En tiedä teistä muista, mutta ennen kuin aihepiiri tuli omaa elämää lähelle, residenssit kuulostivat minusta hieman hienostelevilta ja tärkeileviltä paikoilta, jollain tapaa "paremman väen paikoilta". Syykin selvisi, kun tutkailin asiaa myöhemmin: sanalla viitataan paitsi kartanotyylisiin asuntoihin myös esimerkiksi ruhtinaan virka-asuntoon. Mielikuvani perustui tähän.
Taiteilijaresidensseistä puhuttaessa jostain syystä sanan lausujat korottivat sen merkityksen aina joksikin erityisen hienoksi äänensävyllään. Näin mielessäni pilvilinnan. Kun joku tuttava pääsi residenssiin ajattelin, että voi, kunpa minäkin. Olisi hienoa saada asua residenssissä. Se ei vain tuntunut mahdolliselta, sillä enhän minä ollut taiteilija.
Sitten joku sanoi, että hei, sinähän olet kirjailija. Ensireaktioni oli naurahdus ja kieltävä kädenliike: eihän kirja ollut vielä edes julkaistu! Mutta ajatus jäi kytemään. Otin asioista kaikessa hiljaisuudessa selvää ja totesin, että täytin hakukriteerit. Se, saisinko residenssin käyttööni, olisi päätösten tekijöiden varassa ja minun olisi vain luotettava siihen, että he osaisivat tehdä oikeamielisen valinnan -- sillä mistä minä voisin tietää, haluaisiko residenssiä käyttää joku yhteiskunnallisesti merkittävämpi taiteilija.
Ajatus oli vapauttava. Kertoisin hakemuksessani ja työsuunnitelmassani mihin residenssiaikani käyttäisin, ja joku muu päättäisi, riittääkö se. Kun myöntävä päätös Italiaan pääsystä tuli, olin riemuissani. Residenssi! Minua pidettiin sen arvoisena! Minut otettiin vakavasti! Ja voi miten mieletön tilaisuus minulle annettiinkaan, tehdä taustatyötä ja kerätä kokemuksia ja materiaaleja paikan päällä.
Tajusin jotain oleellista residenssien merkityksestä. Ne eivät ole vain taiteilijoiden työsuhde-etu, ne ovat kulttuurin katalyytteja. Ne tarjoavat elämyksiä ja laajentavat katsantokantaa ja rakentavat sitä pohjaa, josta luovan työn tekijä (oli se sitten minkä taiteenalan tahansa) ammentaa. Residenssit eivät ole loma-asuntoja, ne ovat työntekoa varten. Kirjailija kököttää suurimman osan työajastaan näyttöpäätteen edessä ja katselee samaa maisemaa päivästä toiseen. Tähän ei auta edes se, että kirjoittaa kuvitteellisista maailmoista. Mahdollisuus käyttää residenssejä katkaisee rutiinin ja avaa aistit uudella tavalla.
Te, joilla on mahdollisuus hyödyntää taiteilijaresidenssejä, tarttukaa rohkeasti tilaisuuteen! Jos residenssejä ei käytetä, niitä ei myöskään ylläpidetä.
Minäkin olen ajatellut hakevani johonkin residenssiin jossakin vaiheessa. Tällä haavaa kirjoittaminen on niin tehokasta kotonakin ja tutustuminen uuteen kotimaahan vasta aluillaan, joten en vielä hae. Mutta kun haen, haen residenssiin Suomessa :) Olitko siis jo Italiassa? Kuinka kauan ja kuinka kirjoittaminen sujui?
VastaaPoistaEnsimmäiset ajatukset moisesta ovat kieltämättä samanlaiset kuin sinullakin, mutta varmastihan tuollainen residenssi voi monilla avata mieltä aivan uudella tavalla. Kuvittelisin.
VastaaPoistaHelmi-Maaria, jepjep, Italiassa olin kuukausi sitten. Sain residenssin käyttöön viikoksi, joten siinä ajassa ei paljon ehtinyt kirjoittaa (muuta kuin muistiinpanoja), kun piti vain yrittää nähdä ja kokea ja tutkia mahdollisimman paljon. :) Arvioisin, että jo yksikin viikko lisää olisi mahdollistanut itse kirjoittamisen.
VastaaPoistaJere, en todellakaan ollut ymmärtänyt residenssiajan merkitystä ennen kuin pääsi itse sitä kokeilemaan.
Bwaha, olen niin "hyvä" tekemään hakemuksia, että vaikka joskus residenssiajatusta olen pyöritellyt, en sitten lopulta ole viitsinyt heittäytyä aivan uuteen ja hohtavaan pettymysten, turhautumisen ja v*utuksen hakumaailmaan ;))
VastaaPoistaLisäksi tuo oma savolainen residenssi houkuttaa lopulta eniten.....
Onnittelut näin jälkikäteen! :) Italia on ihana paikka.
Olen tietysti itsekin törmännyt taitelijaresidenssiin käsitteenä, mutten koskaan tullut ajatelleeksi, että niitä on olemassa ihan nykyaikanakin ja että moiseen voisi jopa hakea (siis jos olisi luettavissa taiteilijaksi). Ajatus on hieno. Uudet maisemat avartavat aina katsantokantaa :) .
VastaaPoistaOletko kuullut sanonnan: "Most will never understand, that a writer is working, when staring out the window." :)
Suosittelen residenssijaksoja lämpimästi! Olen itse viettänyt viikon sekä Pirkanmaan taidetoimikunnan Prahan-residenssissä että Hämeen taidetoimikunnan Berliinin-residenssissä. Prahaan hain kahden kirjoittavan ystäväni kanssa - kukaan meistä ei tuohon aikaan ollut kirjailija, olimme "vain" kunnianhimoisia harrastajia. Kyllä me viikkomme saimme, ja sen vaikutukset tuntuvat vieläkin. Tekee hyvää välillä käydä muualla, unohtaa kotoinen arki ja katsella maailmaa hieman toisella tavoin.
VastaaPoistaToisille residenssijaksot ovat nimenomaan kirjoittamista varten, toisille materiaalinkeruuta, jonka vaikutukset näkyvät vasta myöhemmin. Jotkut tutustuvat paikalliseen kulttuurielämään, luovat kontakteja. Arvonsa kaikilla.
Anu, rohkaistu ihmeessä hakemaan, sillä jos minä olen saanut residenssiin mahdollisuuden, kaiken järjen mukaan sinäkin voit sen saada. Olet sentään ollut kirjailija pikkuisen kauemmin kuin minä. ;)
VastaaPoistaJoanna, uusi tuttavuus tuo sanonta ja aivan naulan kantaan!
Päivi, juuri näin. :)
Ooh, Italia... <3 Unohduin juuri tuijottamaan sumuisin silmin ikkunasta ulos. Marraskuu. Huokaus.
VastaaPoistaNiin se kommentti. Residenssielämä on sellainen asia, jonka merkitys on jäänyt hiukan hämäräksi. Ehkä sen takia, että kirjoittaminen on mulle helpointa tutussa ympäristössä, rutinoituneena ja pelkään pahoin, että viikko Italiassa menisi nimenomaan pällistelyyn, ei kirjoittamiseen.
Jos residenssissä viettäisi useamman viikon, kirjoittaminenkin alkaisi varmasti sujua ja teksti voisi saada mielenkiintoisia, uusia sävyjä, joita ei kotioloissa olisi ehkä koskaan tavoittanut. Mukava ajatus.
Magdalena Hai, lyhyellä ajanjaksolla residenssiaikaa pystyykin hyödyntämään lähinnä aistein, vaikuttein ja kokemuspohjaisesti. Kirjoittaminen vaatii tietyn rauhan enkä tarkoita nyt pelkästään ympäristön meluisuutta tai hälinää. :)
VastaaPoistaNyt kun kotona saa jo vetää villasukat jalkaan ja lämmin tee maistuu, on mukava palauttaa mieleen, että hetki sitten me olimme jossain, missä oli lämmintä ja kesä. Ligurian meren sävyt on mukava palauttaa mieleen kun katsoo marrasharmaata maisemaa.