26.2.2013

Satujen siiville

Huomenna keskiviikkona me aikuiset lennähdämme satujen siiville!

Fantasiakirjoittaja saa silloin tällöin kuulla vertautuvansa satusetään, mutta tämähän ei pidä ollenkaan paikkaansa. Fantasian perinteet ovat toki saduissa, mutta nykyfantasiassa satuäidin nisistä on vieroituttu hyvän aikaa sitten. Mikään ei kuitenkaan estä hyödyntämästä satuja -- oli kirjallisuudenlaji sitten mikä tahansa.

Jos olet lähistöllä, kannattaa tulla kuuntelemaan! Kirjoitan kyllä blogiini jonkinlaisen raportin, ja haluan jatkaa kiinnostavan aiheen pohtimista muutenkin, mutta parhaimman annin saa kun tulee itse paikan päälle.

Sitä ennen kuulisin mielelläni: mikä on sinun lempisatusi? Miksi?

4 kommenttia:

  1. Oma suosikkini on Andersenin Pieni merenneito. Satu on surullinen ja hämmästyttävän mielikuvituksellinen. Siis millainen ihminen keksii, että merenneidot ihmismäisyydestään huolimatta eivät omista sielua ja siksi joutuvat iäisyydeksi meren vaahdoksi aaltojen harjalle? Upeaa. Satu on kaihoisa ja kertoo rakkauden vuoksi uhrautumisesta. Tykkään myös kontrastista, että "sieluton" pieni merenneito on tarinan hyvä, kun taas prinssi ihmisen sielustaan huolimatta on äärettömän itsekäs. Eikä kaunis kuvaileva tyylikään yhtään pahaa tee. Kaunista, kaunista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Andersenin saduista suosikkini on Ruma ankanpoikanen. Lapsena se kolahti lujaa, ja nuorenakin siihen tunsi vetoa. Kai pinnan alla vaikutti ajatus, mikä supersankariteineissäkin kiehtoo: että olisi sisältä aivan ainutlaatuinen, vaikka pinnalta tavallinen.

      Poista
  2. http://terhirannela.wordpress.com/2013/02/27/tulppaaniaamu-11-kohdan-haaste/

    Haaste! :)

    VastaaPoista