10.6.2013

Erään kirjailijan kommentti kohuun kirjablogien vallasta

Mielenkiinnolla olen seurannut keskustelua, joka alkoi  Helsingin Sanomien Nyt-liitteen artikkelista "Kirjabloggarit ovat kustantamoiden uusia bestiksiä". Linkitän tähän Morren maailman blogauksen aiheesta -- sieltä löytyy myös linkkejä muihin aiheeseen tarttuneisiin blogeihin. (Tulisi pitkä linkkilista, jos laittaisin ne kaikki tähän.)

Mitä lisättävää keskusteluun voisi olla kirjailijalla, joka on ennen kaikkea saanut bloginäkyvyyttä (on myönnettävä, että esikoinen sai hyvin myös sanomalehtinäkyvyyttä, mutta se meininki kuuluu esikoisen erikoiskohteluun)?

Ensinnäkin minulle jokainen lukijapalaute on lahja. Oli se sitten sanomalehtikritiikki, tekstiviesti, foorumikommentti, blogiarvio tai kasvotusten kerrottu. Aina lahjasta ei pidä, mutta lahja se on yhtä kaikki.

Toiseksi: sanomalehtikritiikkien vähentyminen ei mielestäni ole mitenkään kytköksissä kirjablogeihin. Kirjablogit eivät yleisty siksi, että sanomalehdissä olisi vähemmän kirjakritiikkejä, eikä kirjablogien olemassaolo vähennä lehtikritiikkien määrää. Tämä siksi, että sanomalehtikritiikki ja kirjablogiarvio eivät pyri samaan päämäärään. (Yleistän tässä hieman: toki on muutamia blogeja, jotka lähenevät lehtikritiikkiä tai ovat ammattikriitikon ylläpitämiä, mutta valtaosa kirjablogeista on olemassa aivan toisista lähtökohdista.)

Mielestäni kirjablogit kertovat enemmän henkilökohtaisesta lukukokemuksesta, kun taas lehtikritiikki pyrkii siitä pois. Miksi siis kirjablogisteilta vaadittaisiin samaa kuin ammattikriitikoilta? Vaikka kummatkin pyörivät kirjan ympärillä, ne eivät ole täyttämässä samaa tehtävää.

Otan oman tuotantoni esimerkiksi. Fantasiakirjasarjani edustaa kahta marginaalia: se on fantasiagenreä ja luokiteltu sekä nuorten että aikuisten kirjaksi (monissa paikoissa löytyy jopa lastenhyllystä). Se on myös luonteeltaan viihteellistä, sanoisin jopa tusinakirjallisuutta, johon eräs anonyymi kommentoija oli kiinnittänyt huomiota. (Hän oli huolissaan siitä, että kirjablogeissa sekä nämä päiväperhoskirjat että laatukirjat, jotka oikeasti muuttavat maailmaa, nousevat samaan arvoon. En ole koskaan saanut otetta tästä kirjallisuuden arvottamisen hyödyistä: miksi ne eivät voi esiintyä rinnakkain ilman että syövät toisiaan? Sen mitä olen kirjablogeja lukenut osoittaa, että blogisti voi olla hyvinkin laaja lukumaultaan -- tai sitten ei. Sellaista se on ja tulee aina olemaan: jos joku haluaa lukea kepeää romanttista eskapismia, hän tuskin nauttii Joycesta. Miksi hänen edes pitäisi?) Ilman kirjablogeja olisin saanut esikoisestani (ja nyt tästä sarjan toisesta osasta) merkittävän paljon vähemmän tietoa siitä, miten se on otettu vastaan. Vuorovaikutteisuus olisi ollut olematonta. Minulle viihdekirjailijana kaiken a ja o on se, pidetäänkö kirjoista, joita kirjoitan. Ostetaanko niitä. Taideproosan kirjoittajilla tuskin on samaa tavoitetta. Viihdekirjallisuus ja taideproosa suuntaavat eri pääteasemille. Vaikka niiden olomuoto on sama eli paperille painettu teksti, ne todella ovat eri lajia.

Valta on kuitenkin se avainsana, joka keskustelun ytimessä on: kirjablogisteilla on valtaa. Miten he käyttävät sitä? Ovatko he oikeudenmukaisia? Saisiko heillä olla sitä?

Voin olla väärässä, mutta epäilen erittäin vahvasti esimerkiksi sitä, kuinka paljon blogiarvio lopulta vaikuttaa ostopäätökseen. Mifongin perintö myi vuoden aikana sen verran, mitä tämän tyyppiselle esikoiselle on odotettavissakin: toista painosta tuskin heti otetaan, mutta saa nähdä päätyykö makuloitavaksi kovinkaan suurta kasaa. Ostopäätökseen vaikuttaa erittäin paljon hinta, saatavuus ja kirjan ulkonäkö. Niinpä esimerkiksi kirjakaupoilla on äärettömän suuri merkitys sille, mitä kirjaa myydään ja kuinka paljon. Varmasti suurempi kuin kirjablogeilla.

Sen sijaan blogiarvio vaikuttaa varmasti lukupäätökseen: luenko tämän heti nyt vai en ollenkaan, lainaanko kirjastosta sittenkään ja niin edelleen. Voi olla, että silloin lukija missaakin hyvän kirjan, mutta voi myös olla, että häneltä säästyy aikaa jonkin toisen, kenties itseä sittenkin enemmän kiinnostavan kirjan, löytämiseen. Sitähän lukuharrastus on: huteja ja täysosumia ja yllätyksiä.

Entäpä sitten ne apurahat? Minä en ole liittänyt hakemuksiini blogiarvioita, sillä tuskinpa kovinkaan moni päättäjä perustaa näkemystään kirjailijan ammattitaidosta tai tulevan projektin kelpoisuudesta yksittäisille blogiarvioille, jotka kertovat lukukokemuksesta ja ovat useissa tapauksissa nimimerkin takana. Mielenkiintoiseksi asia muuttuu sitten, jos ainoat julkiset vähääkään kritiikkiä muistuttavat arviot, joita kirjastaan on saanut, ovat nimenomaan kirjablogistien tekemiä.

On selvää, että kustantamot yrittävät hyödyntää kirjablogeja. Jos sitä kautta saa näkyvyyttä julkaisulle ja kirjailijalle helpommin ja nopeammin kuin perinteisiä reittejä, olisihan se hölmöä olla käyttämättä tilaisuutta hyväkseen.

Selvää on myös, että toiset kirjat ovat suositumpia ja enemmän esillä kuin toiset. Niin se on ollut niin kauan kuin muistan, formaateista riippumatta.

Kirja kuitenkin hyötyy siitä, että sitä luetaan ja siitä kerrotaan mahdollisimman monelle. Blogimaailma on tähän mielettömän oivallinen, sillä arviot ovat helposti löydettävissä vuosienkin jälkeen.

Blogimaailmassa kirja ei vanhene.

12 kommenttia:

  1. Kiitos. Ei minulla oikeastaan muuta :D

    Tai no vähän voisin kompata sitä vielä, että kirjamaailma ei koskaan tosiaan ole ollut eikä varmasti tule olemaan tasa-arvoinen. Jotkut lajit ovat suosituimpia kuin toiset, jotkut kirjailijat niittävät enemmän mainetta kuin toiset.
    Se vaan tosiaan menee niin vaikka kirjabloggarit tekisivät mitä hyvänsä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta on myös ihan luonnollista, että kirjat, joista kirjabloggarit kirjoittavat, jollain tavalla edustavat myös sitä, mitä Suomessa luetaan yleisemminkin. Jos Ollikaisen Nälkävuosi tai Lundbergin Jää kerää kiitosta muualla julkisuudessa, lieneekö ihme että kirja huomioidaan myös blogeissa?

      En usko siihen, että ihmisten kulttuurimakuja tai esimerkiksi jonkin teoksen menestystä voisi ohjailla minkään yhden tahon kautta -- edes näiden vallakkaiden kirjablogien. ;)

      Poista
  2. Komppaan Morrea. Voiko kuitenkin vielä tiristää, että mitä ongelmia näet kirjailijana kirjablogeissa ja -bloggaamisessa olevan nyt tai mahdollisesti tulevaisuudessa? Kun tätä ongelma-aspektia on lähdetty vyöryttämään, niin olisi mielenkiintoista kuulla siihen myös kirjailijanäkökulma.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiristä pois. :) Tätä sopii pohtia pidempäänkin.

      Jos kirjablogeissa on hyvät puolensa, kuten moniäänisyys, läpinäkyvyys, vuorovaikutteisuus, arvion pysyvyys ja sen löytämisen helppous, onhan niitä huonojakin puolia oltava. Kaikessa on.

      Koska kuka tahansa voi kirjoittaa blogiinsa mitä tahansa ilman, että teksti menisi minkäänlaisen valvonnan läpi, kirjaan tai kirjailijaan liittyviä asiavirheitä voi esiintyä. Erona painettuun lehteen on se, että ne voivat lisäksi päästä laajaan levitykseen nopeasti ja pahimmassa tapauksessa pulpahtaa esille uudestaan ja uudestaan.

      Koska kirjablogin kirjoittaja saattaa perustaa blogauksensa täysin tunnepohjalle ja jättää analysoinnin ja perustelut sikseen (kaikkihan eivät ole analysoijia ja perustelijoita, eivätkä välttämättä edes osaa sanoa miksi jokin asia toimi ja toinen ei), arviosta voi tulla ristiriitainen, hämmentävä ja lopulta tyhjän päälle jättävä.

      Kirjablogien lukusuositukset eroavat kahvipöytä- ja kasvokkain kaverille-suosittelusta myös siinä, että yleisöä voi hyvinkin olla salillinen eikä kukaan tiedä, keitä kaikkia paikalla todellisuudessa on. Ja jos kirjablogi perustuu subjektiiviseen tunteeseen, sen vaikutus on erilainen kuin objektiivisuuteen pyrkivällä kriitikolla. (Välihuomautuksena tosin, että eivät kaikki kriitikot todellakaan ole objektiivisia tai enää edes pyri siihen.) Sanomalehtikritiikki menee nopeasti muun paperijätteen mukana pois, mutta blogikirjoitus on ja pysyy ja uudet lukijat löytävät sen.

      Yksi ongelma voisi olla myös se, jos kirjailija ei saa teokselleen muuta kritiikkiä kuin yhden laimean blogiarvion. Tuo blogiarvio sitten edustaa kiinnostuneille googlettelijoille jonkinasteista totuutta kirjasta. Vai edustaako?

      Tuossa nyt muutamia mahdollisia ongelmia, joita kirjablogeista voisin kuvitella ilmenevän. Ehkä on myös muita, joita en nyt saa mieleeni, ja ehkä jotkin mainitsemistani ovat varsin vähäpätöisiä.

      Itse koen, että kirjablogien olemassaolossa on huimasti enemmän positiivisia puolia kuin negatiivisia.

      Kirjablogiarvioihin pätee kuitenkin sama laki kuin kirjan saamiin arvioihin ylipäätään: jos arvosteluotanta on kovin pieni, jokainen arvio saa enemmän painoarvoa kuin jos otanta olisi laaja. Se voi vääristää käsitystä jonkin kirjan saamasta vastaanotosta.

      Kirjailijalle tällä on merkitystä, sillä jokainen tuntemani kirjailija kärsii välillä epäuskosta oman työnsä mielekkyyteen ja järkevyyteen. (Ei ole tarkoitus viitata, että kriitikoilla tai kirjablogisteilla olisi velvollisuus kantaa tästä huolta: vaiva tulee ammatin mukana ja kuuluu niihin demoneihin, joiden kanssa kirjailija painii.)

      Poista
    2. Hyviä pointteja!

      Sen voisin lisätä, että kenties kirjablogien asema ja tärkeys korostuvat, koska perinteinen (sanomalehti-)kritiikki on uppoamassa kovaa vauhtia. Yhteys syntyy, vaikka puhutaan kuitenkin eri asioista. Siis kuluttajan ja kustannusmaailman, kuten kirjailijankin näkökulmasta.

      Kollegaa tervehtien,

      toinen eräs kirjailija :)

      Poista
    3. Hei vain, kollega! :)

      Kyllä vain: jos teoksesta ei löydy lehdistä halaistua sanaa, mutta kirjablogeista sen sijaan löytyy, väistämättä blogiarvio alkaa paikkaamaan tilaa, jonka puuttuva lehtikritiikki on jättänyt. Niin ei pitäisi olla. Harva kirjablogisti tarkoittanee korvata kritiikkiä, joka on yksi vastaanoton kulmakivistä kirjailijan ammatissaan kehittymisen ja vaikkapa apurahojen saamisessa.

      Poista
  3. Minua jäi mietityttämään tuo, että miten vahvasti kirjablogit oikeasti vaikuttavat lukijoiden päätökseen ostaa tai lainata arvosteltu kirja. Miten paljon lukijoita kirjablogeilla on? Minulla ei ole tästä käsitystä. Ovatko eri kirjablogien kävijät kuta kuinkin sama joukko vai onko kävijöissä paljonkin hajontaa per kirjablogi? Miten moni lukija on oikeasti tehnyt osto-/lainauspäätöksensä kirjablogin perusteella? Miten lukumäärällisesti potentiaalisesta vaikuttajaryhmästä kirjablogeissa on oikeasti kyse?

    Oma näkemykseni on, että kirjablogeilla pitäisi olla melkoisen suuri joukko kävijöitä, ennen kuin niillä oikeasti vaikutettaisiin kirjojen osto-/lainausmääriin. Mikä sitten on "suuri" joukko, niin minun on vaikea sitä hahmottaa, mutta veikkaisin että vielä muutama sata blogissa kävijää ei riitä. Ensinnäkin osa kävijöistä on satunnaisia vierailijoita, jotka eivät sinänsä ole välttämättä edes kiinnostunut kirjoista. Osa on kiinnostunut kirjoista, mutta heille arvostelulla ei ole mitään merkitystä. Osa on kirjailija/kustantaja/genre uskollisia lukijoita, jotka ostavat/lainaavat joka tapauksessa, oli arvostelussa annettu tuomio mikä tahansa. Osaan blogilla on varmasti vaikutus ja määrittelee osto- /lainauspäätöksen. Mutta liekö tuo kuinka suuri osa potentiaalisista ostajaehdokkaista kuitenkaan?

    Suurimmaksi osaksi kirjablogeja varmaan kuitenkin seuraa enemmän tai vähemmän "himolukijoiden" joukkoon kuuluvat, joilla on todennäköisesti tietty trendi olemassa minkä mukaan päättävät mitä kirjoja haluavat lukea. Tästä ryhmästä ne, joiden trendiin kuuluu valita kirja arvioiden perusteella, ovat kirjabloggaajan vaikutuspiirissä?

    Voin olla väärässäkin... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jokin tutkimus voisi siis olla paikallaan. :)

      Minulle lukijana kirjablogien vaikutus on ollut vähäinen, jos ajatellaan kustantamolle koituvaa kaupallista hyötyä: yhtäkään kirjaa en ole blogiarvion perusteella ostanut. Mutta hyvin monta kirjailijaa on noussut kirjablogien kautta tietoisuuteeni, mikä on usein edellytys sille, että kirjailjan tuotantoon tutustuu joskus tulevaisuudessa.

      Ja koska kaikkia kirjoja ei mitenkään ehdi lukea, pysyy ainakin hajulla siitä mitä kirjoitetaan ja mitä luetaan. (Tässäkin nousee kysymykseksi otannan laajuus.)

      Poista
    2. Juuri julkaistussa Kirjablogikirjassa (Avain) saattaa olla myös tarkempaa numeerista tietoa, mutta viime kesällä pienehkössä kirjabloggaajapiirissä tehdyssä kyselyssä kävi ilmi, että monissa pienissä/uusissa kirjablogeissa kuukausittainen klikkailumäärä liikkui 1000/kk -tasolla, ja monissa suosituissa/useita vuosia bloganneissa 10 000 klikkausta kuussa ylittävät määrät eivät olleet harvinaisia.

      Poista
  4. Olen melko samoilla linjoilla Meresmaan kanssa (erityisesti siinä, että lehtikritiikit ja kirjablogit eivät ole toistensa kilpailijoita, vaan niiden lähtökohdat ovat erilaiset), mutta pidän ehkä kirjablogien arvioita painoarvoltaan suurempina jo nyt. Markkinointi perustuu kuitenkin mielikuviin ja mielikuvia kirjoista ja kirjailijoista blogistit ovat mukana luomassa, halusivat he sitä tai eivät. Tässä on tullut ilmi, että ns. tavislukijan (erikoinen termi, mutta menköön) ostokäytökseen blogeilla ei ole suurta merkitystä ja se varmaan onkin totta. Mutta kannattaa muistaa, että iso osa kirja- ja kirjallisuusblogien lukijoista on todellisuudessa kirja-alalla toimivia ihmisiä: kirjastoväkeä, kulttuuriväkeä, kustantamoväkeä, toimittajia ja kirjailijoita. Blogien idea pohjaa verkostoille, ideoiden ja sanomien leviämiselle blogista toiseen. Kun tarjontaa on paljon, sillä, onko nimi tuttu jostakin, on merkitystä. Mitä kirjoja kirjastoihin tilataan, kuka kirjailija kutsutaan kouluvierailulle, keneltä tilataan kolumni? Näistä syntyy kerrannaisvaikutus. Omalla kohdallani voin sanoa, että paitsi rakentavaa palautetta, kirjablogiarvioiden antaman näkyvyyden kautta olen saanut sellaisia mahdollisuuksia kirjailijuuteni rakentamiseen, joihin en olisi yksikseni, ilman nettinäkyvyyttä yltänyt. Olen tästä huikean kiitollinen ja onnellinen.

    Mutta jaan myös Meresmaan listaamat potentiaaliset huolenaiheet kirjailijan kannalta. Vaikka yksittäisiä kirjablogeja ei missään nimessä voi pitää vastuullisina kirjailijoiden näkyvyydestä, en haluaisi myöskään olla se kirjailija, jonka teoksesta löytyy googlaamalla yksi hutaisten tehty arvio, jossa "ei vaan ole tykätty" (ilman selityksiä). Eli kyllä, minusta kirjablogeilla on valtaa. Sitä ei ole haluttu, sitä ei ole hankittu, mutta sitä on siitä huolimatta. Ymmärrän bloggareiden harmin siitä, että kivasta harrastuksesta tehdään ns. ulkopuolisten toimesta puoliammattimaista toimintaa, mutta kirja-ala on tällaista täynnä. Häilyviä ammatinkuvia ja tuntikaupalla työtä, josta ei makseta mitään. Kirjailijuus itsessään on omituinen työ siinä mielessä, että kirjailija itse toiminnallaan määrittää, onko se hänelle ammatti vai harrastus. Merkittävää on, kuinka paljon siihen panostaa. Suuri osa meistä on kuitenkin ammatillisesti jossain akselilla "kirjailija/rekkakuski/kotiäiti/kolumnisti".

    Toisaalta voi ajatella myös niin, että tällainen internet on. Se elää. Mikään ei pysy samana montaa vuotta. Asenteita, käytänteitä ja sääntöjä täytyy olla valmis muokkaamaan sitä mukaa, kun ympäristö muuttuu. Calendula linkkasikin jo tämän omaan blogiinsa, mutta laitan sen myös tähän: http://www.asml.fi/luonnos-blogimainonnan-ohjeistukseksi-nyt-kommentoitavana/ Ohjeistusta on syytetty liian tiukaksi ja blogimaailman lainalaisuuksia ymmärtämättömäksi, joten kirjabloggareidenkin kannattaa käydä linkkiin tutustumassa ja kommentoimassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä kanssasi. Eritoten kohta "valtaa ei ole haluttu, sitä ei ole haettu, mutta silti sitä on".

      Noin se on. Tuollainen kuva minullekin on tästä syntynyt. Julkinen kirjoitus on tyystin eri asia kuin jos kirjoittaisi lukupäiväkirjaa, jota vain itse voi lukea. Tätä ei ehkä ole täysin ymmärretty - siis että julkisella on teolla on aina merkitys ja efekti, sitä ei voi eikä pidä väheksyä. Mutta kun sen tiedostaa, ei siitä tarvitse ahdistuakaan.

      Samoin olen sitä mieltä, että jos kirjablogien rinnalle edelleenkin tarvitaan ns. ammattikriitikkoja, joilla on hallussa kirjallinen traditio ja monialainen lukeneisuus. Lisäksi kun kritiikki on kuitenkin omanlaisensa kirjoitusmuoto ja sillä on omat tietyt lainalaisuudet, se täydentää hienosti kirjabloggareiden kirjoituksia.

      Hienoa, että joku muukin uskaltaa sanoa ääneen sen, että asioilla on aina kääntöpuolensa.

      Poista
    2. Kerrannaisvaikutuksia tosiaan on, mutta siihen uskoisin vaikuttavan paljon myös sen, kuinka aktiivinen ja näkyvä itse on nettimaailmassa (kuten blogin, kotisivujen tai sosiaalinen median avulla). Verkostoituminen on työllistymisen kannalta avainelementti varmaan kaikissa töissä, joissa toimeentulo joudutaan kokoamaan useista pienistä lähteistä. Kirjablogit ovat tässä toki osana, mutta kuinka suurena osana sitten loppujen lopuksi? Hyvä, että toit esiin tuon kirja-alan ammatti-ihmisten sekä blogien lukijoina että kirjoittajina olemisen. Heidän tiedostavuutensa varassa on monen kirjan matka lukijoille.

      Muissakin blogeissa on tämän keskustelun tiimoilta tuotu esiin se, että julkisesti kirjoitetulla sanalla on aina vaikutusta. Se on valtaa, oli sitten minkäsuuruista, ei-toivottua tai tahatonta.

      Poista