpaa esitellä ulkomaailmallekin. Tiedossa on lisää steampunkia ja varsin mainiossa muodossa!

Nimittäin olen mukana toimittajana sekä kirjoittajana kolmen maan antologiaprojektissa, jossa samansisältöinen steampunknovellien kattaus julkaistaan kolmessa eri maassa kolmella eri kielellä: suomeksi, englanniksi ja portugaliksi. Osuuskumma vastaa suomenkielisestä julkaisusta, NewCon Press englanninkielisestä ja Editorial Divergência portugalinkielisestä. Miten mainiota!

Suomennoksista vastaa Markus Harju.

Kesän korvilla saamme siis nauttia seuraavien kirjoittajien höyrynovelleista: George Mann, Jonathan Green, Katy O'Dowd, Pedro Cipriano, Diana Pinguicha, Anton Stark, Anne Leinonen, Magdalena Hai ja J.S. Meresmaa.


11.2.2018

Välähdysfiktiota espanjaksi ja englanniksi

Rakastan tarinoita. Ei väliä onko se pitkä vai lyhyt vai keskiväliltä: kunhan se on juuri sopivan mittainen.

Niinpä olinkin erityisen ilahtunut, kun kuulin tarinani Esta ciudad (käännös Tanya Tynjälä) valikoituneen antologiaan "Nanocuentos del planeta Tierra - Todo el mundo en un libro". Sen julkaisee espanjalaiskustantamo La Máquina que hace ping! ja päätoimittajana toimii antologisti ja kirjailija Sergio Gaut Vel Hartman.


(Kuva: La Máquina que hace ping! FB-sivuilta.)


Antologian idea on aivan mahtava:

It is a compilation of nanotales, each one of them a page long, created by writers from all the countries and places of planet Earth. 

Mukana on muitakin suomalaiskirjailijoita, kuten Samuli Antila, Magdalena Hai ja Jenny Kangasvuo. Jään kiinnostuneena odottamaan, mitä tuleman pitää!

***

Tarinani näkee päivänvalon myös englanninkielisenä tässä kuussa. The Train That Runs at Night ilmestyy helmikuun loppupuolella Flash Fiction Magazinessa.

29.1.2018

Uinuvista

Mitäpä tänne kuuluu? Töitä, töitä. Hämäränsäteiden käsikirjoitus on toistaiseksi poissa käsistäni, ja katse on kiinnittynyt trilogian päätösosaan. Muutama novelli on myös työn alla, yksi editointivaiheessa, yksi raakakirjoitusvaiheessa ja yksi hautomossa.

Hassu juttu, mutta minusta on miltei vuoden tuntunut siltä, että toistan blogissa itseäni. Mitä muuta olisi sanottavana kuin että kirjoitan -- joko sormet rapisevat näppäimistöllä tai tarina on muhitusvaiheessa. Kirjailijan työ on tavallaan kauhean toisteista, ulkopuolelta katsottuna ehkä tylsääkin. Vaikka jokainen tarina on omanlaisensa prosessi, noudattavat ne kuitenkin samantapaisia valmistumiskaavoja. Ideointi, mahdollinen suunnittelu, raakaversio nousuineen ja laskuineen, yleinen hype ja masis, palautekierros ja kommentit, editointi, editointi, editointi. Ja sitten, jos kaikki menee putkeen, tarina näkee päivänvalon.

Koska olen minä, en halua tehdä vain yhtä asiaa viikkotolkulla tai kuukausitolkulla. Joskus on pakko, mutta silloin kun ei ole, pidän huolta moniajosta. Vähän yllättävänä sivuprojektina on tiukasti pysynyt raapalekokoelma, johon välillä ei ole riittänyt aikaa ja välillä taas on loppunut usko, että saisin kasaan julkaistavaksi kelpaavan kokonaisuuden. Prosessissa on meneillään nyt hypevaihe, sillä lepuutettuani käsistä ja kirjoitettuani pari loistavaa raapaletta minusta on alkanut tuntua, että ehkä sittenkin siitä on tulossa jotain. Pientä mutta itselle tärkeää.

Kansainväliset kuviot teettävät myös kirjoittamisen rinnalla lisäduunia, mutta eipä se haittaa. Viime viikolla kävi sellainen ihme, että yksi englanninkielinen tarinani hyväksyttiin julkaisuun. Kylläpä tulin onnelliseksi! Viime vuoden loppu oli sellaista hylsysadetta, että sateenvarjo meni mäsäksi, mutta tämä vuosi on alkanut paremmin. Se editointivaiheessa oleva novellikin on saanut toimittajilta hyväksynnän.


***

Mifongin lunastama on ollut lukijoiden käsissä nelisen kuukautta. Palaute on ollut kautta linjan positiivista, vaikka toistaiseksi lähinnä vakilukijoilta saatua. (Mikä on nykypäivän kirjapaljouden keskellä toki ymmärrettävää. Mammuttipitkä kotimainen fantasiasarja ei ole kovinkaan monen lukulistan kärjessä.) Useampikin lukija on pitänyt viimeistä osaa koko sarjan parhaana. Mitään muuta sen en soisikaan olevan: Voisiko olla hirveämpää kuin kirjoittaa kymmenen vuotta eeppistä fantasiasarjaa ja mokata viimeisen osan kohdalla? Ja samaan hengenvetoon: Sori, että joudutte kahlaamaan 2500 sivua läpi ennen sitä parasta. Minusta todella tuntuu, että laitoin siihen kaikkeni.

Aika näyttää, jääkö Mifonki-sarjan loppuosien näkyvyys muutamaan blogipostaukseen ja tähtiarvioon. Katoaako se uusien sarjojen alle unohdettuna jättiläisenä, niin kuin mifongit itsekin sarjan alussa olivat.

Sen kuitenkin tiedän, että uinuvan voi aina herättää, syntymätöntä ei milloinkaan.

5.1.2018

Hämäränsäteet (Ursiini #2)

"Hämäränsäteet näkyvät kirkkaimmin silloin, kun jokin tumma varjo, kuten musta pilvi, antaa niille taustan. Se muodostaa parhaan kontrastin säteiden loisteelle." 
- Luonnon ihmeet, Heidorn & Whitelaw


Tästä se lähti. Hämäränsäteiden nimi. Oivallus siitä, mistä tarinassa on kyse.


Ja nyt, rakkaat lukijat, saan julkistaa kannen! Se on Julia Savtchenkon hurmaavaa käsialaa.

Hämäränsäteet on itsenäinen jatko-osa Naakkamestarille. Se sijoittuu Imatralle loppuvuoteen 1903. Naakkamestarissa tutuiksi tulleet Säde ja Anttoni saapuvat Valtionhotellille suorittamaan tärkeää tehtävää. Luvassa on vauhtia, vakoilua ja vaaratilanteita - tuttuun tapaan paikallishistorialla ryyditettynä.

Kirja ilmestyy Robustokselta toukokuussa 2018.

27.12.2017

Selvisin (eli erään kirjailijan vuosi 2017)

Ensimmäinen vuosi vapaana kirjailijana alkaa olla lopuillaan, ja on aika kerätä hieman ajatuksia sen tiimoilta.

Aivan aluksi on todettava, että en enää muista, millaista se oli silloin, kun tästä vasta etäisesti haaveili. Tavoitteet ja realiteetit, haasteet ja haaveet -- ne muuttuvat ihmisen mukana. Ja jokainen käsikirjoitus, jokainen uusi aluevaltaus muuttaa isoa kuviota. Kirjailijana oleminen on jatkuvaa kalibrointia ja oppimista ja epävarmuutta. Niin kuin elämässä yleensäkin, kaikki saattaa muuttua silmänräpäyksessä. Eilen epätosi on tänään tosi.

Jos ajattelee, että kunhan vain saa sen ensimmäisen käsikirjoituksen kustantamossa läpi, tie edessä on auki ja tasainen, on valitettavasti mitä suurimmalla todennäköisyydellä väärässä. Tie on ehkä auki, mutta tuskin tasainen. Ajatus siitä, että kirjoittaminen tai kirjailijan ammatissa toimiminen kävisi ajan kuluessa helpommaksi, ei välttämättä ole lainkaan totta. Se voi käydä myös vaikeammaksi, jopa mahdottomaksi. Esikoiskässärin keräämät hylkykirjeet eivät yleensä ole ainoat, joita saa. Pettymykset tulevat niin monessa muodossa, kun pelissä on intohimo ja kunnianhimo, ja silti olisi vain kestettävä, jos kirjailijan ammatissa haluaa jatkaa. Pärjääminen ei ole aina itsestä kiinni.

Kirjailijan ammatti ei ole helppo millään mittapuulla mitattuna. Se on monen unelma -- minunkin -- mutta kyllä se vaatii sitkeyttä, sopeutumista ja onnea.

No, miltä se eka vuosi sitten näytti?

Otetaan ensin lista julkaisuista.

Julkaisut

- 9 raapaletta (Julkaisuissa Ajantakojat ja Self-Inflicted Relative)
- 3 novellia (Hän kehrää, Sydämeni avoin hauta, Indiana)
- 1 romaani (Mifongin lunastama)
- 2 käännöstä: The Heart That Beats in a Dream (kääntäjä Greta Katz), Forever, As Always (kääntäjä J. Robert Tupasela)
- 1 kolumni
- 1 englanninkielinen artikkeli steampunkista

Todellisuudessahan en kirjoittanut kaikkia näistä vuonna 2017, ja vuorostaan tänä vuonna kirjoitin paljon sellaista, mitä ei ole vielä julkaistu.

Esiintymiset

Kokopäiväisenä yksi mahtavimpia puolia on se, että pääsee paremmin esiintymään, kun ei ole päivätyöjuttuja, joita pitäisi sovitella ja säätää. Keikkailen hyvin mielelläni! On upeaa tavata lukijoita. Kotimaassa tein 9 vierailua/esiintymiskeikkaa. Ulkomailla kävin kirjailijan ominaisuudessa Venäjällä, Ruotsissa ja Norjassa.

Apurahat

Vuonna 2017 työtäni tukivat Wihurin säätiö, Taiteen edistämiskeskus, WSOY:n kirjallisuussäätiö, Tampereen kaupunki ja Kirjallisuuden edistämiskeskus. Kiitos! Pienin tukisumma oli 700 euroa, suurin 7000 euroa, mutta jokainen niistä on tuiki tärkeä. Apurahamyöntöjen lisäksi sain kielteisiä päätöksiä, yhteensä 11 kpl.

Käsikirjoitushylsyt

Laitetaan nämäkin tähän vuosikatsaukseen. Hylsyjä kertyi yhteensä 9 kpl, mukana eri käsikirjoituksia ja myös käsikirjoituskilpailuja, joissa menestystä ei tullut.

Muita töitä

Osuuskumman hallituksen puheenjohtajana minulla on tietysti ollut tekemistä kokousteknisellä puolella ja kustannustoiminnan hallinnollisella saralla. Lisäksi olen suunnitellut 6 kantta, taittanut erilaisia läpysköjä, kustannustoimittanut antologioita (joista yksi, Murtumia maisemassa, ilmestyi tänä vuonna), edistänyt kansainvälistä toimintaa ja luonut suhteita, koordinoinut Osuuskumman Worldcon-osaston ja seissyt myyntipöydän takana monissa muissakin tapahtumissa.

Ensimmäisiä

Vuonna 2017 on tapahtunut myös paljon sellaisia asioita, joita olen tehnyt ensimmäistä kertaa. Muistankohan edes kaikkea?

1. ulkomaan retriitti. Olin kuukauden Espanjassa neljän kirjailijakollegan kanssa.
1. Worldcon. Vaan ei viimeinen! Jäsenyys Dubliniin on jo hankittu vuodelle 2019.
1. arkeologinen kaivaus. Osallistuin yleisökaivaukseen Pirkkalan Tursiannotkossa.
1. kouluvierailu
1. vierailu seuraavissa paikoissa: Petroskoi, Naantali, Imatra, Eura, Oslo, Uppsala, Malaga, Nerja (tippukiviluolat!), Granada (Alhambra), Mathildedal.
1. treatmentin kirjoittaminen
1. promovideoprojektin työstäminen
1. painoksen loppuminen (Naakkamestari & Mifongin mahti)
1. ulkomaanedustus (Ursiini-trilogia, Kumma Literary Agency)

***

Kaiken kaikkiaan vuosi on ollut koetteleva mutta myös antoisa. Stressiä on ollut enemmän kuin koskaan aikaisemmin, mikä aiheutti terveydellisiä ongelmia etenkin keväällä. Masennus oli vähällä palata, mihin osana varmastikin oli rakkaimman ja viimeisen isovanhempani kuolema. Vanhasta kämpästä paljastui alkuvuonna asioita, jotka uhkasivat saada aikaan taloudellisen katastrofin, mutta se kuvio selkeytyi onneksi kesään mennessä. Oma terveys oli muutenkin kovalla, ja samaan aikaan perhepiirissä tehtiin sairaalavierailuja vakavista syistä. Tässä henkisessä ilmapiirissä työstin siis Mifonki-sarjan viimeistä osaa... Deadline toisensa jälkeen paukkui!

Pahin stressi on nyt helpottanut, mutta rakennan edelleen palikoita hyvinvointini jatkumisen eteen. Valitettavasti vapaana kirjailijana en voi vähentää töitä kovinkaan paljon, joten olen katsonut parhaaksi tuoda edes tasapainoa työkeskeiseen elämään. Marsut, jooga ja virkkaaminen ovat askeleita siihen suuntaan.

Päällimmäinen ajatus vuodesta 2017 on: selvisin.

Kohti ensi vuotta! Luvassa on upeita asioita. Pidän sormeni ristissä, että niistä ainakin osa toteutuisi.

14.12.2017

Loppuunmyytyjä ja uusia tulevia

Monta kertaa olen aloittanut kirjoittamaan blogiin, mutta päättänyt sitten olla kirjoittamatta. On ollut tunne, että toistaisin vain samaa samaa samaa, eli että kirjoitan. Keskeneräisistä projekteista ei ole ollut halua tai tarvetta kertoa seikkaperäisemmin ja kaikki paukut olen käyttänyt tämän vuoden toisen ei kun kolmannen käsikirjoituksen loppuun saattamiseen.

Kolmannen?! Tsiisus. Ei ihme, jos sanoja ei riitä tänne.

Nyt on kuitenkin sellainen tilanne, että on jotain UUTTA kerrottavaa. Nimittäin ensinnäkin Naakkamestari on myyty loppuun. Sitä ei saa enää tukuista, vain kustantajalla ja muutamalla kaupalla, jotka sitä ovat tulleet hyllyynsä hankkineeksi, sitä saattaa vielä olla. Tiedossani olevat kaupat: Tulenkantajien kirjakauppa, Tampere; Aavetaajuus, Helsinki; Kirjan talon Pop-up-kauppa, Turku.

Kustantajan verkkokaupasta voi vielä koettaa tilata.

On myös niin, että Mifongin mahti on finaalissa. Vähiin käyvät ennen kuin loppuvat!

Lisäpainoksista varmasti keskustellaan, mutta koska kirjoja ilmestyy kaiken kaikkiaan niin paljon ja varastointi maksaa, olen varautunut siihen, että se ei välttämättä onnistu. Jos siis törmäätte näihin kaupassa tai divarissa, napatkaa itsellenne, sillä se voi olla viimeinen tilaisuus.

***

Toinen iso juttu tälle viikolle on tämä: Ursiinitrilogian toinen osa, Hämäränsäteet, on valmis! Siis "valmis" niin kuin ensimmäinen versio on valmis. Tarinalla on alku, keskikohta ja loppu. Kirjalla rakenne. Henkilöhahmojen nahkoissa on jälleen tullut asusteltua. Seuraavaksi vuorossa on editointia ja editoinnin jälkeen stilisointia ja... Niin. Kannen pääsen toivottavasti julkistamaan pian!

Kansista tulikin mieleeni, että Osuuskumman kevätkatalogi on ilmestynyt. Täten voin julkistaa ensi keväänä tulevaksi kaksi käännösantologiaa, toinen ruotsiksi ja toinen ranskaksi, ja niistä kummassakin on meikäläiseltä novelli.

Trollguld och andra berättelser, var så god:



Quand je ne regarde pas:


***

Vaikka niin voisi luulla ja kuvitella, tämän vuoden kirjoittamiset eivät olleet tässä: Vuoden lopussa on vielä yksi deadline, jota ei sovi ylittää. Joulunakin on siis tiedossa töitä.

1.12.2017

Naakat




Minulla on ikävä naakkoja. Uusi asuinpaikka on liian kaukana keskustasta niiden talviparville. Niinpä ilo on suuri, jos satun asioimaan keskustassa niin että kohtaan ne. Tulee kotoisa olo.

Naakkamestarin kirjoittamisen jälkeen en ole nähnyt naakkoja samalla tavalla kuin ennen.

Eivät kuulemma ole lukijatkaan.

29.11.2017

Erilainen työpäivä

Tänään minulla oli hieman erilainen kirjailijan työpäivä.

Vierailin Tampereen yliopistolla monialaisen "Kaupunki kertomuksena" -kurssin päätöksen kunniaksi. Opiskelijat olivat lukeneet Naakkamestarin ja tehneet siitä analyyseja erilaisista näkökulmista, esimerkiksi paikasta ja Tampereen tunnistettavuudesta tai vaikkapa vähemmistön ja syrjinnän kautta. Kävimme läpi analyyseja, vastailin kysymyksiin, kerroin mistä idea lähti ja kuinka tarina syntyi. Keskustelu oli hyvin vilkasta ja monipuolista.

Tällaiset kohtaamiset ovat kirjailijan työn yksi parhaimpia puolia: kun todella pääsee näkemään ja kuulemaan laajasti lukijoiden tulkintoja ja luonnehdintoja kirjasta. Naakkamestari tuntuu olevan tähän erityisen hedelmällinen. Yhä edelleen hämmästyn välillä itsekin, kuinka monta tasoa siitä on löydettävissä. Vaikka keskustelua riitti useiksi tunneiksi, kotimatkalla mieleeni tuli vielä monta osa-aluetta, jota emme käsitelleet ollenkaan. Naakkamestari on pienoisromaani -- miten sinne voi mahtua tämä kaikki?

Oli huikeaa kuunnella eri opiskelijaryhmien analyyseja samoistakin näkökulmista, sillä kävi ilmi, että tulkinnat saattoivat erota. Hyrisin tyytyväisenä, sillä juuri tätä minä monessa haen: asiat eivät ole yksinkertaisia ja mustavalkoisia, totuus (tai sen tulkinta) riippuu katsojasta. Naakkamestarin vaihtoehtohistoriasta ja steampunk-elementeistä oli pidetty kovin. Ennin tarina oli kouraissut todella.

Ilokseni sain kertoa heille, että jatkoa on tulossa!



Tässä pieni aihelista siitä, mistä kaikesta juttelimme:

- naakat ja parviäly
- ihmisen ja eläimen erot
- iso data, tiedonkeruu
- tekoäly
- huutolaisuus, lapsityövoima
- (koulu)kiusaaminen
- (tehdas)työläisten osa
- vähemmistöt (uskonto, etnisyys, vamma)
- teknologia (väline vs. itseisarvo)
- propaganda
- vakoileminen (pyhittääkö tarkoitus keinot? Voiko väitettyyn hyväntahtoisuuteen uskoa?)
- Tampereen historia ja maantieteelliset piirteet
- Otava, Pohjantähti
- suomalainen mytologia
- luonnonuskonnot, shamanismi, sieluoppi
- valtahierarkiat, niiden vaikutus yksilötasolla, pienissä yhteisöissä ja suuremmissa
- rajat ja niiden hämärtäminen/hämärtyminen
- perheen, heimon ja yhteenkuuluvuuden merkitys ihmiselle (etenkin lapselle)
- historiallisten sanomalehtiartikkelien olemassaolon syyt rakenteen kannalta
- kertojan valinta ja sen merkittävyys
- steampunk genrenä
- intertekstuaaliset viittaukset (esim. balladimaisuus vrt. Suden morsian)

***

Tämä oli hyvä päivä. Olo on kiitollinen ja innostunut. Tuntuu, että sillä on merkitystä, että kirjoitan.

10.11.2017

Juhlan aika

Eilen matkamittariin kertyi 370 kilometriä, kun käväisin Naantalissa kertomassa kirjailijaksi tulemisesta ja erilaisten maailmojen rakentamisesta lämminhenkisessä Kirjahyrrä -tapahtumassa.

Tänään ajattelin liikkua vain 16 kilometrin verran, mutta senkin iloisissa tunnelmissa: nimittäin juhlistamme Saara Henrikssonin kanssa 10-vuotiseksi kuin varkain hujahtanutta taiteilijataivaltamme! Tutustuimme Saaran kanssa Oriveden opiston kurssilla, jossa työstimme kumpikin esikoisromaanikässäreitämme.

Mifongin perintö saikin komeat julkkarijuhlat Telakalla (ehkä ikimuistoisimmat minulle kaikista juhlista), mutta seuraavien osien kohdalla en tullut juhlia järjestäneeksi. Vaan nyt, kun sarjan kuudes ja viimeinen osa on ilmestynyt, on aika pitää kekkerit. Mifongin kaatajaiset, kuten armas kustini sanoi! (Iso jysäys siis tulossa...?)

Lämpimästi tervetuloa siis tänään Tulenkantajien kirjakauppaan Tampereen Hämeenpuistoon! Aloitamme tilaisuuden klo 18. Luvassa on haastatteluja, muisteluita, pikku naposteltavaa ja kenties ääneenlukuakin. Myös kirjoja löytyy niitä halajaville! (Joulukin on tulossa...)