25.4.2013

Tapahtumia, sisäisiä ja ulkoisia

Postipinkassa keittiön pöydällä odotti tänään töistä tullessa kirje, joka oli naamioitunut ulkoisesti laskuksi. Lähempi tarkastelu osoitti, että kyseessä oli kuitenkin oikeastaan päinvastainen lähetys: myönteinen päätös kirjastoapurahasta. Jippii!

Ellei työstressi nipistelisi tällä hetkellä vatsaa, olisin ehkä hurmioitunut uutisesta enemmänkin. Nyt lähinnä aivoissa raksuttavat mittarit ja laskurit, jotka yrittävät selvittää milloin voin pyytää palkatonta vapaata päivätyöstäni. Vuoden kiivain sesonki on päällä, joten muutamaan kuukauteen ei kannata kokopäiväkirjailijuudesta haaveilla. Mutta tieto siitä, että syksyllä minä voin kirjoittaa, kirjoittaa kaikki tarinat päästäni todeksi, on helpottava. Ei enää jos vaan kun.

***

Pirkkalaiskirjailijoiden juhlavuoden kunniaksi vietettävä Suomalaisen kirjakaupan kirjalauantai lähestyy: se on jo ylihuomenna!

Tähän yhteyteen onkin hyvä liittää muutama kuva viime tiistailta, Kirjan ja ruusun päivältä, jota vietin Pienessä kirjakaupassa ansioituneessa seurassa. Yleisöä oli paikalla oikein mukavasti, ja kirjojakin myytiin! Signeeraaminen tuntuu vieläkin hämmentävältä, ylellisyydeltä.


Robustoksen Jouni Lehtisellä oli kiperiä kysymyksiä.


Signeeraamassa.

On se komia.

8 kommenttia:

  1. Onnea, kuomaseni :) Minullakin on vähän niin, etten saa ottaa vapaata ihan milloin vain, mutta puhuin jo pomon kanssa, ja minulle luvattiin ainakin elo- ja joulukuut vapaaksi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kollega, ja onnittelut sinullekin!

      Niinhän se menee, että velvollisuuksia on sitä leipätyötäkin kohtaan. (Joskin nyt ainakin osa siitä leivästä tulee kirjailijan työstä, vau!)

      Näillä näkymin syksyllä voin aloittaa kirjoitushommat täyspäiväisesti. :)

      Poista
  2. Oih, onnea apurahasta! Tämä on myös lisää mifonkeja janoavalle iloinen uutinen! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kovasti polttelisi saada jo nelonen kunnolla työn alle...

      Poista
  3. Onnea apurahasta! :) Miten paljon aikaa sinulla on mennyt esim. Mifongin aika kirjan kirjoittamiseen? Kirjoititko sitä moneen kertaa uusiksi ennen kuin se oli valmis?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, kiitos onnentoivotuksista!

      Romaaniin käytettyä aikaa on vaikea mitata siksi, että niiden kirjoittamisen olen puristanut milloin mihinkin väliin: työttömyysjaksoille, kesälomiin ja päivätyön rinnalle.

      Mifongin ajan kirjoittamisesta pidin jonkinlaista kirjanpitoa, jota voi vilkaista tästä postauksestani: http://jsmeresmaa.blogspot.fi/2011/11/nain-se-syntyy-eli-kuukausi-romaanin.html

      Mifongin ajan kässäri syntyi pääosin syystalvena 2010, mutta taisi olla kokonaan kirjoitettu joulukuun tienoilla 2011. (En ole nyt ihan varma, nämä kirjoittamisperiodit ovat sekoittuneet mielessäni.) Sen jälkeen on seurannut lukuisia muokkauskierroksia, mutta niin suuria rakennemuutoksia ei tehty kuin Mifongin perinnössä.

      Ehkä sitä kehittyy paremmaksi kirjoittajaksi koko ajan, ainakin toivon niin. :)

      Poista