Atorox-ehdokkuuksia

Perjantaina tuli julkiseksi vuoden 2016 Atorox-äänestyksen ehdokaslista. Ilokseni huomasin, että kaksi novelliani on mukana, lohikäärmetarina Hyvä emo ja rillumapunk-antologiassa ilmestynyt Pirunkeuhko.

Kokonaisuudessaan 19 ehdokkaan lista näyttää tältä:

Oskari Rantala: Didin historiat (Portti 4/14)
Iisa af Ursin: Tulevaisuus kello kolme (Portti 4/14)
Tuukka Tenhunen: Ugrilainen tapaus (Spin 4/14)
R. Sammallähde: Seitsemäs tytär (Ursula 1/15)
Aleksi Peura: Potilas P (Usva)
Jussi Katajala: Korkea kiertorata (Korpin silmät kaiken näkevät)
Anne Leinonen: Tilastollisesti syyllinen (Pienen rasian jumala)
Magdalena Hai: Kaunis Ululian (Kristallimeri)
Mikko Rauhala: Kobayashin vartija (Kristallimeri)
Jussi Katajala: Pohjoistuulen tuolla puolen (Kristallimeri)
J. S. Meresmaa: Hyvä emo (Käärmeenliekit)
Magdalena Hai: Hänen kuvansa (Käärmeenliekit)
Heikki Nevala: Rungot kuin siivekkäät käärmeet (Käärmeenliekit)
Janos Honkonen: Itse ilma syttyi tuleen (Käärmeenliekit)
J. S. Meresmaa: Pirunkeuhko (Rillumapunk)
Juha Jyrkäs: Turvapaikka (Rocknomicon)
Magdalena Hai: Vainaansuo (Rocknomicon)
Janos Honkonen: Maailmanlopun meininki (Rocknomicon)
Mia Myllymäki: Talven lapset (Supernova)

 ***

Osuuskumma on listassa vahvasti edustettuna.

Ehdokasnovelleista 10 on julkaistu Osuuskumman antologiassa, 1 on julkaistu nettilehdessä ja 1 novellikokoelmassa. Osuuskumman kirjoittajia on kuitenkin edustettuna ainakin 14.

Mistä tämä kertoo? Suhmuroinnista?

No ei. Se kertoo siitä, että meidän julkaisuja luetaan. Ne tiedetään, tunnetaan ja niihin halutaan tutustua. Ennen kaikkea se kertoo kuitenkin siitä, että Osuuskummassa tehdään tällä hetkellä kovalaatuista spefinovellistiikkaa, ja että Osuuskumman kirjailijat ovat taitavaa ja kunnianhimoista porukkaa.

Olen meistä ihan hemmetin ylpeä. Kun katson tuota listaa, jonka novelleista olen suurimman osan lukenut, tiedän että tätä äänestystä ei ratkaise laatu vaan äänestäjien maku. Itse en kykenisi nostamaan tuolta yhtä ylitse muiden, sillä niin monta genreäkin on edustettuna.

Ehkä sinä kuitenkin pystyt? Äänestäjäksi ehtii vielä ilmoittautua, mutta on toimittava nopeasti! Ilmoittautuminen päättyy 21.3. Ohjeet löytyvät TSFS:n sivuilta kohdasta 2. Tutustu vuoden spefinovellien parhaimmistoon ja vaikuta!

Kohta paukkuvat henkselit...

... sillä hartaasti odotettu suomispefin uusi äpärälapsi on menossa painoon!

Hei, rillumapunk! -antologiasta pääsee ensi kuussa halutessaan nauttimaan joka iikka, mutta kokoelman esipuhe on jo luettavissa Aavetaajuuden sivuilla. Siinä toimittaja Shimo Suntila kertoo, mistä tämäkin hullutus oikein lähti.

Näin sitä historiaa tehdään. Kyllä olisivat aikalaisjätkät ylypeitä, kun tietäisivät millaisiin painotöihin sitä metsää tässäkin tapauksessa kaadettiin, eikös juu?

Kannattaa muuten huomata, että antologia on myös ennakkomyynnissä Aavetaajuuden verkkokaupassa, missä sen saa suositushintaa huokeammin huomaansa.

Pian novellini Pirunkeuhko näkee päivänvalon, ja siitäkös olen innoissani!

Pääteasema tuntematon

Aamulla ensitöikseni lähetin eteenpäin novellin, jonka sain eilen kirjoitettua valmiiksi. Se on tarjokas URS:in tulevaan rillumapunk-antologiaan, mutta vielä en tiedä soveltuuko se kokoelmaan. Annoin tarinan muheutua mielessäni pitkään, ennen kuin sain sanaakaan tiedostoon. Novellin nimi kirkastui mieleeni oikeastaan heti, kun tiesin elementit, joille tarina rakentuu. Kirjoitin sen lopulta muutamassa päivässä -- taustatyöhön käytin paljon enemmän aikaa.

Paras tunne on saada tarina kerrottua.

Kesken olevista romaanisarjoista johtuva keskeneräisyyden tunne on osoittautunut kutkuttavaksi, mutta myös kuluttavaksi: tarinat eivät ole valmiita, ne ovat kuin pysäytettyjä kuvia, näytöksiä, ja henkilöhahmot näyttelijöitä, jotka odottavat ohjaajan seuraavaa merkkiä. Niissä ollaan vielä matkalla -- pääteasema on tuntematon.

Novellit toimivat haukkauksena raitista ilmaa. Voi vierailla eri aikakaudessa, eri vuodenajassa, eri henkilöiden elämissä. Kun sitten palaa takaisin vuosikausia työstämänsä pariin, on virkeäsilmäinen ja piristynyt olo. Kun saa jotain valmiiksi, se kannustaa.

Nyt on pirun hyvä fiilis Pirunkeuhkosta. (Se on novellin nimi.) Ja koska tunnelmoin yhä kirjoittamispakahtumisen aallonharjalla, haluan jakaa alun kanssanne:

"Olavin erilaisuuden näki heti hänen synnyttyään. Olen minä sitä monta kertaa miettinyt, että johtuiko pojan outous hänen isänsä teoista, väkivaltaisesta tavasta, jolla hänet maailmaan luotiin. Sitä miestä en nähnyt sen illan jälkeen ja hyvä niin. Puukkoni minä olisin häneen upottanut.  

Auneksi minua täällä kutsutaan. Kotikyläni jäi rajan toiselle puolelle, mutta en minä siellä olisi pysynyt, vaikka sodat olisivatkin jääneet sotimatta. Jo silloin kun olin pieni äitini sanoi, että juureni olivat taivaassa, eivät maassa. Kulkemaan minut oli luotu, etsimään kunnes tulen löydetyksi. "

                                                                                     -- J.S. Meresmaa, Pirunkeuhko