Levysoittimessa

Mitä siellä soittimessa on viime aikoina pyörinyt?

(c) J.S. Meresmaa

Ólafur Arnalds

Islannista, miten yllättävää. Sieltä tulee ihan järjettömän paljon hyviä artisteja. Hyvää kirjoitusmusaa, rauhallista. Living Room Songs ja And They Have Escaped the Weight of Darkness -levyt ovat aamuisin johdattaneet päivään.

Abel Korzeniowski

Penny Dreadful -tv-sarjaa katsellessani aloin tykästyä enemmän ja enemmän alkuteemaan. Siinä oli jotain hienolla tavalla riivaavaa, ja juurikin sellainen "mustalaisviulusoundi" josta pidän. (Ehkä se on sello? Tiedän soittimista yhtä paljon kuin kaljurotta kutomisesta.) Ei muuta kuin säveltäjään tutustumaan. Ja uijui, mikä maailma sieltä avautuikaan! Ihan huikeita ääniraitoja, kuten elokuvien W.E. ja A Single Man.

Ja jos Shigeru Umebayashi ei ole tuttu, kannattaa sekin häiskä tsekata. Hänen käsialaansa on mm. The House of Flying Daggers -elokuvan ääniraita. Sekä elokuva että musiikki ovat ihan omassa pienessä arvolokerossaan sydämessäni.

Dillon

Tiedä, mistä häneen törmäsin, mutta kovin on viehkeää ja virkeää ja viiltävää kamaa. This Silence Kills -levy on soinut ahkerasti.

Max Richter

Sarajevo-kappale nyt vain on kertakaikkisen upea, mutta tältä säveltäjältä löytyy vaikka ja mitä: On the Nature of Daylight, Something Under Her Skin (Perfect Sense -ääniraita kokonaisuudessaan)...

Eleanoora Rosenholm

Jotkin biisit iskevät todella kovaa, kuten Maailmanloppu, Valo kaasumeren hämärässä ja Pimeä tähti. Alkaa tehdä mieli kirjoittaa jotain synkeää ja dystooppista. Jotkin biisit sitten eivät.