Ehkä yleisin huolen ja tuskailun aihe mihin kirjoittaviin ihmisiin tutustuessani olen törmännyt on kirjoittamiseen käytettävissä oleva aika. Niin kuin nykyihmisen muussakin elämässä, sitä tuntuu kaikkeen olevan käytössä liian vähän. Palkkatyö, harrastukset, perhe-elämä, ystävät - ne kaikki ahmaisevat valta-osan päivässä käytettävissä olevasta ajasta. Koskaan ei tunnu tulevan sopivaa hetkeä istua alas ja kirjoittaa. On liian meluisaa, liian väsynyt, väärä hetki, täytyy pestä pyykkiä, katsoa televisiota, ulkoiluttaa koira...
Mutta kuitenkin maailmassa on tuhansia ihmisiä, jotka kaiken tämän ohella kirjoittavat ammatikseen kirjoja. Miten se on mahdollista? Onko se taikuutta?
Ei ole. Näiden ihmisten halu kirjoittaa vain ylittää kaiken muun. Kirjoittaminen on heille tarve, pakko, ja se on valinta, joka tehdään jonkin muun ajanvieton kustannuksella. Jotkut pihistävät kodin siivouksesta, kaveripiirin laajuudesta, televisiosta, vetovastuusta lastenhoidossa, lemmikin ulkoiluttamisesta tai yöunista.
Mikään ei kuitenkaan tunnu uhraukselta, sillä kirjoittamisesta luopuminen olisi paljon suurempi uhraus.
Pulman voi siis asettaa melko yksinkertaiseksi vastakysymykseksi: Mistä olet valmis luopumaan kirjoittamisesi hyväksi?
Mieti mistä päiväsi tyypillisesti koostuu. Ruksaa asiat, joista et voi luopua mistään hinnasta. Ne, mitkä jäävät ruksaamatta, ovat kirjoittamiselle lahjoittamaasi aikaa.
Jos mitään ei jää ruksaamatta, et tahdo tarpeeksi.
Näinhän se vähän on: täytyy ottaa aika sille, mikä on tärkeintä! Toisaalta välillä tuntuu, että ajanpuutetta syytetään tekemättömistä asioista liiaksikin (itsekin sortunut moiseen). Ehkä kyse on enemmänkin ajankäytöstä ja siitä, että moni on juuttunut omiin arkirutiineihinsa niin vahvasti kiinni, ettei näe/halua nähdä muita vaihtoehtoja. Henkilökohtaisesti en esimerkiksi ymmärrä, miksi niin moni (varsinkin nainen) käyttää päivittäiseen siivoamiseen tuntitolkulla aikaa... Itse mieluummin teen asioista, joista nautin. =)
VastaaPoistaJep, siivoamisen kanssa tuntuu monella olevan edellisen sukupolven taakka harteillaan, vaikka vähemmälläkin pääsisi. Ymmärrän kyllä senkin, että jotkut eivät kerta kaikkiaan pysty toimimaan, jos kämppä on sotkuinen. Minulla onneksi on taito sulkea silmät vaatekasoilta, pölyltä ja pyykkivuorelta, etenkin kun sen läppärin voi sijoittaa niin, että on selkä sotkua kohti. ;)
VastaaPoistaUsein huomaan valittelevani (lähinnä itselleni), että johonkin ei ole aikaa, vaikka oikea muoto olisi: minulla ei ole tarpeeksi kiinnostusta tähän. Kun syyttää aikaa, ei tarvitse syyllistää itseään. Voi kuvitella olevansa tomerampi ihminen.
Ehkä tällaisten ajannipistysten vuoksi taiteellisten alojen ihmisiä pidetään joskus boheemeina? Jos voisin, ulkoistaisin esimerkiksi kaupassa käynnin kokonaan. Siinäpä aika- ja hermosyöppö!
Ah, story of my life.
VastaaPoista"Jos mitään ei jää ruksaamatta, et tahdo tarpeeksi."
Osui ja upposi.
Viimeinen lause bloggauksessasi on kyllä niin totta - ja minulle myös huonon omantunnon aihe, sillä joskus epätoivoisina hetkin mietin, että minun pitäisi ruksata yli IHAN KAIKKI, jotta olisin tehnyt kaikkeni kirjoittamisen eteen ja koska en voi ruksata pois IHAN KAIKKEA, en tule koskaan onnistumaan. On se jännä, mitä ihmismieli keksii, etenkin väsyneenä ;).
VastaaPoistaItselleni on ollut hyvä koulu tajuta se, ettei kirjoittamista varten tarvita seesteistä, joutilasta iltaa. Aikaa on joka puolella, jos sen tajuaa käyttää hyödykseen. Muutamasta kymmenminuuttisesta tulee jo puoli tuntia kirjoitusaikaa. Ei sillä, tunnustan kyllä kuuluvani tähän "ei tarpeeksi aikaa" -valittajien kerhoon. Ajanpuutetta on niin helppo syyttää :).
juu olet ihan oikeassa. En olisi ikinä saanut mitään valmiiksi ellen olisi lopettanut sekä teeveen katsomista että siivoamista. Jälkimmäisen ainakin aina silloin, kun ei ole tulossa vieraita kylään... ;)
VastaaPoistaLopetin myös facebookkailun kesällä ja se antoi minulle kenties eniten kirjoitusaikaa näistä kolmesta.
En kehtaa edes ääneen tunnustaa, millainen all-round slackeri olen, elämäni on pitkälti järjestelty sillä silmällä että vapaa-aikaa olisi mahdollisimman paljon ;) Tämä siksi että mulle on kirjoittamisen lisäksi oleellisen tärkeitä henkinen ja fyysinen vapaus, riittävä lepo sekä runsaasti aikaa vain olla ja ajatella ja tutkailla maailmaa sopivalta etäisyydeltä.
VastaaPoistaSilti, silti aina välillä tuntuu että ei vaan ehdi kirjoittaa tarpeeksi...
Asunto on ollut huomattavasti likaisempi sen jälkeen, kun aloitin vakavamman (njoo, aika venyvä käsite tuokin) kirjoittamisen. En mikään yltiösiisti ole tosin ollutkaan. Olen katsonut telkkaria vähemmän, mikä ei ole uhraus.
VastaaPoistaMutta mutta. Iso lohko kirjoittamiseen menevästä ajasta on lähtenyt lukemisesta, mikä on oikeasti harmi. Jostain syystä aktiivinen kirjoittaminen ja aktiivinen lukeminen eivät mene meikäläisellä yhteen. Liian usein otan iltakirjaksi jonkin vanhan ja luotettavan opuksen, jonka osaan melkein jo ulkoa. Sittenkin nukahdan autuaasti pari virkkeen jälkeen. :(
Joannalle: miten tuo kuulostaakin niin tutulta, "story of my life"... :)
VastaaPoistaRooibos, on totta, että aikaa saa kun sitä väkisin itselleen raivaa. Mutta on myös huomionarvoista se, miten paljon aivokapasiteettia kirjoittaminen vie (etenkin romaanin tai muun ison kokonaisuuden)! Tuntuu, että aivot käsittelevät ja muovaavat öisinkin tarinaa, eikä koskaan tiedä koska jotkin palaset loksahtavat kohdilleen. Sitä on joskus hankala sijoittaa päivätyöhön, joka sekin vaatii keskittymistä ja ajattelemista.
Hannalle: tavallaan se on ollut vapautus siivottomuussyyllisyydestä, kun on saanut kustannussopimuksen eikä tarvitse uskotella itselleen (vai onko se sittenkin toisille), että tekee muutakin kuin vain leikkii ja tuhlaa aikaansa.
Anu H:lle: Samoilla linjoilla mennään. :) Kutsunkin itseäni usein "ahkeraksi laiskottelijaksi". Aivotyöhän ei näy välttämättä heti ulospäin!
Magdalena Haille: Totta, lukemisesta on joutunut hieman tinkimään. :( En esimerkiksi pysty lukemaan bussissa, mikä olisi oikein oivaa aikaa moiseen.
Teen aina kaiken tyhmän pois alta (siivoukset ym.), jotta aikaa jää maata sohvalla ja tarpoa metsissä, siellä niitä kirjoja syntyy.
VastaaPoistaMeillä ei ole neljään vuoteen ollut teeveetä. En ole kaivannut, mutta toisaalta aikaakaan ei ole sen enempää. Ehkä on inasen rauhallisempaa, kun ei tarvitse hotkia iltapalaa, että ehtisi katsomaan sitä-ja-sitä ohjelmaa silloin-ja-silloin.
J.S.: Kyllä, lainasin röyhkeästi, mutta käyttämäsi ilmaisu oli tässä niin osuva :) .
VastaaPoista