Pidän tuossa vasemmassa reunapalkissa listaa viimeksi lukemistani kirjoista. Havahduin siihen, kuinka naispainotteinen viime aikainen lukemistoni on ollut ja aloin silmäillä luettavien pinoa tarkemmin. Olenko todella näin sukupuolittunut? En ole aikaisemmin kiinnittänyt paljonkaan huomiota siihen, onko lukemani kirja naisen vai miehen kirjoittama.
Odottavien kirjojen pinosta (okei, oikeasti se on pieni kirjahylly) löytyi 33 mieskirjailijan ja 26 naiskirjailijan kirjoittamaa teosta. Ei siis syytä huoleen. Luen muitakin kuin naisten kirjoittamia kirjoja.
Kun itse kirjoittaa, on mielenkiintoista miettiä, millä tavalla sukupuoleni voisi vaikuttaa siihen mitä kirjoitan. En nimittäin usko, että sukupuoli vaikuttaisi niinkään siihen miten kirjoittaa, koska oman kokemusteni mukaan esimerkiksi novelleista, joiden tekijää ei tiedä, on vaikea -- jopa mahdoton -- sanoa onko ne kirjoittanut nainen vai mies. Samoin on romaanien suhteen. Jos kirjailijan nimi on androgyyninen, ei sukupuolta tule edes miettineeksi.
Äkkiseltään voisi ajatella, että naiset kirjoittavat eri aiheista kuin miehet, tai ainakin lähestyvät aiheita eri näkökulmasta. En ole tutkija enkä lukenut elämäni aikana tarpeeksi, jotta osaisin sanoa, onko se totta. Kun pengoin aihetta hieman, ei yllätyksenä tullut se, että tätä asiaa on käsitelty monet kerrat: onko nais- ja mieskirjallisuutta ja jos on, miten ne eroavat. Syvä huokaus. Kastan varpaitani kirjailijan työhön ja huomaan, että laineet jotka syntyvät, ovat samaa vettä mitä muut aiemmin tulleet ovat läiskytelleet vuosikymmenet.
Tällä vähäisellä kokemuksella, joka minulla on, arvelisin että sukupuoli vaikuttaa jotenkin. Ei sitä muuten isänpäivänä markkinoitaisi miesten kirjoittamia kirjoja tai äitienpäivänä naisten kirjoittamia kirjoja. En minä muuten huomaisi, että lähipiirini miehistä valtaosa lukee lähinnä miesten kirjoittamia kirjoja. Ja naisista valtaosa naisten. Nyt kun muistelen, olen tainnut itsekin tulla antaneeksi lahjaksi kirjoja niin, että miehelle miehen kirjoittaman ja naiselle naisen kirjoittaman.
Miksi ihmeessä?
Olen lukenut naisten kirjoittamia jännäreitä ja miesten kirjoittamia perhe-elämän kuvauksia. Historiallisia romaaneja sekä nais- että mieskirjailijoilta. (Piti ihan tarkistaa, koska en ollut kiinnittänyt kirjailijan sukupuoleen mitään huomiota. Nimistä onneksi oli helppo päätellä, kumpi oli kyseessä.)
Ainoastaan kahdessa lajityypissä olen nähnyt jonkinlaisen jakoeron: sotakirjallisuus ja romanttinen viihde. Ovatko nämä kaksi ääripäätä, joissa sukupuolittuminen näkyy?
Mene ja tiedä. Minkälaisia havaintoja teillä on kyseisestä asiasta? Luetteko tai lahjoitatteko sukupuoliuskollisesti kirjoja vai eikö sillä ole mielestänne mitään merkitystä?
Oliskohan sitten sekin, että mies ei välttämättä osaa kuvata naista oikein (naisen mielestä) tai nainen miestä (miehen mielestä). Jotkut kirjat huokuvat "akkamaisuutta", löytyy järkyttävää lässynläätä ja korulauseita. Miesten puolelta taas löytyy aivotonta toimintaa ja yksiulotteisia hahmoja.
VastaaPoistaMutta kun nämä pistetään samaan pinkkaan, löytyy helmiä ja kakkaa ihan molemmilta puolilta.
Annepa sen sanoikin pähkinänkuoressa :)
VastaaPoistaMun suosikeissa on sekä naisia että miehiä, yhdistävä tekijä on vivahteikas, uskottava ihmisyyden kuvaus. Pidän tunteiden kuvaamisesta, mutta en lässyttävään tyyliin vaan nimenomaan syventämässä tarinaa - miksi ihmiset toimivat kuten toimivat, mitkä ovat heidän (ehkä itseltäänkin) salatut motiivinsa, miten tunteet sokaisevat meitä eri tilanteissa näkemästä todellisuutta jne.
Mutta on aika jännää miten eri tavoin tekstiä tupataan tulkitsemaan. Mun kirjoja on sanottu "fantasia-Harlekiineiksi", kun taas Philip K. Dickin* kirjat on jotenkin miehekästä scifiä, vaikka niissä on todella usein keskiössä rakkaustarina - ja yleensä onneton sellainen, jossa päähenkilö suorastaan rypee. Mutta silti en ole koskaan nähnyt kenenkään moittivan Dickiä siitä, että hän kirjoittaa rakkauslässyä ;)
Ja äskettäin katsottiin miehekkeen kanssa Walking Dead -tv-sarjaa. Sehän on varsin "kovaa" zombiekauhua, mutta siinäKIN on ihmissuhdesotkuja, jopa siinä määrin että mun asteikolla se menee epäuskottavaksi. Jos maailma on zombien vallassa ja elämä pelkkää olemassaolon taistelua, kuka helkkarin pölhö viitsii käyttää kallisarvoista energiaansa kuolaamalla kaverinsa vaimon perään? -_-
* En toki noin muuten rinnasta itseäni P.K. Dickiin (I'm not worthy! ;)
Walking Dead - loistava esimerkki! Minua alkoi ällöttää se ns. lässytys aika pian! :D
VastaaPoistaAnne, kiitos hauskasta kiteytyksestä. "Helmiä ja kakkaa" olisi oiva kirjailijan elämäkerran otsikko! :D
VastaaPoistaMutta asiaan. Monikin viisas on sanonut (viimeksi Kristina Carlson), että sielulla ei ole sukupuolta. Uskon näin olevan. Egolla kai sitten on sitä sukupuolta enemmänkin...
Anu, joskus olen ollut huomaavinani sellaista kammottavaa toispuoleista arvostusta, että jokin teksti on hyvä tai huono jonkun mielestä riippuen siitä, onko sen kirjoittanut mies vai nainen. Toisin sanoen, takki on käännetty siinä vaiheessa, kun kirjoittajan sukupuoli paljastuu.
Täytyy tsekata tuo Walking Dead. ;)
Ainoa mies, joka kirjoittaa mielestäni kuin nainen, on Peter Hoeg. Ainoa mieskirjailija, jonka olen siis huomannut kuvaavan naista niin kuin nainen voisi kuvata. Ertyisesti nainen ja apina kolahti ja lujaa.
VastaaPoistaItse kirjoitan ehdottomasti naislukijoille. Oikein epäilen, että mies voisi tykätä teksteistäni.
Sen sijaan luen itse ehkä enemmän miesten kirjoittamia kirjoja, eikä se johdu ainoastaan dekkari-intohimosta, siinähän naiset ovat jo pitkään kunnostautuneet miehiä kyvykkäämmin. Tai siis osaavat luoda yleensä vähän paperinukkeja syvempiäkin henkilöhahmoja.
Sen sijaan kielellisesti olen jostain syystä enemmän miehiin päin kallellaan, Hotakainen, Kyrö, Tervo &Co vetoavat kielen tasolla jopa Oksasta tai Liksomia enemmän, vaikka nämäkin ovat kuitenkin maamme parhaimmistoa kielen kannalta.
Tosin helmi ja kakka -lause summaa myös omat kokemukseni. :D
En ollut pahemmin ajatellut asiaa aiemmin, mutta kun nyt tarkastin omistamieni kirjojen kirjahyllyn; totesin, että siellä on hirmuinen miesvalta XD .
VastaaPoistaJ.K. Rowling edustaa miltei ainoana naiskirjailijoita hyllyssäni ja hänkin androgyynillä lyhenteellään. (Mikä tosin lupaa hyvää J.S. Meresmaalle!)
Vera, minusta on hieman kummallista, että sitä voi kuvitella kirjoittavansa joko naisille tai miehille, koska kuitenkaan lukijana en ole kokenut lukunautintoa millään tavalla sukupuolisidonnaiseksi asiaksi. Nimittäin olen vasta nyt myöhemmin huomannut, että olen alitajuisesti itsekin ajatellut kirjoittavani naisille (johtuen varmaan siitä, että sitä alkujaan kuitenkin kirjoittaa itselleen), mutta nyt en osaisi sanoa miksi joku mies pitäisi tai ei pitäisi kirjoittamastani. Tekstejäni ovat lukeneet ja niistä pitäneet (tai olleet pitämättä) tasapuolisesti kummatkin sukupuolet.
VastaaPoistaJoanna, kylläpäs sitä ollaan miehiin kallellaan. ;) Heti suosittelen tutustumaan Ellen Kushneriin, Patricia A. McKillipiin, Johanna Sinisaloon ja Anne Leinoseen nyt ainakin! (Ursula Le Guinia olet varmasti jo lukenutkin.) :D
Ja minä tyrkytän Joannalle Doris Lessingiä, Sheri S. Tepperiä ja Margaret Atwoodia! :) Lessingin Canopus Argossa -sarja on LOISTAVA.
VastaaPoistaKomppaan anuh:ta etenkin Sheri S. Tepperissä ja Margaret Atwoodissa! Ihan tosi hyviä :).
VastaaPoistaAnu ja Rooibos, nappaanpa minäkin vinkkauksianne! :D
VastaaPoistaKirjoitin nimet ylös ja otan listan ensi kerralla mukaan kirjastoon :) .
VastaaPoistaTietenkin olen siis muitakin naiskirjailijoita lukenut, kuin J.K. Rowlingia, mutta he eivät jostain syystä ole päässeet ostettujen kirjojen listoille. (Ei edes Diana Gabaldon, vaikka Jamie niin ihana onkin ;) . )