Torstai ja perjantai kuluivat tehdessä uusia karttoja syyskuussa julkaistavaan Mifongin mahtiin.
Työ alkaa ensin ihan perinteiseen tapaan lyijykynän ja tussien avulla...
 |
| Keskimantereen synty. (c) J.S. Meresmaa |
...ja jatkuu skannauksella ja kuvankäsittelyohjelmalla.
 |
| (c) J.S. Meresmaa |
Pieni paniikkikin ehti syntyä, kun eräs kuvatiedosto oli hukassa. Tajusin, miten jo muutamassa vuodessa pilvitallennusvaihtoehdot ja sähköpostien sallimat tiedostokoot ovat muuttuneet ja miten monta tietokonetta meidänkin huushollissamme on joutunut jyrän alle. Esiin kaivamani vanha muistitikkukin oli säälittävän pieni kapasiteetiltaan, eikä sieltä löytynyt kuin tekstitiedostoja (kuten se eräs päivänvaloa kestämätön ihmissusi-vampyyrikässäri ajalta, jolloin kirjoitin Mifongin perinnön raakaversiota). Lopulta kuvatiedosto löytyi ja se säästi minulta ihan rutosti työtä.
Note-to-self tulevien fantasiamaailmojen luomisesta:
- älä nimeä pienintä maata pisimmällä nimellä
- jos tekstaat käsin, älä unohda käyttämäsi fontin nimeä tai anna maille ja kaupungeille nimiä, jotka ovat enemmän kuin neljä kirjainta
- kuvankäsittelyohjelma on paras ystäväsi. Nyt ja aina.
***
Lauantaina vietettiin kevään viimeistä Pirkkalaiskirjailijoiden ja Suomalaisen kirjakaupan yhteistyönä järjestettävää Kirjalauantaita, jossa pirkanmaalaisia kirjailijoita (ja joskus vierailevia tähtiä) käy kertomassa kirjoistaan ja lukemassa niitä.
 |
| Välimäki haastattelee Nupposta. (c) J.S. Meresmaa |
Tämä oli erityislauantai Osuuskummalle, sillä paikan päällä julkaistiin Anni Nupposen novellikokoelma Joen jumala, jossa on viisi tieteisnovellia ja neljä jumalmyytti-novellia. Jos Nupponen ei ole tuttu, mutta pidät spefistä, kannattaa tutustua! Hän on voittanut muun muassa Kuvastajan ja Atoroxin ja kuka tietää, mihin hän seuraavaksi yltää. Mestarillinen tunnelmanluoja, hän on.
 |
| (c) J.S. Meresmaa |
Olin paikalla myös virallisessa ominaisuudessa, sillä haastattelin Kari Välimäkeä, jonka esikoiskokoelma Todensanat on kerännyt kiitteleviä arvioita. Niistä tuorein on tämä Jussi K. Niemelän arvio. Olen Välimäen teosta kehunut täällä ennenkin, mutta kyllä se vain on niin hyvä. Monta kuukautta on kulunut kokoelman lukemisesta, mutta yhä jotkin tekstit pulpahtavat äkkiseltään mieleen. Niitä kantaa mukanaan, niihin haluaa palata.
 |
| Kansi on graafikko Jani Laatikaisen taattua käsialaa. (c) J.S. Meresmaa |
Sunnuntai puolestaan on kulunut Mifongin mahdin käsikirjoituksen parissa. Parin luvun kanssa on vielä tehtävä päätöksiä ja perusteltava ratkaisunsa (mikä se ikinä tuleekaan olemaan), ja sitten kässäri onkin valmis lähetettäväksi kustantajalle. Oletettavasti vuorossa on sen jälkeen enää oikoluku taittovedoksesta. Hyvä, sillä tämä kässäri onkin pyörinyt jaloissa jo ihan tarpeeksi kauan. Haluan siitä eroon!
