4.5.2016

Lintuja

Linnuilla ja minulla on jokin juttu meneillään. Ne nimittäin ovat tulleet uniini ja tarinoihini sellaisella voimalla, että höyhenet pöllyävät. Eihän se tavallaan ihme ole, sillä linnut ovat läsnä kaikkialla minne menee (jopa marketeissa ja ostoskeskuksissa näkee pikkulintuja), ja niillä on monenlaisia symbolisia merkityksiä. On ollut kautta ihmiskunnan historian.

Autio on paikka, jossa ei ole lintuja!

Kurjet, kuten edellisestäkin postauksesta näkee, ovat olleet erityisasemassa tänä keväänä. Unissa kurjet ovat tuoneet viestejä jo pidemmän aikaa. Kaupunkinaakat toimivat alkusysäyksenä vuosia sitten Naakkamestarille, joka tulee saataville tässä kuussa. Syksyllä tulevassa Mifongin kadottamassa on myös tärkeä linturooli.

Ruskosuohaukka.
(c) J.S. Meresmaa

Olin jälleen kirjoittamassa mökillä, ja sain kirjoitustavoitteet täytettyä. Onnellista. Lintubongaukset hengästyttävät yhä: kurkia, laulujoutsenia, sinisorsia, telkkiä, laulurastaita, räkättirastaita, mustarastaita, taivaanvuohia, lehtokurppia, pyitä, ruskosuohaukka, punatulkku, pähkinänakkeli, peippoja, västäräkkejä, palokärki, käpytikka, tiltaltteja, punarintoja, sinitiaisia, talitiaisia, kuusitiaisia, närhi, töyhtöhyyppä, teerejä, korppeja... Miten valtavasti lintulajeja onkaan ja miten paljon ne tuovat iloa ja eloa!

Illalla nukkumaan mennessä huilukonsertti on heleän kaunis. Aamulla se huumaa korvia. Kun mökkireissun jälkeen yritin nukahtaa kaupungin hiljaisuudessa (heh, toden totta, meillä kaupungissa on tähän vuoden aikaan hiljaisempaa kuin keskellä metsää!) minulla soi korvamatona rastaiden ja muiden taitureiden iltalaulut.

Mitä lempilintuja teillä on, rakkaat lukijat?

(P.S. Tämä on 560. blogipostaukseni! Hurjaa!)

8 kommenttia:

  1. Pyrstötiainen :). Ne ovat niin söpöjä :). On monta muutakin nättiä ja hienoa ja kaunista ja taitavaa, mutta pyrstötiaisia katselisi vaikka kuinka.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oih, ne ovat kyllä hellyyttäviä palleropäitä. Ja niin kauniin värisiä! Olen vain kerran päässyt näkemään, talviaikaan.

      Poista
  2. Olen hieman kade tuosta listasta, etenkin kun teerejä ja korppeja en ole koskaan nähnyt. Tämä myöhäiskevät olisi tietysti otollista aikaa mennä ja katsella, onhan pesintäkausi avattu. Laulukonsertti on kaunista kuultavaa, mutta aamuyön tunteina joskus hermoja raastavaa kun se yksi kovaääninen "ty-ti-ty-ti" raikuu takapihalla. Ei siinä pysty nukkumaan.

    Kesätyöpaikkani sijaitsee luonnenläheisyydessä ja välillä, kun ei asiakkaita ole paikalla, voin bongailla pienestä pihapiiristä tukun listassakin mainittuja lajeja. Ja näkisitpä sen valkovuokkomeren, ei varmasti sieltä retriitistäkään moista löydy.

    Lempilintuni lienee helmipöllö, jota en ole koskaan nähnyt. Suosikkilaulajani on kuitenkin mustarastas.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pöllöt on hienoja, niitä vain näkee melko harvoin!

      Poista
  3. Ja täytyy kertoa tässä samaiselta työpaikalta lintuanekdootti: lokkivanhemmat saattavat äityä kiivaiksi jälkikasvuaan puolustaessaan. Kerranpa oli näet poikanen eksynyt tielle ja vihainen pariskunta piti asiakkaat tehokkaasti loitolla. Evakuoin sitten kyseisen poikasen väistellen päälakeeni kohdistuneita syöksykiitoja. Myös ulostepommitukselta vältyin. Tarina ei kerro, kuinka poikaselle sittemmin kävi. Ainakaan en käsitellyt paljain käsin, ettei hajuani olisi tarttunut. Mene ja tiedä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuo lokinpoikaset on kyllä melkoisia hömelöitä, kun lähtevät pesästä liikkeelle.

      Poista
  4. Pysähdyn usein katselemaan varpusia, jotka hyppivät parkkipaikalla ja nurmikoilla. Ne ovat suloisia. Joskus pysähdyn, vaikka olisi kova kiirekin.

    Muutama vuosi sitten olin talviyönä tupakalla, kun läheiseen puuhun lennähti pöllö. Se katsoi minua ja minä sitä. Se on yksi parhaista tietämistäni hetkistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varpusten vähenemisen huomaa. Ennen niitä oli paaaljon enemmän ja tsirputus pensaissa jatkuvaa. Minäkin pidän varpusista. Sympaattisia otuksia.

      Hieno kohtaaminen pöllön kanssa, vau!

      Poista