29.11.2015

Tirehtööri La Muerta ja kauhusirkus

Parasta lääkettä marraskuun mustuuteen tuovat ideoita ja innostusta pursuavat kollegat. Kun kirjailija Anni Nupponen ja valokuvaaja Outi Puhakka päättivät järjestää kauhusirkuskuvaukset hylätyssä tulitikkutehtaassa, olin mukana kuin muumio. 

Syntyi tirehtööri La Muerta.

(c) Outi Puhakka
(c) Outi Puhakka

(c) Outi Puhakka

(c) Outi Puhakka
(c) J.S. Meresmaa

(c) Outi Puhakka

(c) Outi Puhakka

 Oli ihan mieletöntä! Kiitos Outille ja osuuskumman jengille, tätä lisää!

Kuvauksista ovat bloganneet myös kanssasyylliset Magdalena Hai (alias Pahanukke) ja Routakodon Syöksevä-Shimo.

21.11.2015

Iloista iloisin

Ensilumi laskeutui Tampereelle, vaikkakin märänpuoleinen sellainen. Lisää valoa, ei haittaa!

Mifongin kätkemää on luettu ahkeraan. Lukijoiden kommenteista päätellen sitä ei ole vihattu, mikä on erityisen iloista.

"[...] J.S.Meresmaa jatkaa tutuksi tulleella ja hyväksi todetulla tyylillä vauhdikkaan fantasian kirjoittamista." 
- Linnea, kujerruksia-blogi 
 
 "[...] oli ihanaa sukeltaa Mifonkien taattua laatua olevaan maailmaan, joka sekin on henkilöineen ja juonenpalasineen on runsas mutta siitä huolimatta selkeä ja ehjä kokonaisuus jossa on helppo ja hyvä olla mukana. Kirja tuli luettua päivässä enkä keksi siitä kuin yhden kritisoitavan asian - se loppui aivan liian nopeasti..." 
- Norkku, Nenä kirjassa -blogi 


"Tykkäsin nimenomaan, että tarinaa kerrottiin eri hahmojen näkökulmista ytimekkäillä ja sopivan pituisilla tarinoilla. Ei ennättänyt kyllästymään mihinkään juonikuvioon koska niitä oli useampi ja tapahtumat vaihtelivat ahkerasti yhdestä toiseen. Minulla ei oikeastaan ole tällä hetkellä yhtäkään suosikkia tässä kirjasarjassa ja kaikkien hahmojen seikkailuista oli mielekästä lukea." 
 - Q+Black, Lukunurkka-blogi

***

Kiitos kaikille lukijoille, entisille, nykyisille ja tuleville! Ilman teitä Mifonkien maailma ei olisi sitä mitä se on nyt. <3

Muitakin ilon aiheita on kuin lumi ja Kätkemän saamat arviot.

Vaihtoehtohistorialliselle Tampereelle vuoteen 1900 sijoittuva pienoisromaanini Naakkamestari on saanut aikataulun: se tulee ensi toukokuussa Robustokselta. Olen tästä niin innoissani! Kansikuvan tekijäksi on lisäksi lupautunut eräs suuresti ihailemani taiteilija, joten... Nnngghh!

Ihan pyörryttävää ajatella, että tällä hetkellä ensi vuosi näyttää kolmen julkaisun vuodelta: siis oman teoksen, antologioita tulee tähän vielä päälle. Mihin kässärikurimukseen olen oikein joutunut? Ja vaikka julkaisuista ei osaa keskeneräisten käsikirjoitusten kanssa mitään edes veikata (siis että näkevätkö ne koskaan päivänvaloa tai jos näkevät, niin mitä kautta ja milloin), niin jos saan tätä vauhtia kirjaideoita mitä nyt, kurimuksessa pyöritään vielä pitkään.

Sitten täytyy vain toivoa, että löytyy myös aikaa ja rahaa toteuttaa kaikki!

16.11.2015

Muistiinpanoja venäläisestä naiskirjallisuudesta

Helsingin kirjamessuilla ehdin käydä kuuntelemassa teemamaa Venäjän naiskirjailijoita ja naiskirjallisuutta käsittelevää paneelia nimeltä "Imelää kukkakirjallisuutta vai naisten kirjoittamaa proosaa?" Esiintyjinä oli kirjailijat Anna Remez ja Jaana Žemoitelite sekä kriitikko Valerija Pustovaja. Tulkin nimeä ei muistiinpanoissani valitettavasti lue.

Merkintäni saattavat olla hieman hypähteleviä, mutta kyllä sieltä silti paljon kiinnostavaa asiaa tulee ilmi.

Tiedossani on ollut, ettei itäisellä naapurimaalla mene ihan yhtä railakkaasti tasa-arvonäkemysten kohdalla kuin täällä lännemmässä, ja tunnin kestänyt antoisa keskustelu vihjasi, että sukupuolten eriarvoinen kohtelu näkyy Venäjän kirjallisuudessa.

Neuvostoliitossa eläneen Topias Huttarin kokeilu julkaista runonsa naisen nimellä (Lea Helo) toi kuulemma esille sen, että mies vapautui kirjoittamaan herkkää lyriikkaa, jos teki sen naisen nimellä, sillä Venäjällä tosimies ei itke. Naiselle on sallittu laveampi rooli kirjailijanakin.

Ensimmäistä Venäjällä julkaistua naisen kirjoittamaa romaania pidettiin lähinnä päiväkirjana, pienelle piirille suunnattuna ja yleisemmällä yhteiskunnallisella tasolla vähäarvoisena. Keskustelijat arvelivat, että naisten aihevalintoihin vaikutti 1800-luvulla heidän rajoitettu elinpiirinsä ja vaikutusmaailmansa. Ei ajateltu, että nainen voisi olla esimerkiksi runoilija, muusa sen sijaan hyvinkin.

Hyvin merkittävä rajoittava tekijä oli, ettei naiskirjailijoilla ollut kirjailijayhteisöä kuten miehillä. Eli verkostot puuttuivat. Yhä edelleen Venäjällä käydään keskustelua siitä, pitäisikö naiskirjailijoita kutsua kirjailijoiksi kuten miehiä, vai kirjailijattariksi.

Sellainenkin täsmennys haluttiin tehdä, että on naiskirjallisuutta (kuten rakkausromaanit) ja naisten kirjoittamaa kirjallisuutta (mikä voi olla mitä tahansa). Naisproosassa ajatellaan kuitenkin olevan halventava sävy, eikä kukaan keskustelijoista käyttäisi sitä.

Hyvin tärkeä huomio oli se, että sillä on merkitystä, kenen näkökulmasta kirjoja kirjoitetaan. Kirjat luovat nimittäin näkökulmia maailmaan ja on varottava liian yksipuoliseksi tai kapea-alaiseksi muuttumista. Tuotiin esille, että venäläiset mieskirjailijat kirjoittavat nykyään paljon vankila- ja huumeaiheisia, synkkiä ja väkivaltaisia kirjoja, mutta ne ovat kuitenkin vain hyvin harvan venäläisen oikeaa kokemuspiiriä saati näkemys maailmasta.

Kerrottiin, että kuuluisimmat nykynaiskirjailijat Venäjällä kirjoittavat historiallisia, 1900-luvun alkupuolelle sijoittuvia romaaneja, joissa sukupuoliroolit ovat hyvin perinteiset. Nykyhetkestä kirjoittaa harva nainen, eivätkä Venäjän aktiiviset, johtajahahmo- ja esikuvanaiset näy ainakaan naisten kirjoittamassa proosassa.

Surullinen tosiasia kuulemma on, että kovin monet nykynaiset Venäjällä uskovat naisen olemisen tarkoituksen olevan ennen kaikkea sukupuolinen ja seksuaalinen.

***

Tein sivuhuomion kirjamessujen venäläisestä kirjailijakaartista: 34 osallistujasta 6 oli naisia. Se tekee siis alle 18 prosenttia.

Jos aihe nappaa enemmänkin, Annelin kirjoissa -blogissa on nais-/mieskirjailija-aiheesta lisää, sekä katsaus pariin varhaiseen venäläiseen naiskirjailijaan.

13.11.2015

Linea alba

Herättyäni laskeudun natisevia rappuja alakertaan ja sytyttelen valoja. Napsautan kukkalamput päälle ja nyökkään tervehdyksen ikkunasta näkyvälle harakkaperheelle, joka yöpyy oransseista lehdistään kiinnipitelevässä raidassa. Ne ovat olleet siinä uskollisesti syksyn myötä, mutta vain jos aamu ei ole ehtinyt täysin valjeta.

Seuraavaksi keittiöön ja kahvia keittämään. Läppäriin virta, sisäänkirjautuminen. Uusi kirjoituspäivä alkaa. Illalla ja yön aikana alitajunnan työstämät juoni-ideat ja satunnaiset yksityiskohdat kisailevat mielessä, nyt on minulle paras aika päästä fiktion maailmaan, ympärillä on hiljaista, naapurissakin vasta heräillään, sisäpihalla rahisevat töihin lähtevien askeleet. Unet ovat yhä lähellä, kuin sateesta paisuneet, raskaat pilvet ne hipovat huippuani, mutta toisen kahvikupillisen jälkeen selkenee.

Tämä hetki on mielikuvituksen linea alba, se on kohta josta leikkausviilto tehdään. Vasta aika näyttää, makaako pöydällä ruumis vai jotain elävää.

4.11.2015

Mifonkiarvonta!

Oppistapoppista, blogin lukijajäsenmäärä on kasvanut 130:een. Huikeaa! Muistan yhä kuin toissapäiväisen, kun tuo luku oli 12 ja tajusin vihdoin, että nyt lukijoita on enemmän kuin äiti.

Tätä täytyy juhlia! Kuten jotkut saattavat tietää, mikä tahansa hymyä aiheuttava tapaus on meikälikalle kyllin hyvä syy iloita kanssaihmisten, öh, kanssa. Jaetut ilot ovat moninkertaiset ilot!

Siispä piteimmittä puheitta arvontaan.

Nyt on muhkeaa settiä tiedossa: pääpalkintona on koko tähänastinen Mifonki-sarja, eli Perintö, Aika, Mahti ja Kätkemä. Voittaja saa ne kaikki. KAIKKI. 2,23 kiloa suomalaista fantasiaa. (Kyllä, punnitsin ne. Laitan kuvan todisteeksi.)





Lisänä tulee neljä koko lailla vahvaa lohdutuspalkintoa, sillä arvon myös yhden Mifongin perinnön, yhden Mifongin ajan, yhden Mifongin mahdin ja yhden Mifongin kätkemän. Jos hyllystä puuttuu jokin sarjan osa, nyt on oiva mahdollisuus voittaa se.

Mitä sinun tulee tehdä?

1) Kommentoi erottuvalla nimellä tai nimimerkillä tähän viestiin (Anonyymi ei siis käy) ja kerro osallistutko a) pääpalkinnon arvontaan, b) minkä lohdutuspalkinnon arvontaan. B-kohdassa valitse vain yksi kirjoista.

2) Kerro, oletko lukenut Mifonkeja ja miten niiden ääreen päädyit. Haluan tietää, koska olen utelias!

3) Vain ennen 1.12.2015 tulleet kommentit huomioidaan, eli suoritan arvonnan joulukuun ensimmäisellä viikolla.

Huomioitavaa: Postitan kirjat ainoastaan kotimaahan, joten jos osallistut ulkomailta käsin, postituspaikan täytyy löytyä Suomesta.

***

Arvonnan kohteena... (c) J.S. Meresmaa

Sekä arvontaa että Mifonkitietoutta saa jakaa! Kiitos osallistujille jo etukäteen ja lykkyä tykö!

2.11.2015

Kartan äärellä

Kuten olen kertonut, Keskilinnan ritarien yhteispainokseen on tulossa kartta.

Kutsun sitä mielessäni kolmen pisteen kartaksi: Keskilinna, Delvi, Surro. Nämä ovat päätapahtumapaikat, näiden kolmen kaupungin varaan kartta rakentuu.

Koska Keskilinna-trilogia sijoittuu varsin suppealle alueelle, halusin karttaan jotakin erityistä. Perinteisen viivan sijaan piirsin rannikosta kolmiulotteisen. Kyllä huomasi, ettei piirustuskynä ole ollut hetkeen kädessä! Harjoittelin ensin erilliselle paperille löytääkseni jujun.

(c) J.S. Meresmaa
Aloitin totuttuun tapaan paperin, lyijykynän ja japanilaisten lempitussieni kanssa (Sakura Pigma Micron). Vanha viidakon sanonta sen minkä ihminen mokaa, kuvankäsittelyohjelma korjaa piti hyvin paikkansa tässäkin tapauksessa.

(Toisinaan harmittaa, ettei kirjoittamiselta jää aikaa piirustustaidon ylläpitämiseen saati sen kehittämiseen. Ennen kuin aloin kirjoittaa aktiivisesti, piirsin melkein joka päivä kahdeksan vuoden ajan. Saan yhä vahvoja visuaalisia viettelyksiä kuvamuodossa, mutta kelvollisen saamiseen tuntuu menevän kelvottoman kauan -- se johtuu ihan ruosteesta -- ja siinä välissä menee hermo, koska kirjoitusaikataulu on tällä hetkellä todella tiukka.)

(c) J.S. Meresmaa
Pidän erityisesti kompassiruusun (eli tuon ilmansuuntia ilmaisevan nuolipyörylän) suunnittelusta. Samoin Juuri Oikeanlaisen Fontin löytäminen on sykähdyttävää. Karttoihin voi keksiä ja kehitellä vaikka mitä veikeää: Mifonki-sarjan Keskimantereen kartassa näkyy merihirviö (vai kenties mifonki itse?) ja niin tulee tässäkin kartassa olemaan hauska öttiäinen. Sitten näette!

Olen myös sillä tavalla kiero, että jätän kartasta aina jotain pois. Kunnon kartta ei ole virheetön.

***

Mitkä piirteet teitä, rakkaat lukijat, fantasiakartoissa eniten viehättävät? Entä mitkä ihmetyttävät?

P.S. Aikaisemmin olen sivunnut kartan tekemistä tässä postauksessa.