"-Aika useinhan fantasia- ja tieteiskirjallisuuden maailma on ihan joku muu kuin tämä meidän reaalimaailmamme. Minä itse tykkään nimenomaan sellaisista tarinoista, joissa on selkeä kontrasti. On meidän tavallinen arkimaailma ja siihen elämään tulee jotain outoa ja yliluonnollista. Se tekee minusta tarinasta uskottavamman, arvelee esikoiskirjailija Mia Vänskä."
Ylläoleva lainaus on peräisin MTV3:n artikkelista Esikoiskirjailijan kivinen alku (julkaistu 14.9.2011).
Tämä kommentti sai aivonystyräni raksuttamaan. En ole ennen ajatellut kontrastia tässä tapauksessa, mutta tottahan se on, kontrastia syntyy kuin arki kohtaa ihmeen tunnun. Aloin miettiä, että sehän toimii myös toisinpäin: jos itse luodussa fantasiamaailmassa on hyvin maallisia, tunnistettavalla tavalla konkreettisia asioita (lika, köyhyys, sairaudet, kuolema, väkivalta, epäonni ja valtava kirjo inhimillisiä tunteita), se toimii ikään kuin vastapainona ja kontrastina lukijalle. Eli toisin sanoen meillä on outo ja kiehtova fantasiamaailma, jossa kuitenkin tapahtuu asioita, joihin pystymme arkimaailmasta käsin samaistumaan.
Mifongin perinnön käsikirjoitusta on lukenut useampikin vanhempaan sukupolveen kuuluva henkilö (joka ei ennen ole fantasiaa lukenut) ja olen heidän mietinnöistään poiminut pari asiaa.
Ensinnäkin joillakin on ollut ennakkokäsitys, että fantasiamaailma on ihannemaailma, mihin toki voi erehtyä pelkän fantasia-sanan monimerkityksellisyyden suhteen. Ymmärrän hyvin, jos lukukokemus tältä pohjalta on hämmentävä.
Toinen asia -- myös maailmaan liittyvä -- on se, että on yritetty tehdä suoria linjavetoja ja yhtäläisyyden yritelmiä meidän omaan reaalimaailmaamme. "Mihin aikakauteen tämä sijoittuu?" "Mitä aikaa tässä eletään?" "Onko se-ja-se jo keksitty?" Tältä tuskin voi välttyä kirjoittajakaan, mutta tottumattomalle voi olla haasteellista keskittyä tarinaan, ellei pysty asemoimaan itseään sen maailmaan -- toisin sanoen siihen kuinka paljon kirjoittaja siitä paljastaa. Historian käyttäminen fantasiamaailmojen kehittämisessä on enemmän tapa kuin sääntö, mutta fantasian lukeminen historian kautta voi johdattaa harhapoluille, ellei kyse ole vaihtoehtohistoriaan sijoittuvasta tarinasta.
Kuten Magdalena Hai osuvasti edellisen blogikirjoituksen kommentissa mainitsi, maailma johon fantasiatarina sijoittuu, on enemminkin yksi henkilöhahmoista kuin vain ympäristö, jossa asiat tapahtuvat. Tämän ymmärtäminen voi olla fantasiaan vasta tutustuvalle lukijalle tärkeä lukukokemuksen kannalta.
Oikeutus kirjoittaa fantasiaa on loppujen lopuksi helppo löytää: jotkin tarinat vain tulevat paremmin kerrotuiksi fantasian keinoin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti