Yksi kirjoittamisen ihmeellisyyksistä on, että jokaisella meistä on oma tyyli, jolla kirjoitamme. Alkuun se saattaa olla hieman hukassa ja kirjoittaja kalibroi ominta kirjoitustyyliään jäljittelemällä muita. Joillakin tyyli on heti alkujaan niin vahva, että se niin paljon puhuttu omaäänisyys soi kirkkaana ja kiistämättömänä.
Tyylillä on paljon merkitystä, kun puhutaan lajityypeistä eli genreistä. Ei ole aivan sama miten kirjoittaa mitäkin tekstiä. Selviä sääntöjä ja kieltoja ei ole, mutta vaaditaan taitoa ja tietoista valintaa, jos haluaa kirjoittaa vaikkapa nykyaikaan sijoittuvan dekkarin vanhahtavalla tyylillä. Entä miltäpä kuulostaisi romanttinen sukutarina trillerin hengästyttävällä poljennolla ja napakoilla päälauseilla? Kirjoitapa "miekka ja magia" -fantasiaa nykyslangilla!
Johan aivan innostuin.
Moni alkava kirjoittaja, usein nuori, saattaa tuskailla tyylinsä kanssa ja yksi syy tuskaisuuteen on tyylin liukas pinta. Jokainen, joka pitää lukemisesta, on varmasti törmännyt teokseen, josta on joutunut toteamaan, ettei se ollut aivan "minun tyyliseni". Jokin kirjailijan tavassa kirjoittaa ei puhuttele.
Oma tyyli löytyy paljon kirjoittamalla. Silloin ollaan tyylin ytimessä, kun omaa kirjoittamistaan ei luodessaan liikaa ajattele. Myöhemmin vasta.
On olemassa tyylejä, jotka sopivat tiettyihin lajityyppeihin paremmin kuin toiset. Ehkä tässä on yksi syy, miksi jotkut kirjailijat "pysyvät karsinassaan" ja kirjoittavat samaan genreen kuuluvaa tekstiä. Omin tyyli on jotain, mitä on hankala ravistaa pois, eikä siihen liene tarvettakaan paitsi silloin, kun kirjailija haluaa keksiä jotain uutta, ehkä hieman herätellä itseään ja poiketa tutuilta urilta. Tyyleillä leikittely on hauskaa!
Mitenkään erityisen harvinaisia eivät liene nekään kirjailijat, jotka vaihtavat tyyliä kuin sukkia ja välillä pukevat piruuttaan eripariset jalkoihinsa. Iso osa kirjailijan työstähän on omaksua, eläytyä, olla utelias ja pystyä asettumaan toisen ihmisen asemaan.
Mielenkiintoista on se, kuinka lukijana voi olla monen erilaisen tyylin fani, mutta rajansa kirjoittajan tunnistaa monesti etukäteen, joskus vasta paperilla. Oman tyylin löytyminen ja sen hiominen huippuunsa on haastavaa ja kiehtovaa. Mistä tietää, koska sen on löytänyt?
Tyyli elää, kehittyy ja hioutuu. Mifonkitrilogia on esilukijoiden mielestä ollut helppolukuista, sujuvaa eikä sanoihin ole kompastellut lukiessa. Itse sitä on ollut vaikea arvioida. Kun aloin kirjoittaa novelleja, huomasin tekeväni sen aivan eri tyylillä, eri sanavalinnoilla ja rytmillä. Oliko syy vain näkökulmamuutoksissa vai etsinkö yhä tyyliäni? Kyse voi olla kummastakin.
On helpottava ajatus, että on keskeneräinen, matkalla.
Mielenkiintoinen postaus.
VastaaPoistaJere, kiitos! Tyylien salaisuudet ovat mielenkiintoisia. :)
VastaaPoistaOma tyylini on selkeästi vasta kehittymässä (Toisaalta, lopettaako se ikinä kehittymistä? Toivottavasti ei.). Tietyt piirteet ovat olleet teksteissäni alusta asti, joitain jo alussa syntyneitä maneereja olen yrittänyt karsia ja vahingossa näyttäisi syntyneen uusiakin. Gääk. Samoin lukemani kirjat ja ihailemani kirjailijat vaikuttavat omaan tyyliin koko ajan.
VastaaPoistaNovellit ovat hyviä tyylikokeilun välineitä. Ne on suht nopeita tehdä ja käsittelevät helpommin hallittavia kokonaisuuksia kuin romaanimittaiset tarinat. Toisaalta novellissa kerronnan tyyli saattaa usein olla jopa määrittävä tekijä. Se Juttu.
Tyyli on tärkeä, mutta loppujen lopuksi olen enemmän tarinapainotteinen kertoja. Itselleni tarina on aina ykkönen. Tyyli on hyvä, jos se on sujuvaa, luettavaa ja on synkassa tarinan kanssa. Sen ei tarvitse pistää silmään. :)
Magdalena Hai, on jännä huomata, että joissain tapauksissa tyyli todellakin tekee tarinasta helmen. Mutta kikkailua en kestä (kestääkö kukaan?), kyllä täytyy paita olla siinä mielessä samaa paria kuin housut. Muuten keskittyminen harhautuu aivan väärille alueille ja lukunautinto on pian ohi.
VastaaPoistaTyylistä tuli mieleeni, että voisin suositella lukemaan Steven Hallin Haitekstin (The Raw Shark Texts) jo sen omaperäisen ajatuksen vuoksi.
VastaaPoistaEn suosittele lukemaan takakansitekstiä etukäteen. On parempi, jos idea tulee yllätyksenä :) .
Joku voisi tietysti lukea senkin osittain kikkailuksi, mutta katso itse ja kerro sitten, mitä pidit :) .