12.9.2014

Paska pomo

Kirjailijan sisäinen kriitikko on paska pomo.

Jos kirjoittaminen sujuu kepeästi ja vaivattomasti, hän toteaa: Tämä on niin helppoa, että on pakko tulla huonoa.

Jos kirjoittaminen on yhtä puurtamista, hän mutisee: Jos tämä on näin tuskallista minulle, kuinka tuskallista se mahtaakaan olla lukijalle.

Jos kirjoittaminen tuntuu ilolta ja valolta, hän hymähtää: Kaikki mikä tuntuu tänään hyvältä, on huomenna metrijöötiä.

Jos kirjoittamisesta ei tule kerta kaikkiaan mitään, hän ajattelee: Nyt se on todistettu, että ihan harrastelijatasolla tässä mennään.

Tervetuloa meille töihin!

14 kommenttia:

  1. Kirjoittajat taitavat usein alistaa itsensä työolosuhteisiin, jotka olisivat ihan asiattomia jossain ns. oikeassa työpaikassa! On tärkeä oppia olemaan itselleen hyvä ja kannustava pomo. Valitettavasti mokoma sisäinen kriitikko on yleensä äänekkäimmillään silloin, kun muutenkin stressaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanopa muuta! Sisäistä kriitikkoa ilman ei tietysti ole kaiketi kirjailijaakaan, mutta saisi se joskus olla vähän luottavaisempi ja rohkaisevampi. :)

      Poista
  2. Tiedän niin tuon tunteen. Sisäinen kriitikkoni on hitler. http://www.magdalenahai.com/sisainen-kriitikkoni-on-hitler/

    VastaaPoista
  3. Näin on kyllä marjat, näppylät ja kaikki muut osuvuuteen viittavat sanonnat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen huomannut, että samainen pomo yrittää olla joskus kauhean sensuroiva ja vainoharhainen... Saisikohan sille jostain apua tai valmennusta? ;)

      Poista
  4. Hyvin sanottu. Tosin itselläni se menee enemmän niin, että jos joskus tekstiä syntyy kuin itsestään, se tuntuu hyvältä. Silloin sen muun (eli 98 %) täytyy olla ihan kukkua. Seuraavasta romaanistani koelukijat ovat kyllä eniten kehuneet sitä yhtä "kuin laulaen" syntynyttä kohtaa.

    Toisaalta koko muu romaani syntyi todella, todella vaikeasti ja suurella tuskalla ja olin monta kertaa luovuttaa kokonaan, kun projekti vaikutti täysin toivottomalta. Ja silti siitä tuli jotain. Pääsin isommalle kustantajallekin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi on juuri noin, ettei valmiista työstä näe missä mielentilassa se on syntynyt. Sen on itsekin huomannut nyt, kun on useampi teos alla, että jotkut syntyvät vihellellen ja jotkut voimasanoilla. Ja silti ne valmiina ovat yhdenveroisia. :)

      Poista
  5. Rehellisesti sanottuna, tiedän tunteen :D Mutta kaikesta huolimatta hommasta tykkää niin paljon että pakko jatkaa vaikka kuinka skeptisellä mielentilalla oltaisiin liikenteessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielentila on vain mielentila, se on alisteinen tarinan imulle ja kerronnan riemulle -- onneksi! :)

      Poista
  6. Heeetkinen, olemmeko samassa paikassa töissä? Sama pomo ainakin tuntuu olevan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosiaan, terveiset täältä kellarikerroksesta, arkiston ja kattilahuoneen välisestä komerosta!

      Poista
  7. Kiitoksia, luulin olevani ainoa, joka elää keskellä helvettiä!

    Pieni lohdun sana itselle ja muille; Aamulehden 1994 artikkelin mukaan eräs kirjailija ei omannut minkäänlaista itsekritiikkiä. Hän oli muuan Jack London...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista, Anonyymi!

      Jännästi se helpottaa, kun tietää ettei ole yksin tuskansa kanssa. :)

      Poista