23.1.2013

Vuoden ensimmäisiä

Kevään kirjalistoja on alkanut vähitellen ilmestyä verkkolehtiin. Savon Sanomat on julkaissut listauksensa myös nuortenkirjapuolelta. (Lasten- ja nuortenkirjat listataan lehdissä yleensä viimeisinä.) Mifongin aika löytyy listalta, mikä on hienoa. Jotkut teistä ehkä muistavatkin viime keväisen avoimen kirjeen Helsingin Sanomien kulttuuritoimitukselle. Oman esikoiskirjan puuttuminen valtakunnan päälehden kattavaksi luullulta listalta todella pahoitti mielen. Kävi ilmi, että kulttuuritoimitus ajattelee listaa poimintana kevään kirjavalikoimasta, vaikka otsikko lupaa toisin ja lukijatkin ovat olleet muussa luulossa.

Kiinnostuneena seuraan miten tänä vuonna käy Helsingin Sanomien ja Aamulehden kanssa. Miten he otsikoivat, kertovatko, että kyse on poiminnoista? (Aamulehden kaunokirjallisuuslistauksen lopussa on maininta, että uutuuslistoja täydennetään tarpeen mukaan. Eli heillä on ainakin pyrkimys mahdollisimman hyvään kattavuuteen.) Hyvä on myös muistaa, että nettilehden listaukset ovat huomattavasti laajempia kuin paperiversioiden.

Joku ehkä miettii, että kylläpä se nyt jaksaa itkeä pienestä. Mitä väliä on, puuttuuko joltain sanomalehden listalta? Elämä on epäreilua, get over it.

Niin, onhan elämässä toki suurempiakin asioita murehdittavaksi, mutta kirja voi menettää potentiaalisen lukijansa niin helposti. Näkyvyydestä taistelussa ei ole kyse kirjailijan halusta tyrkyttää itseään tai edes työtään julkisuuteen (julkaisun jälkeen teos on julkinen väistämättä), vaan siinä on kyse lukijan ja kirjan kohtaamisen mahdollisuuksien parantamisesta. Jos kirja ei ole uutuuslistoilla, ei löydy kaupan hyllystä kuin mahdollisesti näytevarastokappaleena jos sitäkään, eikä saa arvioita lehdissä, näkyvyydestä on lohkaistu jo aimo pala.

Kirja, joka ei näy missään on kirja, jota ei myydä. Niin se vain on. Lukijan löytäminen nykyajan informaatiotulvan keskellä on kirjan suurin haaste. Siksi mahdollisuuksien kaventaminen korpeaa.

***

Mifongin perintöä on luettu kirjablogeissa runsaasti tämänkin vuoden puolella. Miten ilahduttavaa! Lukukokemuksista voi lukea Normandiani-blogista, Nenä kirjassa -blogista ja Kirjojen keskellä -blogista.

On käynyt myös niin, että olen kirjoittanut tämän vuoden ensimmäisen novellini, joka julkaistaan huhtikuussa Osuuskumman ekoscifiantologiassa. Ja niinkin on päässyt käymään, että olen kirjoittanut artikkelin aikakauslehteen ensimmäistä kertaa elämässäni. Lehti julkaistaan helmikuussa ja kerron siitä myöhemmin lisää.

9 kommenttia:

  1. Lisäyksenä vuoden ensimmäisiin: eka raapale, eli sadan sanan mittainen tarina. Tähän en olisi uskonut pystyväni. :D

    VastaaPoista
  2. Mua kyllä vitutti ihan huolella tajuta, että se lista ei ole kattava. Todella harhaanjohtavaa otsikointia. Vieläkin nousee verenpaine.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harhaanjohtavat otsikot aiheuttavat verenpaineoireita kyllä. Ehkä pitäisi vähentää lehtien lukemista...

      Kiva kuulla, etten ole kouhkannut ainakaan kaikkien mielestä turhasta! :)

      Poista
  3. Yhdyn Liinan kommenttiin. nimim. puutuin hesarin ja aamulehden listoilta ja niin moni muukin

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ikävintä on se, että aika moni muutaman-kirjan-vuodessa-lahjaksi-ostava todellakin etsii luettavansa lehtien listoilta.

      Poista
  4. Eipä kustannusmaailman kuviot itsellenikään olleet kovin selviä silloin, kun olin lukija. (Ihan niin kuin ne nyt olisivat! :) Mutta ehkä vähän jotain jostain jo tajuaa. Ehkä.) Kuva suomalaisesta lanu-kirjallisuudesta oli aika lailla se, mitä isojen lehtien sivuilla siitä vilahti. Sen takia otsikon muotoilukin _on_ tärkeää.

    Hesari otsikoi listan nykyään lukuvinkeiksi lapsille ja nuorille, mikä onkin erittäin asiallinen otsikko. Olisin tosin toivonut, että listaa olisi viety nimenomaan kattavampaan suuntaan, eikä näin päin, että nyt vähän vinkataan. Mutta ei mahda mitään. Lanu-kirjallisuus ei ole korkealla isojen lehtien tärkeysjärjestyksessä.

    Aikakauslehtiartikkelille, ekoscifille & raapaleelle jee! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tärkeysjärjestys lehdissä tuntuu olevan muutenkin hukassa. Tietysti oman alansa juttuihin (tai niiden poissaoloon) kiinnittää eri tavalla huomiota, mutta lasten- ja nuortenkirjallisuudelle ei ainakaan lisää tilaa olla antamassa. Päin vastoin!

      Uskon kyllä, että jonkinlainen korjaava liike tulee kyllä. Ehkä ihmiset alkavat etsiä luettavansa ja tietonsa ylipäätään jostain muualta kuin sanomalehdistä.

      Poista
  5. Ainakin Hesarin kotimaisen ja käännetyn kaunokirjallisuuden lista oli tänä vuonna auttamattoman suppea, syynä varmaankin myös lehden siirtyminen tabloid-kokoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei taida ikävä kyllä olla supistumiselle nähtävissä loppua! Kulttuuri ei ole rummutettavien asioiden joukossa taantuman aikaan. Harmi, sillä juuri kulttuurista voisi ammentaa paljonkin jaksamista ja toivoa tulevaisuuteen.

      Poista