15.5.2020

Lisää Dodoa ja haastattelu

Dodoa on luettu ahkerasti ja se näkyy muun muassa kirjablogeissa. Kiitos teille, ihanat! Tässä poimintoja:



"Dodo on ehdottomasti yksi kirjakevään raikkaimpia teoksia. Vahva suositus!" 
   - Amman lukuhetki

"Suosittelen tätä kirjaa kaikille, jotka ovat kiinnostuneita tutustumaan säeromaaneihin. Kirja taatusti uppoaa moniin nuoriin lukijoihin, mutta en näe syytä, miksei vanhempikin lukija voisi tästä kirjasta nauttia. Dodo muistuttaa lukijaa siitä, minkälaista on olla teini-ikäinen keskellä kesää, keskellä luontoa, saunassa, ja tuntea, että mitä vain voi tapahtua. Ehkä se on sitä suomalaista keskikesän taikaa." - Todella vaiheessa

"Aiemmin fantasiaa, vaihtoehtohistoriaa ja novelleja nuorille ja aikuisille kirjoittaneen J. S. Meresmaan Dodossakin on hyvällä tavalla ulokkeisuutta ja purtavaa." 
- Lastenkirjahylly

"J. S. Meresmaan tiivis, yllättävä ja ahmittava säeromaani Dodo on raikas, soljuva ja suloinen, aivan ihana!" - Sivupiiri 

***

Espoon Fantasian Kirjavasta Satamasta löytyy uunituore haastatteluni, jossa raotan Dodon syntyprosessia, kerron, miten koronteeniarki on sujunut ja lähden vähän laukalle kirjasuositusten kanssa. Kannattaa tsekata muutkin haastattelusarjassa ilmestyneet jutut! Tänä keväänä on julkaistu paljon hienoja spefikirjoja.

3.5.2020

Minä, kissa mouruaa (sekä jokunen ajatus apurahoista)


Kevään toinen julkaisuni, Minä, kissa, on saapunut kätösiini ja kauppoihin! Oi iloa, oi onnea!

Kirja esittelee noin 20 mauniota muotokuvaa mielenkiintoisista kissoista, jotka ovat olleet olemassa vähintään kulttuurihistoriallisesti. Idea kirjaan syntyi syksyllä 2018 -- kuinkas muuten kuin kävelyllä ollessani. Alkuideasta on monien vaiheiden jälkeen jalostunut upea, herkullinen tietoteos jokaiselle kissaihmiselle. 

Kattimaisen viehkeän ja hurmurimaisen kuvituksen kirjaan teki Julia Savtchenko, jonka tyyli iski minuun jo Salaisen sienikirjan ilmestyessä 2014. (Julialta on tulossa muuten tänä vuonna toinenkin kuvateos, Unohdettu ötökkäkirja.) Tsekatkaa ihmeessä!


(c) J.S. Meresmaa

Seuraavaksi mainos: Minä, kissan kustantajalla, Art Housella, on käynnissä Vappurieha, mikä tarkoittaa että kaikki kirjat ovat - 30 % alennuksella 31.5.2020 asti heidän verkkokaupassaan (arthouse.fi). Toimitus on ilmainen!

***

Mitäpä muuta kirjailijan elämään kuuluu?

Kirjoittamista hyvinkin, etenkin nimittäin apurahahakemusten. Voi siskot, että olen iloinen kun Suomessa on mahdollisuus monenlaisiin apurahoihin, sillä ilman niitä suomenkielinen kirjallisuus olisi kyllä pulassa. Mutta apurahan saaminen ei ole helppoa, eikä tunnu helpottuvan, vaikka olisit ammattilainen. Arvatkaapa monesko hakemus minulla seuraavaksi lähtee sähköisin siivin rahoitusta anelemaan: 16! Kyllä, kuudestoista ja kaikki ne ovat lähteneet tämän vuoden puolella. Kuudesta on tullut hylsy, kahdesta myöntö (toinen pieni matka-apuraha, joka on epävarma koska, no, matkustaminen on epävarmaa koronatilanteen vuoksi) ja loput odottavat vielä päätöstä.

Niukkuutta jaetaan, eivätkä koronan vaikutukset tilannetta helpota, sillä esimerkiksi esiintymiset ja vierailut on peruttu. (Lainauskorvaukset ja tekijänpalkkiot kirjamyynneistä realisoituvat vähintään vuoden jälkikäteen, joten koronteenin vaikutus niihin näkyy myöhemmin.) Virtuaalivierailukutsuja en ole saanut, mutta ehdottomasti otan vastaan! Eli huom, kiinnostuneet, vilkaiskaapa Lukukeskuksen kirjailijasivuni: https://kirjailijavierailut.lukukeskus.fi/kirjailijat/meresmaa-j-s/

Joidenkin mielestä voi olla tahditonta ja jotenkin epähienoa puhua rahasta ja toimeentulosta, kun on sellaisessa monin tavoin etuoikeutetussa ammatissa kuin kirjailija. Koen kuitenkin tärkeäksi sen, että yhteiskunnassa ymmärretään apurahoituksen välttämättömyys pienen markkinan kirjallisuuskentän elinvoimaisuuden säilyttämiseksi ja se, että harvat arvot ovat mitattavissa sillä, kuinka hyvin jokin myy. Kirjailijan toimeentulo koostuu monista pienistä puroista ja jokainen niistä on tärkeä, sillä ani harva kirjailija takoo edes sellaisia tuloja, joista Suomessa keskipalkkana puhutaan. Monelle tulee yllätyksenä, miten vähän yksittäinen nimike nykyään keskimäärin myy ja kuinka pieni osuus siitä ropisee kirjailijan tilille. (Sopimuksista ja myyntihinnasta riippuen liikutaan 1-3 euron huitteilla per kirja.)

Jos olen rehellinen, voin todeta, että 16 apurahahakemusta on hiukan liikaa yhdelle keväälle. Siis siinä mielessä, että koen hakemisen välttämättömäksi tullakseni toimeen suomalaisena nuortenkirjailijana (ja fantasia-). Myöntöprosentit ovat  pieniä, samoin myöntösummat. Arvioni mukaan kymmentä tehtyä hakemusta kohden on mahdollista saada yksi myöntö, jos sitäkään. Eikä kyse ole siitä, että hakemus olisi huonosti tehty, vaan siitä, että hakijoita on enemmän kuin mihin jakosummat lähellekään riittävät. Aikani on siis isolta osin kulunut hakemuksiin, ei ydintyöhöni eli kirjoittamiseen. Se on kirjailijan osa!

Raskainta ei ehkä kuitenkaan ole se, että joutuu hakemaan, vaan se, kuinka monta hylsyä saa. Hylsy on hylkäys, takaisku, pettymys, kielto. Ehkä joku tottuu niihin, kasvattaa paksun nahan, mutta minä en ole yksi heistä ainakaan vielä. Jokainen hylsy sattuu kehossa ja mielellä kestää pari päivää toipua. Hylsy herättää arvottomuuden, merkityksettömyyden, näkymättömyyden, katkeruuden, kateuden ja vihan ja luovuttamisen halun tunteita. Melkoinen coktail!

Eräässä mielessä kirjailija nousee kerta toisensa kehään ottamaan turpiin ja hymyilee verimössön läpi.

Tähän iloiseen kuvaan ja tunnelmaan päätän tämän kirjoituksen.

No en vaineskaan, vaan tähän kuvaan:

Jokaisen kirjan takana on kirjailija.
(c) J.S. Meresmaa