15.5.2020

Lisää Dodoa ja haastattelu

Dodoa on luettu ahkerasti ja se näkyy muun muassa kirjablogeissa. Kiitos teille, ihanat! Tässä poimintoja:



"Dodo on ehdottomasti yksi kirjakevään raikkaimpia teoksia. Vahva suositus!" 
   - Amman lukuhetki

"Suosittelen tätä kirjaa kaikille, jotka ovat kiinnostuneita tutustumaan säeromaaneihin. Kirja taatusti uppoaa moniin nuoriin lukijoihin, mutta en näe syytä, miksei vanhempikin lukija voisi tästä kirjasta nauttia. Dodo muistuttaa lukijaa siitä, minkälaista on olla teini-ikäinen keskellä kesää, keskellä luontoa, saunassa, ja tuntea, että mitä vain voi tapahtua. Ehkä se on sitä suomalaista keskikesän taikaa." - Todella vaiheessa

"Aiemmin fantasiaa, vaihtoehtohistoriaa ja novelleja nuorille ja aikuisille kirjoittaneen J. S. Meresmaan Dodossakin on hyvällä tavalla ulokkeisuutta ja purtavaa." 
- Lastenkirjahylly

"J. S. Meresmaan tiivis, yllättävä ja ahmittava säeromaani Dodo on raikas, soljuva ja suloinen, aivan ihana!" - Sivupiiri 

***

Espoon Fantasian Kirjavasta Satamasta löytyy uunituore haastatteluni, jossa raotan Dodon syntyprosessia, kerron, miten koronteeniarki on sujunut ja lähden vähän laukalle kirjasuositusten kanssa. Kannattaa tsekata muutkin haastattelusarjassa ilmestyneet jutut! Tänä keväänä on julkaistu paljon hienoja spefikirjoja.

3.5.2020

Minä, kissa mouruaa (sekä jokunen ajatus apurahoista)


Kevään toinen julkaisuni, Minä, kissa, on saapunut kätösiini ja kauppoihin! Oi iloa, oi onnea!

Kirja esittelee noin 20 mauniota muotokuvaa mielenkiintoisista kissoista, jotka ovat olleet olemassa vähintään kulttuurihistoriallisesti. Idea kirjaan syntyi syksyllä 2018 -- kuinkas muuten kuin kävelyllä ollessani. Alkuideasta on monien vaiheiden jälkeen jalostunut upea, herkullinen tietoteos jokaiselle kissaihmiselle. 

Kattimaisen viehkeän ja hurmurimaisen kuvituksen kirjaan teki Julia Savtchenko, jonka tyyli iski minuun jo Salaisen sienikirjan ilmestyessä 2014. (Julialta on tulossa muuten tänä vuonna toinenkin kuvateos, Unohdettu ötökkäkirja.) Tsekatkaa ihmeessä!


(c) J.S. Meresmaa

Seuraavaksi mainos: Minä, kissan kustantajalla, Art Housella, on käynnissä Vappurieha, mikä tarkoittaa että kaikki kirjat ovat - 30 % alennuksella 31.5.2020 asti heidän verkkokaupassaan (arthouse.fi). Toimitus on ilmainen!

***

Mitäpä muuta kirjailijan elämään kuuluu?

Kirjoittamista hyvinkin, etenkin nimittäin apurahahakemusten. Voi siskot, että olen iloinen kun Suomessa on mahdollisuus monenlaisiin apurahoihin, sillä ilman niitä suomenkielinen kirjallisuus olisi kyllä pulassa. Mutta apurahan saaminen ei ole helppoa, eikä tunnu helpottuvan, vaikka olisit ammattilainen. Arvatkaapa monesko hakemus minulla seuraavaksi lähtee sähköisin siivin rahoitusta anelemaan: 16! Kyllä, kuudestoista ja kaikki ne ovat lähteneet tämän vuoden puolella. Kuudesta on tullut hylsy, kahdesta myöntö (toinen pieni matka-apuraha, joka on epävarma koska, no, matkustaminen on epävarmaa koronatilanteen vuoksi) ja loput odottavat vielä päätöstä.

Niukkuutta jaetaan, eivätkä koronan vaikutukset tilannetta helpota, sillä esimerkiksi esiintymiset ja vierailut on peruttu. (Lainauskorvaukset ja tekijänpalkkiot kirjamyynneistä realisoituvat vähintään vuoden jälkikäteen, joten koronteenin vaikutus niihin näkyy myöhemmin.) Virtuaalivierailukutsuja en ole saanut, mutta ehdottomasti otan vastaan! Eli huom, kiinnostuneet, vilkaiskaapa Lukukeskuksen kirjailijasivuni: https://kirjailijavierailut.lukukeskus.fi/kirjailijat/meresmaa-j-s/

Joidenkin mielestä voi olla tahditonta ja jotenkin epähienoa puhua rahasta ja toimeentulosta, kun on sellaisessa monin tavoin etuoikeutetussa ammatissa kuin kirjailija. Koen kuitenkin tärkeäksi sen, että yhteiskunnassa ymmärretään apurahoituksen välttämättömyys pienen markkinan kirjallisuuskentän elinvoimaisuuden säilyttämiseksi ja se, että harvat arvot ovat mitattavissa sillä, kuinka hyvin jokin myy. Kirjailijan toimeentulo koostuu monista pienistä puroista ja jokainen niistä on tärkeä, sillä ani harva kirjailija takoo edes sellaisia tuloja, joista Suomessa keskipalkkana puhutaan. Monelle tulee yllätyksenä, miten vähän yksittäinen nimike nykyään keskimäärin myy ja kuinka pieni osuus siitä ropisee kirjailijan tilille. (Sopimuksista ja myyntihinnasta riippuen liikutaan 1-3 euron huitteilla per kirja.)

Jos olen rehellinen, voin todeta, että 16 apurahahakemusta on hiukan liikaa yhdelle keväälle. Siis siinä mielessä, että koen hakemisen välttämättömäksi tullakseni toimeen suomalaisena nuortenkirjailijana (ja fantasia-). Myöntöprosentit ovat  pieniä, samoin myöntösummat. Arvioni mukaan kymmentä tehtyä hakemusta kohden on mahdollista saada yksi myöntö, jos sitäkään. Eikä kyse ole siitä, että hakemus olisi huonosti tehty, vaan siitä, että hakijoita on enemmän kuin mihin jakosummat lähellekään riittävät. Aikani on siis isolta osin kulunut hakemuksiin, ei ydintyöhöni eli kirjoittamiseen. Se on kirjailijan osa!

Raskainta ei ehkä kuitenkaan ole se, että joutuu hakemaan, vaan se, kuinka monta hylsyä saa. Hylsy on hylkäys, takaisku, pettymys, kielto. Ehkä joku tottuu niihin, kasvattaa paksun nahan, mutta minä en ole yksi heistä ainakaan vielä. Jokainen hylsy sattuu kehossa ja mielellä kestää pari päivää toipua. Hylsy herättää arvottomuuden, merkityksettömyyden, näkymättömyyden, katkeruuden, kateuden ja vihan ja luovuttamisen halun tunteita. Melkoinen coktail!

Eräässä mielessä kirjailija nousee kerta toisensa kehään ottamaan turpiin ja hymyilee verimössön läpi.

Tähän iloiseen kuvaan ja tunnelmaan päätän tämän kirjoituksen.

No en vaineskaan, vaan tähän kuvaan:

Jokaisen kirjan takana on kirjailija.
(c) J.S. Meresmaa

14.4.2020

Dodon blogiarvioita

Dodo on lennähtänyt vauhdikkaasti maailmalle! Kiitos ihanille lukijoille ja kirjan ostaneille. <3 Tämä kevät on erityisen haastavaa aikaa uudelle kirjalle päätyä ostoskoriin ja arvioitavaksi, joten kaikki tuki on tarpeen.

Erityisesti mieltäni lämmittää, että sekä säeromaanin ilmavuus että itse tarinan valoisuus on tuntunut olevan monille sellainen, mitä tähän hetkeen on kaivannut.





Tässä muutamia poimintoja blogiarvioista:

"Dodo sopii kunnon YA-romaanin tavoin vanhemmillekin lukijoille, mutta erityisesti Iinan pohdinta seksuaali-identiteetistään ja ihmissuhteistaan koskettaa tietään etsiviä nuoria. Raikas mutkattomuus yhdistettynä runollisempaan tunteeseen ja paikoin räävittömään, ajanmukaiseen dialogiin toimii yhdistelmänä mainiosti. Yksittäisiä hetkiä voi jäädä fiilistelemään, mutta toisaalta kirjan myös ahmaista yhdeltä istumalta." 
                                                                                                    - Siniset helmet 

"Meresmaan Dodo on kepeän kupliva, mutta myös pohdiskeleva ja sydäntä sipaiseva. Pieneen opukseen on saatu mahdutettua uskomattoman suuria teemoja ilman ahtamisen tai hätiköimisen tunnetta. Dodo kertoo rakkaudesta, peloista, masennuksesta, alkoholista, ihmisten käyttämästä vallasta, unelmista ja omanlaisen elämän rakentamisesta. Ja kaikki tämä alle 160 sivussa!"
                                                                                               - Bibbidi Bobbidi Book 

"Dodo on järisyttävän hieno ja kaunis säeromaani rakkaudesta, ystävyydestä, oman identiteetin löytämisestä, irti päästämisestä, valinnoista ja vastakohdista. Esihistoriallinen lemmikki Dodo symbolisoi selvästi kaikkea sitä, josta Iinan on päästettävä irti. Onko aina valittava joko tai, vai voiko saada molemmat tai kaiken? Siitä tässä kauniissa kirjassa on kyse. Tämä kirja antaa toivoa. Tämä on ihana!"

                                                                                                - Kirjapöllön huhuiluja

"Pidin Dodosta, erityisen paljon sen loppuratkaisusta. En osannut aavistaa, mihin suuntaan tarina - ja Iina - lopulta olivat matkalla, mutta parempi niin."
                                                                                                   - Kirjojen keskellä

"J. S. Meresmaa osaa vangita sen palon tekstissään ja tämä onkin kunnostautunut voimakkaiden tarinoiden kertojana. Näistä erityisesti Mifonki-fantasiasarja on saavuttanut lukijoiden halun saada aina uusi kirja käsiinsä. Dodo vie sinne maagiseen paikkaan nimeltään Nuoruuden kesä. Se huokuu romaanista niin voimakkaana, että joudun varmaan vielä palaamaan tekstiin kun sitä pääsee lukemaan ulkona auringonpaisteessa."
                                                                                                 - Lukupino

***

Jos kiinnostuit, Dodo on helppo tilata suoraan kustantajalta tämän linkin takaa -- kirja kulkee kirjepostina!

28.3.2020

Dodon virtuaalijuhlat






Totta se on!

Vaikka kokoontuminen fyysisessä todellisuudessa ei tällä hetkellä ole mahdollinen, kiitos teknologian me voimme tehdä sen myös virtuaalisesti.

Tervetuloa juhlistamaan uutuuskirjaani Dodoa tänään Instagramiin! Luvassa on siis livelähetys ja sen aikana kaikenlaista pientä kivaa.

P.S. Kannattaa hyödyntää Myllylahden huima tarjous Dodosta, voimassa tämän viikonlopun (sisältää postikulut Suomeen)!

14.12.2019

14 kovaa kirjalahjavinkkiä

Joulunviettoon kuuluu olennaisena osana hyvä kirja. Mutta mitä sinne pakettiin sitten käärisi?

Valikoimaahan riittää, joten huoli pois!

Oma tärppilistani muodostuu seuraavien seikkojen perusteella: 1) mitkä ovat olleet vaikuttavia lukukokemuksia, b) ovat kotimaisten tekijöiden ja c) ilmestyneet tänä vuonna.


Kaunokirjallisuus:


Johanna Venho: Ensimmäinen nainen

Kenelle: Sylvi Kekkosesta kiinnostuneelle, kielestä nautiskelijalle, naiselle joka pohtii taiteellisen työnsä arvoa ja roolien sovittamista toisiinsa, luovan työn tekijälle, viisaiden ajatusten ääreen pysähtyjälle. Kirjassa on "bonuksena" kuvanveistäjä Essi Renvall, joka kiroaa ja koettaa saada Sylvin muotokuvaa valmiiksi. Rakastin tätä kirjaa.

Anniina Mikama: Huijarin oppipoika

Kenelle: Seikkailujen ja tieteen historian ystäville, lukuromaaneihin uppoutumisesta pitäville; heille jotka haluavat huokailla ihastuksesta ja henkäistä jännityksestä, mutta kirjan loputtua tuntea kuin olisivat saaneet ihanan aivo- ja sydänhieronnan. Hyvän mielen kirja.

Raili Mikkanen: Kunhan ei nukkuvaa puolikuollutta unta

Kenelle: Minna Canthista, hänen aikalaistensa elämänmenosta ja sukupuolten tasa-arvon alkutaistoista kiinnostuneelle, rauhallisista, tasaisen hyvistä lukuromaaneista pitäville. Kirja on äärimmäisen viehättävä kokonaisuus ja Canthin tyttären näkökulma kiinnostava ja raikas. Historiankuva on ehyt ja asiantunteva, mutta itse teksti modernilla tavalla selkeä, silti tunnelmaa tukeva, mikä itsessään on melkoinen suoritus.

Marisha Rasi-Koskinen: Auringon pimeä puoli

Kenelle: heille, jotka haluavat venyttää ymmärrystään ajan fysikaalisesta olemuksesta; jotka haluavat hämmästyä, viehtyä, lumoutua. Romaani ei päästä lukijaansa helpolla, mutta vaikea se ei ole.

Anni Saastamoinen: Sirkka

Kenelle: Hänelle, joka haluaa lukea lämminhenkisen, kielellä iloittelevan tarinan ihmisestä nimeltä Sirkka. Sirkka on ehkä "nimien nakkikastike", mutta kirjallisuuden henkilöhahmona unohtumaton. Erityissuositus heille, joilla on taipumus ajatella naisista stereotyyppisesti ymmärtämättä, että ihan yhtä ihmisiä ja kummallisia ollaan kaikki.

Katri Alatalo: Ikuisesti, siskoni

Kenelle: muhkeista historiallisista lukuromaaneista pitävälle, fantasian ystävälle, ihmisyyden pohtijalle, kauniista kielestä lumoutuvalle, Irlannin ja Skotlannin kaltaisesta maisemasta nautiskelevalle

Kirsti Kuronen: Merikki

Kenelle: arvoituksellisuuden ja hengittävän aukkoisuuden ystäville, säeromaanista kiinnostuneille, lyhyttä luettavaa etsiville, tarkkanäköistä lapsuudenkuvaa kaipaavalle

Vilja-Tuulia Huotarinen, kuvitus Riikka Sormunen: Heistä tuli taiteilijoita

Kenelle: tunnelmallisista tuokiokuvista ja henkeäsalpaavan kauniista kuvituksesta nautiskelevalle, hänelle jota kiinnostaa naistaiteilijat ja heidän alkutaipaleensa. Innoittava, uniikki.



Tietokirjallisuus:

Maria Laakso, kuvitus Johanna Rojola: Taltuta klassikko!

Kenelle: kirja heille(kin), jotka eivät ole lukutoukkia. Hauska, raikas, asiantunteva. Nopea keino saada itsensä tuntemaan, että on siirtynyt -- ellei aivan kokonaan kirjallisuusälykköpiireihin -- niin ainakin sivistystasollaan sinne rajoille. Varoitus: Saattaa herättää akuutin klassikonlukuhalun. Huomautus: Tämä kirja sopii ehdottomasti myös äänikirjalahjapakettiin. Sen minkä Rojolan kuvituksessa häviää, Pirjo Heikkilän luennassa voittaa!

Risto Isomäki: Miten Suomi pysäyttää ilmastonmuutoksen

Kenelle: Hänelle, jota ilmastokriisi ahdistaa. Eli kaikille. Kirja on tiukka paketti lukuja ja asiaa, mutta se on myös hauska ja helppo ottaa haltuun. Saa tuntemaan, että meillä on mahdollisuuksia, jos vain tartumme keinoihin ja toimimme viisaasti.

Marcus Rosenlund: Sää joka muutti maailmaa

Kenelle: historian oikuista ja sattumuksien eriskummallisuuksista kiinnostuneille, sääilmiöihmettelijöille ja heille, joista on kivaa lukea pitkien aikajaksojen tapahtumista tapahtumakertomuksien tapaan, viihdyttävinä haukkapaloina.

Päivi Laitinen: Reissunaisia

Kenelle: Seikkailijoille, reissaajille, heille joilla on vapauden ja vaelluksen kaipuu -- ja heille, jotka kuvittelevat, että naiset ovat olleet vain yhden tiukan roolin vankeja historiassa. Kirja esittelee joukon erilaisia naisia, jotka ovat ottaneet ja lähteneet, löytäneet kulkemalla jotakin sellaista, minkä äärelle eivät olisi muuten päässeet. Herättää monenlaisia ajatuksia mahdollisuuksista, rohkeudesta ja rajoista.


Sarjakuva:

Avi Heikkinen: Valotusaika

Kenelle: sarjakuvakerronnasta ja scifistä pitävälle tämä teos tarjoaa tuhdin tujauksen aivojumppaa ja toimintaa -- huumoria unohtamatta.

Hanna-Reetta Schreck, Iida Turpeinen ja Annukka Mäkijärvi: Ellen T.

Kenelle: Ellen Thesleffistä kertova sarjakuva sopii taiteesta, taiteen tekemisestä ja historiasta kiinnostuneelle. Huikean kuvituksen lisäksi huikea väritys!

29.11.2019

Kuultavia-lyhytproosakilpailu

Ilouutisia: Lintuhäkin muotoinen soittorasia on tämän vuoden Kuultavia-finalisti! Mukana kisaamassa tuomareiden ja yleisön äänistä ovat myös Jyrki Vainosen Yön ja päivän tarinoita, Maarit Verrosen Muutama lämmin päivä ja Antti Salmisen Mir.

Huh, miten kovassa joukossa ollaan!



Mikä sitten on Kuultavia? Sivu kertoo näin:


"Kuultavia-lyhytproosakilpailu on Suomen ensimmäinen vuosittainen proosaluentatapahtuma. Vuodesta 2008 järjestetystä tapahtumasta vastaa Keski-Suomen Kirjailijat ry. Kilpailu tekee näkyväksi ja kuulluksi uutta suomalaista lyhtyproosaa. Sen lähtökohta on saksalaisessa Lesung-perinteessä, jossa palataan kirjallisuuden alkujuurille: puhuttuun ja kuultuun sanaan."

Tervetuloa siis Jyväskylään Kirjailijatalolle 8.12., eli ensi viikon sunnuntaina! Lisää tapahtumasta voi lukea Kirjailijatalon sivuilta.

15.11.2019

Kevät 2020 ja jotain hämärää

Suurella ilolla odotan ensi kevättä, sillä silloin näkee päivänvalon peräti kaksi uutta kirjaa: säeromaani Dodo ja noin 20 mauneikasta muotokuvaa esittelevä Minä, kissa. Kummatkin ovat minulle uusia aluevaltauksia lajityypeiltään -- mutta kummassakin on spefielementtejä! Mihinkäs kissa karvoistaan pääsisi...

Maaliskuussa on Dodon vuoro. Sen julkaisee Myllylahden mahtava porukka. Järisyttävän upea kansi on Karin Niemen käsialaa.



Toukokuussa maailmaan putkahtaa liuta kissatarinoita Art Houselta! Minä, kissa -teoksen kuvittaa fantastinen Julia Savtchenko, jonka värikylläistä ja taianomaista tyyliä olen ihaillut jo vuosien ajan. Miauu, miten mauniota!



Entäs se hämärä sitten?

No sehän on tietenkin huomenna lauantaina ensi kertaa järjestettävä kirjallisuustapahtuma Hämärä! Koko ohjelman pääsee lukemaan täältä mutta itse olen paneelissa "Pimeys ja valo spekulatiivisessa fiktiossa" klo 13.00 yhdessä Samuli Antilan, Siiri Enorannan ja Anni Nupposen (pj) kanssa.

Myynnissä on myös joitakin teoksiani (kuten Hämäränsäteet, heh!), joten jos kaipaa kirjahyllyntäytettä tai joululahjoja, nyt on hyvä tilaisuus!

Tapahtuma pidetään Kulttuuritalo Laikussa Tampereen Keskustorin kupeessa.

Tervetuloa!

2.10.2019

Turussa kirjamessuillaan taas

Ensi viikonloppuna on ruskasyksyn mukavimmat messut, eli Turun kirjamessut!

Minut löytää ohjelmasta sekä perjantaina että lauantaina seuraavasti:

PE 4.10. 
klo 11:10-11:40 Eino 2. krs 
Kantaaottava nuortenkirjallisuus
Keskustelussa sivutaan ajankohtaisia teemoja kuten ilmastokysymyksiä, maahanmuuttoa ja seksuaalista tasa-arvoa. Millä tavalla nuortenkirjallisuus reagoi ja ottaa kantaa päivänpolttaviin kysymyksiin ja tulevaisuuden uhkakuviin? 
Keskustelemassa kirjailijat ELINA ROUHIAINEN, J.S. MERESMAA, SINI HELMINEN ja MARKKU KARPIO. 
Ohjelmatuottaja: Suomen Nuorisokirjailijat ry


klo 13:20-14:00 Eino 2. krs 
Sanan voima -- kuvastin kirjan maailmaan 

Mikä merkitys teoksessa käytetyllä sanastolla on ja millä tavoin kirjailijat luovat sanoilla fiktiivisiä maailmoja? Keskustelemassa kirjailijat KATRI ALATALO (Gummerus), J.S. MERESMAA (Robustos), ANNI NUPPONEN (Osuuskumma) ja JYRKI VAINONEN (Aula&co). 
Ohjelmatuottaja: Osuuskumma-kustannus

LA 5.10 

klo 11:45-12:15 Nuorisokirjailijoiden osasto A67 
Muodonmuutoksia ja magiaa -kirjailijahaastattelu

klo 17:20-17:50 Kallas 
Lyhyttä -- ja helppoa?
Kotimainen novelli elää uutta tulemistaan, mutta haasteitakin riittää. Voisiko novelli olla vastaus somen täyttämään lyhytkestoiseen lukemiseen? Keskustelijoina kirjailijat MATTI VILKKI, KAROLIINA HEINOLA (Aarni) ja kustannustoimittaja J.S. MERESMAA (Osuuskumma). Moderaattorina kustantaja Pasi Luhtaniemi. 
Ohjelmatuottaja: Aarni





***

Turussa nähdään!

25.9.2019

Kalenterijännät ja Festival Vapor

Jotenkin tässä aina käy näin.

Vielä joitakin kuukausia sitten kalenteri näytti melko rauhalliselta syksyn suhteen. Oli siis helppo sanoa "kyllä" kaikkeen kivaan tarjottuun. Keikkoja, keikkoja, ihanaa! Ja sitten, kuin huomaamatta, moni ilmassa roikkunut asia aikatauluineen varmistui ja kalenteriin alkoi kertyä merkintöjä. Tsäp, tsäp, tsäp. Nyt olen tilanteessa, että kalenteriin on kirjoitettava erikseen rauhoitetut kirjoitusviikot, koska siellä on myös sellaisia juttuja kuin DEADLINE.

Päivittelyni tarkoitus ei ole kehuskella kiireellä, sillä kiireessä ei ole paljon kehumista. Oikeastaan nostan tämän esille siksi, että kirjailijan työ on jatkuvaa pallottelua "tyhjän" ja "täyden" kalenterin välillä. Paitsi ettei "tyhjä" ole oikeasti tyhjä, se tarkoittaa yksinkertaisesti perusduunia, eli kirjoittamista. En ole sitä yleensä merkinnyt kalenteriin, koska se on oletusasetus, mutta ehkä pitäisi? Sen sijaan esiintymiskeikat on pakko merkitä kalenteriin, eihän niitä muuten muista. Kirjoittaa kyllä muistaa, paitsi yhtäkkiä ei voikaan, koska kalenterissa on sovittuna muuta.

Elämänhallintakysymys, epäilemättä. Yritän ottaa tästä opiksi...

***


Loppuviikolle on tiedossa yksi tällainen keikkakiva: Sain nimittäin kutsun steampunk-festivaaleille Portugaliin! Viime vuonnahan ilmestyi yksi antologioista, joista olen erityisen ylpeä: kolmen maan yhteistyö Steampunk International. Portugaliin lähden jouduttamaan portugalinkielisen julkaisun myyntiä -- ja tietenkin viemään suomalaisen spefin ilosanomaa!

Festivaalin kotisivut: http://festivalvapor.entroncamento.pt/