No niin, alan koukkuuntua kahvilassa kirjoittamiseen.
Eilen aamupäivällä menin suklaa-cappuccinolle läppärin kanssa, istuin kolme tuntia nojatuolissa, cappuccino jäähtyi, reidet kuumenivat, ja kotiin palasin tuoreen novellin kanssa. Tässä kävi nyt juuri niin, kuin olen kuullut jonkun kirjailijan sanoneen: tarina kypsyi päässä ja sitten tulostin sen ulos.
Idean novelliin sain viikko sitten ja tuskailin, että ei voi, pitäisi kirjoittaa mifonkeja. Niitäkin kirjoitin, toissapäivänä, mutta tämä kiilaaja oli oma-aloitteinen, puki itsensä salaa valmiiksi ja astui paperille.
Mikäs siinä, tervetuloa.
***
Magdalena Hai kommentoi Kirjoitusreviiri-blogikirjoitustani ja esitti kysymyksiä, jotka alkoivat syyhyttää ajatuksiani. Minkälainen on ihanteellinen kirjoituskahvila?
Tässä oma listaukseni:
1) Koko. Ei liian pieni, jotta kahvilanpitäjä ei hermostu asiakkaaseen, joka teemukin hinnalla varaa pöytää puoli päivää. Myös olan yli kurkkijoiden riski on pienempi. Ei liian suuri, jotta hälinä ei nouse sietämättömäksi tai tila ole kaikuva.
2) Sijainti. Mielellään kävelymatkan päässä.
3) Tunnelma. Kodikas, miellyttävä, persoonallinen. Ystävällinen palvelu.
4) Varustetaso. Ei nettiin pääsyä, jotta ei tule houkutusta katsoa mitä blogille kuuluu, mutta kakkuja ja kuumia juomia sen sijaan tulee löytyä -- mielellään kohtuuhinnalla.
5) Asiakaskunta. Sekalaista, jotta ajoittainen salakuuntelu on mielekästä. Pelkkä teinityttöjen kikatus voisi käydä hermosolun päälle pitkäjaksoisena.
6) Laajat aukioloajat. Saa mielellään aueta varhain, koska se hetki päivästä on minulle luontevinta kirjoittamisaikaa.
Löytyykö teiltä lisättävää?
***
Olen iloinen, sillä luulen löytäneeni ihanteellisen kirjoituskahvilan. Jo nyt, kolmen kerran jälkeen, se on tukenut minua työympäristönä pienoisromaanin ja novellin kirjoittamisessa. Kauanko lumo mahtaa jatkua?
KUINKA VOI olla näin! Kaikki - kaikki! - juovat läppärinsä äärellä.
VastaaPoistaOlen aina haaveillut kahvilassa kirjoittamisesta. Luultavasti se ei onnistuisi, sillä kun kirjoitan, vierelläni ei saa olla olemassa toista ihmistä, puhumattakaan pölinästä. Mutta siis ajatuksena vaihtuvat ihmiset ja mukava tunnelma on varmasti hyvä inspiksen lähde.
MUTTA KUINKA VOI olla niin että yksikään teistä ei heitä niitä kahvejaan näppikselle! Kirjoittaja-juojat ovat kai sitten jotakin yli-ihmisiä tai sirkustaitelijoit ja keskittymisen mestareita vähintäänkin. ;) nimim. Yksi kone menetetty vedelle, toinen nuudelikeitolle
Dee, tätähän nyt ei tietenkään saisi kirjoittaa saati ääneen sanoa, koska sitten varmasti lipsahtaa kuppi kätösistä... mutta taituruuden taustalla ainakin omalla kohdallani on kahvikupin laakea ja jämäkkä muotoilu, raskastekoinen pöytä ja se seikka, että kun hörppään kupista, laitan koneen syrjään ja keskityn itse juomaan. ;)
VastaaPoistaSiitä ei hyvä seuraisi, jos kuppi heiluisi jossain näppiksen vieressä. Olen jo oppinut, että tietokoneeseen ei saisi kiintyä. Ne kuitenkin kosahtavat ennen pitkää.
Itse en ole kirjoittanut kahvilassa kuin muutaman kerran. Silloin meitä oli ryhmä kirjoittajia ja tapaaminen päättyi aina parinkymmenen minuutin kirjoitussessioon. Läppäreitä emme käyttäneet vaan kynää ja vihkoa. Silloin ainakin pystyin keskittymään ihan hyvin. Pitäisikin koittaa joku kerta, miten kirjoittaminen sujuisi kun on yksin liikkeellä ja läppis laukussa. Yksi ehdoton ehto oisi HYVÄ TUOLI ja TILAVA PÖYTÄ. Ei tule mitään, jos joutuu nyhjöttämään jollakin kiikkerällä, natisevalla tuolilla ja pöytä on postimerkin kokoinen...
VastaaPoistaHih, pakko tulla kommentoimaan sen verran, että onneksi kirjoitan kahviloissa käsin - ei tarvise pelätä koneen turvallisuuden puolesta sen teemukin vieressä ;). Ja mitä tulee pöydän kokoon, niin minä tulen toimeen vähän pienemmälläkin pöydällä, kunhan pöydän ja tuolin korkeusero on suunnilleen sopiva kirjoittamiseen, ettei tule pahaa hartiajumia.
VastaaPoistaMulla nyt vaan on ninjan refleksit. :)
VastaaPoistaMinna Kristiina, uuteen kahvilaan mennessä olo voi olla vähän niin kuin Kultakutrilla sadussa: istuu yhdelle tuolille, mutta sepä ei sovikaan; kokeilee toista tuolia, sitten kolmatta, siirtää lopulta pöytää... :D
VastaaPoistaRooibos, fiksu valinta. En voi kuin ihmetellä miten kaikki tuntuvat pystyvän kirjoittamaan käsin jotain järkevää. Minulla se on hyödyksi vain muistiinpanoissa, joita sitten voi yrittää jälkeenpäin tulkita Rosetten kiven avulla...
Magdalena Hai, ninjakirjailija, jei! :)