Blogiteksteissäni pohdiskelen kaikenlaista kirjalliseen elämään liittyvää, mutta ehkä teistä joitakin kiinnostaisi tietää myös vähän tarkemmin, missä vaiheessa Mifongin perinnön kanssa mennään.
Tällä hetkellä käsikirjoitus on kustannustoimittajan huomassa viimeisellä tarkistuskierroksella ennen taittoon menoa. Saan sen luettavakseni vielä kerran, mutta mitään suurempaa, yksittäisiä sanoja isompaa, korjattavaa ei pitäisi enää olla. Kirjailijakuva on otettu, kirjailijaesittelyteksti osittain valmis, osittain työn alla; kansikuva on valittu ja tarkempi julkaisuajankohta selvityksessä.
Kirjaan tuleva kartta on vielä hieman kesken ja mahdolliset kuvituskuvat lähettämättä Karistolle. Niitä yritän nyt viilailla ja saada pikavauhtia eteenpäin muutaman muun kuvitustyön ohella. Sitten alkaakin trilogian päätösosan parissa puurtaminen, vai pitäisikö sanoa nautiskelu, sillä paljon on seikkailuita kirjoittajalla edessään! Syksyn ja talven pimeydessä on helppo tehdä siirtymä maailmaan, jossa mifongit ovat totta.
Varsin kiinnostavaa! Koko tuo julkaisuprosessi on ainakin mulle hämärän peitossa ja siksi on kiva kuulla siitä lähemmin.
VastaaPoistaSaako kysyä tuosta kansikuvasta... Esitettiinkö sulle joku valikoima, josta sun piti sitten valita yksi? Vai saitko olla alusta asti suunnittelussa mukana graafikon kanssa?
Minna Kristiina, kaikki mitä julkaisuprosessissa eteen tulee on uutta minullekin. :) On ihan huippua, että voin jakaa kokemuksia blogin kautta toisille.
VastaaPoistaKansikuvasta: käytännöt varmaan vaihtelevat kustannustaloittain ja hiukan sen sisälläkin, mutta minun kohdallani meni niin, että jo ensi tapaamisella kustannustoimittajalla oli kansikuva, jota ehdottaa. Hän oli sen kuvapankissa nähtyään heti ajatellut käsistäni ja tuuminut, että se sopisi siihen paremmin kuin hyvin.
Olin itse etukäteen stressannut kannesta hyvinkin paljon, koska olen visuaalinen ihminen ja minulla on selkeä käsitys siitä, mikä näyttää hyvältä ja mikä ei. Usein olen kirjakaupoissa voihkinut kirjan äärellä, että kuinka kukaan vähääkään graafikon koulutusta (?) saanut on voinut sellaisen kansikuvan kirjaan lätkäistä. Kansi on kuitenkin hyvin tärkeä osa kirjaa!
Minua oli hieman varoiteltu, että sitä kantta ei sitten välttämättä saa itse valita tai ainakaan mieltä ei saa muuttaa kuin kerran. Siitä stressi. Entä jos kansikuvan tekijä olisi ihan eri linjoilla kanssani? Mitä jos esikoiseeni tulisi jokin karmea kannentekele, ja julkaisusta asti itkisin verisiä kyyneliä joka kerta kun esikoiseni näkisin?
Mutta, mutta. Minulla ei kuitenkaan ollut mitään selkeää mielikuvaa siitä, minkälaisen kannen Mifongin perintöön haluaisin. Ei kerta kaikkiaan. Olen piirtänyt siihen kuvitusta ja kartan, mutta kansi; ei, ei, ei. Siihen ei taitoni riittäisi.
Kustannustoimittaja antoi kuvan katsottavakseni ja suureksi hämmästyksekseni huomasin pitäväni kuvasta, vaikka se ei ollut ollenkaan sellainen, mitä olisin saattanut voida kuvitella kirjani kanneksi. Mutta näin sen potentiaalin ja jo lyhyenkin tuttavuuden perusteella olin huomannut, että kustannustoimittajan kanssa meillä oli melko samansuuntainen kirjankansimaku.
Kuva kuitenkin vaihtui myöhemmin, sillä löytyi vielä osuvampi kuva. Säästänemme tämän ensimmäiseksi löydetyn tulevia osia ajatellen, jos niin onnekkaasti käy että se vielä silloin on hyödynnettävissä.
Kansikuvaa muokataan jokin verran, mutta siitä prosessista en tiedä vielä tarkemmin. Varmaankin minulle lähetetään jossain vaiheessa kansikuva näytille ja saan sitten kertoa oman mielipiteeni. Olen kuitenkin luottavaisella mielellä, sillä kustannustoimittajallani on hyvä silmä kansikuva-asioille.
Te, jotka olette jo julkaisseet ja luette tämän: minkälaisia kokemuksia teillä on kansikuvaprosessista?