Vaikka en vielä mistään mitään oikeasti tiedä, niin arvelen, että yksi päätoimisen kirjoittamisen rankimmista asioista on henkinen epätasapainoisuus. Koskaan ei voi olla varma, onko teksti oikeasti hyvä vai luuleeko vain niin. Epäilys voi jäädä sittenkin, vaikka kustannustoimittaja näyttäisi peukkua ja kehuja kilisisi lukijoilta. Ja toisinaan sitä vuorostaan luulee, että nyt on tullut kirjoittaneeksi jotain niin kertakaikkisen mahtavaa ja ainutlaatuista ja uutta, että korvissa vinkuu, mutta vastaanotto onkin laimea.
Harhoja, harhoja kaikki lie.
Hoi, te konkarikirjailijat! Kertokaa, onko keskitie löydettävissä kirjoittamisen henkisissä aallonpohjissa ja -huipuissa vai onko vain opittava sietämään epävarmuutta ja opeteltava tiristämään luomisen harhoista vahvalaatuisia totuuksia?
"onko keskitie löydettävissä kirjoittamisen henkisissä aallonpohjissa ja -huipuissa"
VastaaPoistaEi.
"vai onko vain opittava sietämään epävarmuutta ja opeteltava tiristämään luomisen harhoista vahvalaatuisia totuuksia?"
On.
;)
Hehehee! Taas oli teksti kuin omasta kynästä. Se on ehkä kaikkein harmillisinta, kun itse tykkää jostain tekstistä aivan valtavasti, mutta kukaan muu ei vaan tunnu tajuavan. :) Ei auta kuin niellä pettymys ja tuupata teksti arkistoon pölyä keräämään...
VastaaPoistaAnuh, höh, ja minä kun niin toivoin...
VastaaPoistaMagdalena Hai, sanopa muuta! Isoissa kokonaisuuksissa tekstiin mahtuu helposti sellaisia "kill your darlings" -kohtia, joita ei poistettuaan enää edes muista, mutta sitten jos se koko hemmetin teksti on tällainen Darling, niin voi rähmä.
Kuka olisi arvannut, että kirjailija joutuu viettämään niin monia hautajaisia. "I've killed all my darlings and now I have nothing left!" ;)
Uuh..sitä kai pitää vain uskoa. Olen huomannut, että jos olen tekstin suhteen epävarma, olen myös kirjoittamisen ulkopuolisessa elämässä todella epävarma..
VastaaPoistaAinahan sitä voi lohduttautua sillä ajatuksella, että on yksi niistä neroista, joiden juhlituimmat (aiemmin karkeasti väärinymmärretyt, edellä aikaansa olleet) työt löydetään sieltä arkistoista tekijän kuoleman jälkeen. XD Juu, tulee tapahtumaan.
VastaaPoistaHelmi-Maaria, tarkoitatko, että on ennemminkin niin, että se minkälainen varmuustila on kirjoittaessa, toistuu muussa elämässä -- kuin että muun elämän tunnetilat siirtyisivät kirjoittamiseen? Hmm, tuossa lienee perää.
VastaaPoistaMagdalena Hai, onneksi on takka, niin tulee estettyä kuoleman jälkeinen neron maine. :D (Ja kun elämme epäromanttista kovalevyjen aikaa, niin tämä tietenkin korvautuu sillä, että säännöllisin väliajoin kone menee rikki eikä kaikista piperryksistä ole tietenkään ottanut varmuuskopiota.)