Tähtipäivä

Osallistuin ensimmäistä kertaa elämässäni Tähtivaeltajapäiviin Helsingissä. Monipuolinen ja mielenkiintoinen ohjelma lupaili tulevaksi hyvää päivää, mutta kun joukkoon lisätään vielä tuttavat ja kollegat ja toverit, päivästä sukeutui kerrassaan loistava.

Yleiskuvaa Dubrovnik-baarin alakerrasta ennen
tapahtuman alkua. Viihtyisä ja toimiva paikka, kerrassaan!
(c) J.S. Meresmaa

Päivän aloitti steampunk-paneeli, joka ei itselleni tarjonnut hirveästi uutta. Se vahvisti kuitenkin ennestään vakaumusta siitä, että höyrypunkille olisi muhevaa maata tarjolla ihan kotoperäisesti, ja että tarvitaan useampia romaaneja ennen kuin suomalainen steampunk juurtuu ja kasvaa itsensä näköiseksi. Nyt se vasta hakee muotoaan.

Keskustelussa nousi esille myös steampunkin toisinaan kohtaama kolonialismin ja rasismin ylistämisen kritiikki, jonka keskustelijat arvelivat olevan ennemminkin britti-imperiumin perillisiä vaivaava menneisyyden kaiku kuin genren yleinen ongelma. Eihän fiktiossa esitetyt tavat tai uskomukset automaattisesti tarkoita niiden ihannoimista!

Steampunk-paneeli. Vasemmalta: Anne Leinonen, Magdalena Hai,
Markus Harju, Shimo Suntila. (c) J.S. Meresmaa

Hal Duncanin ihana skottiaksentti aiheutti paitsi vakavan kaipuun ylämaille, myös ymmärtämisvaikeuksia, ennen kuin korva taas tottui tulkkaamaan murteen ensin mielessä englanniksi ja sitten suomeksi. Tästä johtuen Toni Jerrmanin vetämä haastattelu ei antanut ihan niin paljon kuin pari tuntia myöhemmin ohjelmassa ollut Science fiction, fantasy and me -paneeli, johon Duncanin lisäksi osallistuivat Magdalena Hai ja Jukka Laajarinne.

Tutustuin ihan uuteen termiin, pataforaan, joka edelleen kuulostaa korvaani enemmän joltain kasvisuvulta kuin kirjallisuuden tutkimuksen käsitteeltä. Näin sitä viisaampia kuuntelemalla oppii uutta!

Hal Duncan ja Toni Jerrman. (c) J.S. Meresmaa

Jukka Laajarinne, Hal Duncan ja Magdalena Hai.
(c) J.S. Meresmaa

Päivä Dubrovnikissa huipentui omalta osaltani Suomikumma-paneeliin, jossa keskustelemassa olivat Johanna Sinisalo, Tiina Raevaara ja Anne Leinonen. "Finnish Weird" -termi ei ole tarkoitettu uudeksi lokeroksi kirjailijoille, vaan se on tarpeellinen kärki, jolla murtautua ulkomaisille kirjamarkkinoille. Se on myös mahdollisimman vähän kahlitseva sateenvarjonimi kaikelle sille kummalle, mitä Suomi tarjoaa. Kyse ei ole edes vain spefikirjallisuudesta, sillä ulkomaisesta näkökulmasta meidän silmissämme varsin realistishenkinenkin kirjallisuus voi olla eksoottista ja outoa muualla maailmassa.

Dubrovnik Bar & Loungen ylisöpöt tuolit.
(c) J.S. Meresmaa

Keskustelussa tuli ilmi se, miten vaikea meidän itsemme on nähdä, mikä suomikummasta tekee outoa ja kiehtovaa. Katsomme sitä niin läheltä. Luontosuhde, suhde metsään, on ainakin Pohjoismaissa monesti erilainen: metsä on ystävä, rauhanomainen ja lähtökohtaisesti hyvä paikka. Muualla maailmassa se taas saattaakin olla uhkaava paikka, josta hirviöt tulevat. Lumi voi olla hyvin eksoottinen ominaisuus esimerkiksi Brasiliassa, jossa Ilkka Auerin fantasiakirjat ovat lyöneet lujaa läpi. Myös tapamme ajatella asioista ovat usein omalaatuisia: tätä voi olla vaikea käsittää, koska ei koe sitä itse. Siksi onkin hyvin mielenkiintoista kuulla asioista, jotka aiheuttavat ihmetystä ihmisissä, jotka tänne muualta muuttavat tai tulevat käymään. (Toisin kuin medioissa yleensä halutaan stereotyyppisesti asia esittää, tässä uteliaisuudessa ei ole niinkään kyse "suomalaisten huonosta itsetunnosta", vaan ehkä pikemminkin huonosta itsetuntemuksesta.)

Ja kuten Anne Leinonen hyvin kiteytti, Finnish Weird -termi ei ole tarkoitettu kirjoille ja kirjailijoille, vaan muille kirjamaailman toimijoille: kustantamoille, markkinoinnille, kirjakaupoille ja lukijoille.

Juha Tupasela, Johanna Sinisalo, Tiina Raevaara ja
Anne Leinonen Sankar jylhän kuusiston -paneelissa.
(c) J.S. Meresmaa

Ilta jatkui Kuoriaiskirjojen tuplajulkkareissa muutaman korttelin päässä. Anne Leinosen ja Petri Laineen yhteisnovellikokoelma Kuulen laulun kaukaisen ja Samuli Antilan kauhunovellikokoelma Rajat saivat arvoisensa juhlat. Julkkareilla oli komeat puitteet, ja uskokaa tai älkää, illan mittaan aloimme huomata mielenkiintoisia yksityiskohtia juhlatilasta. Lattiaa peittivät lonkeromatot ja baaritiskiä vartioi sylinteripäinen jänis...

Ilmankos meillä oli kummallisen hauskaa!

Julkkarijatkojen komeaa salia. (c) J.S. Meresmaa

The Kani. (c) J.S. Meresmaa

Lonkerot lattialla. Kuva tärähtänyt, mutta
niin oli kuvaajakin tässä vaiheessa iltaa,
kun lonkerot ilmestyivät. (c) J.S. Meresmaa

Juhlijan juhlajalka totisesti vipatti.
(c) J.S. Meresmaa

Tähtivaeltajapäivien raportteja toisaalla: Päiväunien salattu elämä, Päättymätön tarina, Taikakirjaimet, Partial Recall

Vehreys, joka on kaikkialla

Viime viikonloppu oli tätä:

(c) J.S. Meresmaa

(c) J.S. Meresmaa

Ensi viikonloppu onkin sitten tätä:

Ylitöiksi on mennyt työmaalla miltei joka päivä, mutta lievästä uupumuksesta huolimatta olen ollut suorastaan onnellinen. Ei mitään suurta yksittäistä syytä. Atoroxin loppumittelöissä ei nähdä minun novelliani tänä vuonna, suuret kirjoitusprojektit eivät ole edenneet, eikä kirjailija-rintamalla muutenkaan ole tapahtunut mitään uutta tai mullistavaa. (Paitsi tietenkin se, että Ritarin ansio on julkaisujonossa Elisa Kirjassa ja  Mifongin mahti kuvamateriaaleineen on kustantajalla taittoon menoa odottaen, mutta nuo nyt ovat sellaisia pitkän linjan duuneja, joista on mielessään päästänyt irti jo aikaa sitten.)

Olen miettinyt, voiko hyvään tuuleeni vaikuttaa aamuviiden heräämiset -- minusta on ihana kävellä kaupungissa, kun kadut ovat vielä ihmisistä paljaita ja hengitysilma pakokaasuista vapaa; metsiköissä laulavat linnut jotka vain tuntia myöhemmin ovat jo vaienneet; kokonainen päivä edessä on mahdollisuuksia täynnä -- vai onko osasyynä kaikkialla valloillaan oleva vihreys?

Kuistin herkkukori.  Vihreää, vihreää! (c) J.S. Meresmaa

Tänään on 13. päivä perjantai ja täysikuu. Tänään minulle kuiskasi nimensä erään tulevan romaanin päähenkilö. Nyt meidät on esitelty toisillemme. Tästä alkaa vuosien mittainen ystävyys. Tästä alkaa matka.

Lähestyvä Tähtivaeltajapäivä sekä pieniä ansioita

Kirjailijan elo on jakomielinen sekoitus yksinäistä puurtamista mielikuvitusolentojen parissa ja julkista esiintymistä milloin minkälaisessa roolissa enemmän tai vähemmän asiallisena ja sosiaalisena. Tähän kahtiajakoisuuteen suhtaudun -- arvaatte varmaan -- kahtiajakoisesti! Se on sekä kamalan kivaa että joskus vähän kuluttavaa. Vaihtelua nyt ainakin.

Juuri kun Museoiden yön höyrypunk-hulinoista selvittiin, alkaa olla aika orientoitua seuraavaan tapahtumaan. Nimittäin Helsingissä järjestetään Tähtivaeltajapäivä kesäkuun 14. päivä. Oma poimintani ohjelmasta sisältää muun muassa:

12.15 Höyrykoneita, hammasrattaita ja korsetteja
     – Mikä steampunkissa viehättää?
    Anne Leinonen (PJ), Magdalena Hai, Markus Harju, Shimo Suntila 

13.15 Scruffians, Rhapsodies and Fantastic Dreams (engl.)
    – GoH Hal Duncan tells about his latest projects.
    Haastattelija Toni Jerrman 

16.00 Science Fiction, Fantasy and Me (engl.)
    – Authors talking about their calling and what they love about sf/f.
    Merja Polvinen (PJ), Hal Duncan, Magdalena Hai, Jukka Laajarinne 

17.00 Sankar jylhän kuusiston
    – Suomikumma on kotimaisen kirjallisuuden uusin menestystarina.
    Juha Tupasela (PJ), Anne Leinonen, Tiina Raevaara, Johanna Sinisalo

Ja sitten tietenkin iltapäivän ohjelmanumero, jonka paneelissa olen:

14.00 Rakkaudesta scifiin ja fantasiaan
    – Millaista on pienkustantajan arki?
    Tero Ykspetäjä (PJ), Erkka Leppänen (Vaskikirjat), J. S. Meresmaa (Osuuskumma), Tuomas Saloranta (Kuoriaiskirjat)

Koko ohjelma ja muut tiedot tapahtumasta löytyvät täältä: Tähtivaeltaja-päivän ohjelma. Kunniavieraana on Hal Duncan!

***

Toukokuussa on jatkunut samanlainen huhkiminen kuin huhtikuussakin. Proosa ei taivu, uutta ei synny. Päivätyö imee kaikki voimat, tai siltä se ainakin vahvasti tuntuu. Kirjoitussuunnitelmat ovat lentäneet kuumailmapallon koppaan ja sen mukana Haavemaahan. Mukavan hengähdystauon soi Stk:n novellintoimittamiskurssi, johon osallistuin Turussa vajaa pari viikkoa sitten. Eräs pöytälaatikkonovellini sai hyvin inspiroivat kommentit, joilla uskoisin osaavani hioa sen huippuunsa.

Jos uuden luominen ei onnistukaan, ainakin on käsikirjoituksia, joita valmistella julkaisuun. Se sentään sujuu ilta- ja viikonlopputöinä.

(c) J.S. Meresmaa

Esimerkiksi Ritarin ansion käsikirjoitus on nyt viimeistä pistettä myöten valmis (toivon ma), ja se on lähtenyt kustille. Pian saatte maistiaisia. Sitten onkin kesäkuu ja tarina on kaikkien halukkaiden luettavissa. Jännittävää!