28.11.2016

Fantastista menoa Tampereella

Rakkaat ihmiset!

Juhlimme kotimaista fantasiaa Tulenkantajien kirjakaupalla 9.12. klo 18 alkaen Osuuskumman tuore esikoisromaani, Christine Thorelin Liskon häntä, edellä!



Nyt on oiva tilaisuus tulla tekemään joululahjahankintoja signeerauksien kera: kaupalla on hieno valikoima kotimaista scifiä ja fantasiaa. Paikalla ovat esikoiskirjailija Thorelin lisäksi ainakin Anne Leinonen, Saara Henriksson, Hanna Morre, Kari Välimäki ja meikäläinen.

Tervetuloa!

18.11.2016

Kirjailija arvioiden lukijana

Tiedän, että otsikon aihe herättää monenlaisia tuntemuksia. On heitä, jotka vahvasti ovat sitä mieltä, ettei kirjailija saa osallistua keskusteluun, jota hänen kirjoittamansa teos herättää. Hän ei etenkään saa vastata kritiikkiin (vaikka asiatiedoissa olisi mitä virheitä), saati loukkaantua siitä. Monessa tilanteessa näin uskovat ovat oikeassa. Lukijalla on täysi oikeus tehdä kirjasta oma tulkintansa. Kirjailija ei sitä voi sanella, eikä siihen puuttua, mutta kyllä minun mielestäni teoksesta voidaan keskustella -- jopa niin, että kirjailija on osallisena siinä.

Mitäpä muuta kirjailijahaastattelut ovat? Miten muuten lukija saisi tietää kirjan synnystä tai prosessin vaiheista? Yksi minulle hedelmällisimpiä kokemuksia on ollut kutsu lukupiiriin: Niin monia näkökulmia! Niin monipuolista keskustelua!

Avainasemassa mielestäni on kunnioitus: Kunnioitetaan sitä, jos joku ei halua osallistua sekä sitä, jos joku haluaa. Niin kirjailija kuin lukija.

***

En kuulu niihin kirjailijoihin, jotka jättävät arviot kirjastaan lukematta. Olen aivan liian utelias tietämään, miten luomani tarina rakentuu lukijoiden päässä. Minua todella kiinnostaa, mitkä ovat asioita, jotka he nostavat pääkohtina esille, miten he tulkitsevat valitsemiani sanoja, kohtauksia tai luomiani henkilöhahmoja; millaisia yhteyksiä ja merkityksiä he löytävät tekstistä. Hyvin usein on niin, että myös minä löydän jotain uutta tarinasta. Toisinaan en tunnista tarinaani lainkaan, mikä sekin on mielenkiintoista.

Tarina on kommunikaatiota. Kirjailijan päästä paperille, paperilta lukijan päähän. Ajatusten, kuvien ja tunteiden siirtämistä. Vau! On aivan valtaisan hienoa päästä lukemaan arvioita ja lukutunnelmia, jotka näin nettiaikana ovat minunlaisilleni pienemmillekin nimille tarjolla ja erityisessä arvossa. (Sanomalehtikritiikkejä ei ole tullut tietooni vielä yhden yhtä, ja voi olla ettei niitä tulekaan. Nuorten spefi ei ole se, mistä ensimmäisenä riennetään kirjoittamaan, valitettavasti.)

Naakkamestari on ollut monella tapaa tähän mennessä kunnianhimoisin tarinani. Ensinnäkin se oli raskas kirjoittaa päähenkilönsä Ennin vuoksi. Toiseksi tein mittavan taustatyön Tampereen historiasta voidakseni luoda uskottavan vaihtoehtohistorian, ja siihen päälle tuli sitten vielä haastava duuni luonnontieteiden puolelta, kun loin sulkatallennusjärjestelmän ja karttamallinnuksen. (Näistä tulen kirjoittamaan tulevaisuudessa tarkemmin.) Onkin ollut ilahduttavaa huomata, että jo tähän mennessä lukijat ovat nostaneet esille oikeastaan kaikki itselleni tärkeät aiheet ja teemat, ja tehneet hyvin tarkkoja havaintoja ja tulkintoja kirjasta.

Katsotaanpa!

***

Muoto ja rakenne

"Koska kirja on hyvin klassinen pienoisromaani, se rakentuu vahvasti ideansa ja tarinansa ympärille. [...] Se onkin varsin tyylipuhdas esimerkki siitä, millaiseen kerrontaan pienoisromaanin muoto ja pituus sopivat." - Miina Hakonen, Risingshadow

"Harmitti, että Ennin tarina oli niin lyhyt. Toisaalta kirjan loppupuolella ymmärsin, että se oli Ennin tarina. Se ei olisi voinut jatkua pidempään." - Reta, Todella vaiheessa

"Meresmaa on hyödyntänyt hauskasti Aamulehteä vuosisadan vaihteesta, muokkaillut ja sepittänyt lehtitekstejä. Reilut sata vuotta vanha sanomalehtikieli nostaa hymyn huulille." - Ofelia, Ofelia Outolintu


Ydintarina

"Avauksessa toistuvat klassisen orpotarinan kulissit, mutta se toimii Naakkamestarissa yllättävän hyvin. Kun kyse on vaihtoehtohistoriasta, tutut lähtökohdat antavat enemmän tehoa niille asioille, jotka ovat toisin." - Miina Hakonen, Risingshadow

"Kirja kuulosti minusta aika kliseiseltä tuhkimotarinalta; rampa orpotyttö ilman ystäviä työskentelee perheelle, jossa häntä inhotaan avoimesti, yhtenä päivänä tyttö löytää eläimen ja siitä alkaa seikkailu. Tuttua huttua, jonka Meresmaa vie onneksi hieman erilaisemmille urille kuin asetelmasta saattaisi kuvitella, mutta tarinassa on silti jonkinlaista tuhkimomaisuutta." - Ethell Red, Kansientakaiset maailmat


Teemat

"Työläisten oikeudet, eriarvoisuus ja sodan sekä väkivallan uhka kirjoitetaan Naakkamestarissa esiin vaihtoehtohistorian kautta, tavallisten ihmisten ja ursiinien välisenä skismana. Ursiinit ovat kielletty kansanryhmä, joilla on oma uskontonsa, jota syrjitään, epäillään sekä syystä että syyttä terroriteoista ja vallankumouksen suunnittelusta… niin, ehkäpä tästä voi lukea jotain niin historiasta kuin nykypäivästäkin." - Reetta Saine, IBBY Finland

"Kirjassa minua kiinnostivat eritoten ursiinit, jotka ovat halveksittu vähemmistö, jonka oikeuksia pyritään kaventamaan yhteiskuntarauhan säilymiseksi. Eniten kränää ursiinien ja valtaväestön keskuudessa aiheuttaa uskonto, mikä oli kirjassa mielenkiintoista, sillä lastenkirjoissa puhutaan harvoin uskonnoista (vaikka niistä pitäisi puhua) ja vielä harvemmin niin, että kristinuskoa kuvattaisiin sortavana."  - Ethell Red, Kansientakaiset maailmat


Lopetus

"Se herättää positiivisessa mielessä ristiriitaisia tunteita: ainakin minua se karmi, vaikka oli ikään kuin onnellinen. Olisinko ollut valmis samaan kuin Enni? Oliko tyttö rohkea vai uhrautuiko hän? Tarinan loppu jää pyörimään mieleen ja mietittämään. Se saa kylmät väreet menemään selkäpiitä pitkin varmasti vielä pitkään kirjan lukemisen jälkeen." - Ofelia, Ofelia Outolintu

"Kirjan lopusta minulle jäi ristiriitaiset fiilikset, toisaalta se oli onnellinen loppu Ennille, mutta minusta oli surullista, että hän piti kohtaloaan onnellisena, sillä minua se vain ahdisti." - Ethell Red, Kansientakaiset maailmat



Kohderyhmä

"Tuplaluokitus nuorten ja aikuisten kirjoihin on juuri oikea." - Reetta Saine, IBBY Finland

"Yhteiskunnallisten aiheiden kuten syrjinnän käsittely lastenkirjoissa olisi tärkeää, mutta harvoin sitä uskalletaan tehdä. Aiheen käsittely tekee kirjasta kiinnostavan myös kohderyhmää vanhemmalle lukijalle." - Ethell Red, Kansientakaiset maailmat

"Naakkamestari sopii erinomaisesti sekä lapsille että aikuisille – se on kirja, joka ei aliarvioi lukijoitaan, mutta ei myöskään pröystäile hienoilla termeillä. Ylipäätään Naakkamestari on erinomainen opaskirja suomalaisen steampunkin maailmaan tutustuvalle." - Miina Hakonen, Risingshadow

***

Arviot löytyvät täydellisessä mitassaan:

Reetta Saine, IBBY Finland
Reta, Todella vaiheessa
Ofelia Outolintu
Miina Hakonen, Risingshadow
Ethell Red, Kansientakaiset maailmat


14.11.2016

Talviteloille

Syksyn isot tapahtumat ovat takanapäin, ja tämän vuoden kirjalliset tuotokset kansien välissä (okei, yksi novelli tulee vielä). On aika syventyä kehräämään uusien tarinoiden lankoja. Villat näihin on jo kerätty.

Euroconissa oli mahtavaa. Ei siitä muuta voi sanoa. Itse tapahtuma pidettiin keskeisellä paikalla, ja oli huikeaa tutustua niin ulkomaisiin pienkustantajiin kuin kirjailijoihin. Tuli luotua paljon kontakteja, jotka toivottavasti poikivat jotain konkreettista tulevaisuudessa. Antologiamme Luces del norte herätti suurta kiinnostusta. Se oli tapahtuman isoimman kirjakaupan, Gigameshin, toiseksi myydyin teos!

Tanya Tynjälä, pääkääntäjämme ja tulkkimme reissussa, on kirjoittanut antologiasta Amazing Storiesissa.

Pitopaikka. (c) J.S. Meresmaa

Barcelona on mieletön kaupunki. Keskustan vanhat talot ja kapeat kujat, kaikkialta vilkkuvat historian kerrostumat, art nouveau, aurinko, palmut ja  -- lopulta -- hiekkarannat ja meri lyhyen metromatkan päässä. Meren läheisyyden unohti helposti varjoisilla kujilla korkeiden talojen puristuksessa. Espanjaa osaamattomana oli kiva huomata, että englannilla pärjäsi, ja toki espanjan sanonnat alkoivat nopeasti tarttua. Viimeisenä iltana tilasin meille pienestä kreikkalaisesta gyros-paikasta ruoat turvautumatta englantiin. Saatiin mitä haluttiin, vaikkakin jokseenkin huvittuneiden hymyjen kera.

Barcelonan vuoden 1888 maailmannäyttelyn jälkiä
Parc de la Ciutadellassa. (c) J.S. Meresmaa

Olen nykyään Instagramissa, joten runsaampaa kuvasatoa pääsee vilkaisemaan sieltä!

***

Talvitelat tarkoittavat tapauksessani siis ennen kaikkea kirjoittamista: uuden luomista. Novellia, kuvakirjaa ja Mifonkeja. Kirjoitushimo on kasvanut valtavaksi, mutta vähän vatsanipistelyjäkin on: itsensä haastamisia.

2.11.2016

Luces del norte ja Barcelona

Joskus elämässä tulee sellaisia kiteytymishetkiä, kun moni asia tulee näkyväksi samaan aikaan. Nyt on sellainen hetki.




Luces del norte on ilmestynyt. Piiitkä ja intensiivinen projekti on saatettu päätökseen, ja nyt sen elämä oikeastaan vasta alkaa. Mistä on kyse?

Lyhyesti: Suomispefiä espanjaksi, olkaa hyvä! Kyseessä on Osuuskumman kansainvälisen julkaisusarjan, Osuuskumma Internationalin, ensimmäinen antologia, jonka ovat toimittaneet Anne Leinonen ja Magdalena Hai. Siinä esitellään 9 kirjailijaa, joiden teoksia ei ole aiemmin käännetty espanjaksi. Minulla on kunnia olla yksi heistä.

Niin, toden totta: Unet jotka tekevät surulliseksi aamuisin on nyt luettavissa espanjaksi. Sueños que entristecen las mañanas. Olen villinä ilosta! Käännös on hieno, vaikka espanjaa en osaakaan. Mistäkö tiedän? Siitä, että kääntäjinä toimineet Outi Korhonen ja Sergio Prudant Vilches esittivät niin tarkkoja ja syvää ymmärrystä ilmentäviä kysymyksiä, että uskon heidän tietävän novellin maailman ja sen tasot paremmin kuin itsekään tiedän. Nämä keskustelut olivat todella antoisia, ja täytyy sanoa, että yksi käännetyksi tulemisen hienoimpia puolia on ollut tämä kääntäjien kanssa käyty vuorovaikutus.

Luces del norten puitteissa onkin hyvä lähteä Espanjaan. Eurocon starttaa perjantaina Barcelonassa, ja ohjelmanjärjestäjät ovat olleet huikean kiinnostuneita saamaan suomalaiskirjailijoiden edustusta paikalle -- onhan yksi kunniavieraista sentään Johanna Sinisalo!

Ainakin tällaista ohjelmaa löytyy Suomiedustuksin kunniavierasohjelman lisäksi:

Euro Steampunk (ENG)Panel
Sunday Nov 06   10:30 AM to 11:30 AM (1 hour)
CCCB - Aula 1
Panel. Steampunk is the alternate future world of Victorian technology that might have been. Born amongst books, Steampunk fast bloomed into lifestyle because it looks so good. Speakers: Juliane Honisch (Ger), Prof. Cecily Cogsworth, Jürgen R. Lautner (Ger), Marian Womack, J.S. Meresmaa (Fin)

How to promote Euro-SF (ENG)Sunday Nov 06   04:00 PM to 05:00 PM (1 hour)
CCCB - Aula 2
Panel. How to make SFF written in Finnish, Swedish, Spanish, Bulgarian, Romanian, Italian etc etc more widely known. Marian Womack (Spain), Hellen Marshall (Canada), Magdalena Hai (Finland), Catalin Badea-Gheracostea (Romania).

Young Adult Fantasy (ENG)Sunday Nov 06   06:30 PM to 07:30 PM (1 hour)
Centre d'Estudis i Recursos Culturals - Pati Manning
Award-winning writer of among the first fantasy series in Bulgaria, and much else, joins with multi-talented British YA (and many other things) author, as well as a Finnish gardener become epic fantasist. Speakers J.S. Meresmaa (Fin), Elena Pavlova (Bulg), Garry Kilworth (UK)

Lisäksi olemme Magdalena Hain kanssa Meet&Greetissä Worldcon-pöydän luona lauantaina klo 13!

***

Niin, mikä se toinen asia sitten oli, mikä on kiteytynyt samaan aikaan?

Meikäläisen uudet, kansainvälisemmät kotisivut. Ne löytyvät osoitteesta www.jsmeresmaa.com

En ole hylkäämässä blogia saati suomenkielistä viestintää, mutta Google Translate ei oikein vielä handlaa suomen kääntämistä ulkomaankieliselle yleisölle. Olemme sillä tavalla ainutlaatuisia lumihiutaleita.

31.10.2016

Kirjamessut monitoimijan näkövinkkelistä

Ihmisiä ja kirjoja. Siinä kiteytetysti se, mistä messuissa on kyse. Yhdessä ne saavat aikaan kohtaamisia, keskusteluita, vaikuttumisia ja vaikuttamisia, yllätyksiä, yhteyksiä ja ylenmäärin ihmiskontakteja. Kun paikalla on niin kirjanostajan, kirjailijan kuin kustantajan ja näytteilleasettajan ominaisuudessa, näkee monet asiat ristivalotuksessa.

Kirjamessuista ollaan montaa mieltä. Iso messuhalli pullollaan kirjoja, kirjallista ohjelmaa ja kirkkaita valoja -- innostavaa ja ahdistavaa.

Näytteilleasettajakustantajalle messut ovat iso panostus niin rahallisesti kuin työmäärältään, mutta ne ovat myös mahdollisuus kertoa, näyttää ja myydä juuri niitä tuotteita, joiden eteen on koko vuosi tehty töitä. Kirjoja, jotka ovat saattaneet kypsyä vuosikausia. Kirjoja, joihin on rakastuttu jo käsikirjoituksina.

Kirjamessuilla on paljon vakikävijöitä, jotka kerran hyvää löydettyään etsivät tutun osaston joka vuosi uudelleen hankintoja tehdäkseen. Uskollinen kirjanostaja (eli lukija), voiko mitään ihanampaa ollakaan? Rahan ja tavaran lisäksi vaihdetaan lukukokemuksia, -vinkkejä ja -toiveita. Toivotetaan hyvää jatkoa, iloa kirjan parissa. Hymyillään.

Kamalaa kaupallisuutta?

Minusta ei.

***

Messut herättävät monessa kirjailijassa ristiriitaisia tuntemuksia. Reissaaminen ja esiintyminen on väsyttävää, raskasta, stressaavaa ja vie sekä aikaa että rahaa. Mutta lukijakohtaamiset jäävät sydämeen pitkäksi aikaa, usein lähtemättömästikin. Pääsee puhumaan asioista, jotka kokee niin tärkeäksi, että niistä on halunnut kirjoittaa. Oma työ saa merkityksen, jota joskus on vaikea hahmottaa ja jonka vaikeina hetkinä kyseenalaistaa. On mukavaa kun ja jos kirja (vuosikausien työ) huomataan.

Kirjailijana olen ollut myös se, joka ei mahdu ohjelmaan tuoreesta kirjasta huolimatta. Se, jonka kirjaa ei löydy ostettavaksi koko messuhallista, niin järjettömältä kuin se kirjapaljouden keskellä tuntuukin. Ja on aivan totta, että tuhansista ohjelmaehdotuksista läpi menee vain satoja. Lukuisia ajankohtaisia kirjailijoita jää ulkopuolelle. Se on väistämätöntä, mutta omalle kohdalle osuessaan tuntuu aina yhtä pahalta.

Sitten toisaalta olen huomannut senkin, että vaikka Helsingin kirjamessut ovat monessa mielessä Se Tapahtuma, kirjailijan uran kannalta sillä on kovin vähän merkitystä. Kokonaisuutta ei huojuta se, osallistuuko messuille vai ei.

Minusta tämä on lohdullinen ajatus. Minua kirjailijana ei määritä se, tuleeko kutsua messuille vai ei. Olen olemassa kaikesta huolimatta. Kirjani on.

***

Toisinaan messuja parjataan kaupallisuudesta. Välillä kaupallisuuskritiikki hämmentää minua. Messut ovat toki kaupallinen tapahtuma monessa mielessä (ja kustantaja saa todeta, kuten yrittäjät yleensäkin, että "kaikki saatana maksaa"), mutta on niinkin, että kirjallisuus kaipaa kauppaa. Se kaipaa sitä kipeästi. Kirjallisuus kaipaa valokeilaa, palkintopöhinää ja rummutusta. Se tarvitsee intoa ja imua. Raha, tuo parjattu, paha raha, on realiteetti, jota ilman ei kirja-ala toimi. Raha pyörittää kustannustoimintaa, jonka koneisto jyskyttää suomalaisen kirjallisuuden ytimessä. Koneesta putkahtelee kirjoja, joita kirjanystävät voivat ostaa ja ahmia.

On totta, että Cheek ja Don Rosa vetävät pisimmät nimmarijonot. On totta, että Jari Sillanpäätä on kuuntelemassa viisinkertainen määrä ihmisiä, jos verrataan vaikkapa kotimaiseen fantasiakirjailijaan. Mutta täytyy osata katsoa laajemmin. Kirjamessut tarjoavat jokaiselle jotakin (aivan kuten suomalainen kirjallisuuskin), mutta ihmisillä on tapana nähdä vain se, mihin katse ensimmäisenä kiinnittyy.

Isot kustantamot ovat ehkä näkyvämmin paikalla, mutta kyllä siellä meitä pienempiäkin on. Niin myymässä, ohjelmatuottajina isoilla lavoilla kuin esiintymässä.

28.10.2016

Messuperjantai ja huikea tarjous



Messuhumu alkaa toden teolla osaltani tänään!

Illalla olen keskustelemassa paneelissa:

klo 19.15-20.00

KirjaKallio

Käsikirjoitus on valmis -- mistä julkaisija?


Iso kustantamo, pikkukustantamo, osuuskunta, omakustanne, netissä julkaiseminen – kirjoittajalle on tarjolla nykyään lukuisia vaihtoehtoja julkaista, mutta miten valita se oikea? Kirjailijat Juha Jyrkäs, J.S. Meresmaa ja Tuomas Saloranta kertovat, keskustelun vetäjänä Vesa Sisättö.

***

Paikalle messukeskukseen saavun kuitenkin jo iltapäivästä, sillä Myllylahden osastolla 7c60 on aivan huikea messutarjous koko tähänastisesta Mifonki-sarjasta, ja menen signeeraamaan lisää kirjoja. Tästä saa sellaisen joululahjapaketin joko itselleen tai toiselle, ettei tosikaan!

Suosittu Mifonki-sarja signeerattuna pakettina kirjamessuilta vain 39 e. (Sisältää osat 1-5. Mukana siis myös uusin kirja, eli juuri ilmestynyt Mifongin kadottama.)

Julkaissut Myllylahti 27. lokakuuta 2016

24.10.2016

Messuohjelmani Helsingissä

Minut tapaa tuttuun tapaan Helsingin kirjamessuilla!

Pe 28.10.

klo 19.15-20.00
KirjaKallio

Käsikirjoitus on valmis -- mistä julkaisija?

Iso kustantamo, pikkukustantamo, osuuskunta, omakustanne, netissä julkaiseminen – kirjoittajalle on tarjolla nykyään lukuisia vaihtoehtoja julkaista, mutta miten valita se oikea? Kirjailijat Juha Jyrkäs, J.S. Meresmaa ja Tuomas Saloranta kertovat, keskustelun vetäjänä Vesa Sisättö.


La 29.10.

klo 12.30-13.00
Takauma

Steampunkin kirjalliset maisemat

Steampunk on nouseva kirjallinen suuntaus Suomessakin. Millaisista elementeistä kotimainen höyrypunk rakentuu? Miten se eroaa fantasiasta ja scifistä? Keskustelemassa J.S. Meresmaa, Anni Nupponen ja Magdalena Hai, haastattelijana Paula Havaste.


Su 30.10.

klo 11.00-11.30
KirjaKallio

Naakkamestari

klo 12.00-12.15
Robustoksen, Osuuskumman ja Aarnin osasto 6g108

Naakkamestari

***

Nähdään Helsingissä!

(c) Minna Jerrman

22.10.2016

Punnittu ja oma

En tiedä teistä, mutta minä olen toisinaan törmännyt kirja-arvioihin, joissa kerrotaan, mitä ja miten kirjailijan olisi pitänyt kyseinen tarina kirjoittaa sen sijaan, että oltaisiin punnittu sitä, mitä on kirjoitettu ja miten.

Varjon arviointia, ikään kuin. Ohipuhumista.

Pahimmassa tapauksessa saatetaan jopa pistää aikeita ja vaikutteita kirjailijan kontolle, vaikka ne kuuluisivat ennemmin arvioijalle. Auttamatta mennään metsään sanomalla asioita kuten "kirjailija on selvästi yrittänyt asiaa X" tai "kirjailija on lukenut danbrowninsa". Ulkopuolinen ei nimittäin voi tietää. Hän tekee tulkintaa kirjasta, ei sen kirjoittajasta. Aika usein käy niin, että kun kirjailijalta sitten kysytään, hän ei olekaan lukenut Dan Brownia. Arvelut kirjailijan motiiveista kertovat enemmän arvioijasta itsestään kuin kirjailijasta.

Olen itse yrittänyt tiedostaa tämän lukijana ja palautteenantajana. Jos minulle tulee tarinasta mieleen Dan Brown, muotoilen ajatuksen niin että se kuvastaa minun tulkintaani tekstistä, ei kirjailijan aietta.

Kun kirja on lukijan käsissä, sille on syynsä miksi se on juuri sellainen kuin se on.

***

Tarinan voi kertoa onnistuneesti monella tavalla.

Jos yksi synopsis annetaan viidelle kirjailijalle, saadaan viisi toisistaan eroavaa tarinaa. Kaikki toimivia. Mutta yksi on preesensissä, toinen imperfektissä. Yksi kerrotaan koiran näkökulmasta, toinen kaikkitietävällä kertojalla. Yhdessä painottuu surun teema, toisessa anteeksiannon. Ja niin edelleen. Jokaisessa tarinassa on eri sävy, eri ääni -- kirjailijan oma ääni. Silti kaikki on jäljitettävissä samaan synopsikseen.

Miksi mietin tätä?

Parhaillaan työn alla on yksi tarina, jolle näen monta mahdollista kerrontatapaa. Jos siirrän palikkaa vasemmalle, painottuu vasen puoli. Jos nostan palikan kokonaan pois, näkökulma katoaa kokonaan, mutta muut palikat saavat enemmän tilaa.

Olen siis vaiheessa, jossa seikkaileva, intuitiivinen kirjoittajaminä on saanut työnsä päätökseen (raakaversio) ja tiedostava, punnitseva kirjoittajaminä on aloittanut sarkansa. Siirrän, kokeilen, terävöitän, luetutan ateljeekriitikoilla, kuuntelen palautetta. Näen lukuisia vaihtoehtoja, ja jokaisen niistä saisi toimimaan, mutta ratkaistavana on, mikä niistä on eniten minua. Mikä tavoista kertoo tarinan niin kuin juuri minä koen tärkeäksi? Miten perustelen ratkaisuni?

Meni syteen tai saveen, kirjailija seisoo oman työnsä takana. Ratkaisu on tehtävä, sen on oltava punnittu ja tietoinen, vaikka joskus toki intuition ohjaama.

Nimittäin lukijoille sama tarina voi olla yhtä lailla yhden kuin viiden tähden lukukokemus, mutta jos se on juuri sellainen miksi kirjailija sen tarkoitti, se on juuri oikeanlainen.

17.10.2016

Mikäs mikäs...

Katsokaa, mikä se täällä on!

(c) J.S. Meresmaa

Helvetillisen vatsatautiviikonlopun jälkeen otti uudelleen hengen päälle, kun postihenkilö koputti oveen tänään päivällä ja pyysi kuittaamaan paketteja Myllylahdelta.

"Ei voi olla", ajattelin, "Voiko olla...?"

Voi. Oli.

Mifongin kadottama on tullut painosta! Nyt se on ihan kerta kaikkisen valmis ja kaikkien saatavilla ja luettavissa ja aaaahhh, jälleen yksi osa tätä massiivista projektia nimeltä Mifonki-sarja on saatu valmiiksi.

Olen niin innoissani ja onnellinen, että täytyy mennä päivälevolle keräämään voimia.


(c) J.S. Meresmaa