13.1.2012

Koneidensa eteen kangistuneet kirjailijat

Rooibos on kirjoitellut työasennoista ja sen tuskastuttavuudesta blogissaan. Aihe innosti minua, sillä en tiedä yhtäkään ihmistä, joka ei paljosta tietokoneella olosta olisi jollain tapaa fyysisesti kärsinyt (henkiset kärsimykset jääköön käsittelemättä tässä kirjoituksessa).

Kirjoittajan kehon suurimpia ongelmakohtia lienevät niska, hartiat, selkä ja ranteet. Omalla kohdallani oireilevat eniten selkä ja hartiat, joskin tämä talvi on sujunut suuremmitta selkäkivuitta, sillä työpisteeni on vaihtunut keittiönpöydän ääreltä olohuoneen sohvapöydän ääreen. (Ei kuulosta sekään kovin hyvältä, vai mitä?) Tällä työpisteen muutoksella onnistuin estämään jalkojen ristimisen monelle mutkalle pöydän alla. Selkäkivut jäivät sille tielleen, kun en enää väännä ruotoani ihmeelliseen vinkuraan. Jalkojen ristiminen oli täysin alitajuntaista puuhaa, joten kun kirjoittaminen imaisi keskittymisen, polvi löysi polven päälle ja nilkka nilkan päälle. Vartin kirjoittamisen jälkeen havahtui siihen, että onpa kankea olo...

Ihanne varmaan olisi, jos olisi ergonominen työpöytä ja ergonominen tuoli. En ole kyllä koskaan tällaiseen yhteensopivuuteen törmännyt. Kuvittelisin, että siitä ihmeellisyydestä saa pulittaa pitkän pennin. Ja, mikä mielenkiintoista, en pidä kirjoittamista työnä. En ainakaan vielä. Ehkä tämä vaatii jonkinlaisen syvemmän ymmärryksen siitä, että kirjoittaminen todellakin on nyt ja toivottavasti myös tulevaisuudessa työtä, josta saan korvauksen. (Ehkä se korvaus on tällä hetkellä niin pieni, että se estää ammatti-ajattelun? Sitähän ei voi mitenkään pitää palkkana.) Palkkatyöhän minulla on yhä aivan toisaalla, joskin vain osan vuotta.

Jos ymmärtäisin kirjoittamisen vakavana työnä, josta saadaan palkkaa (joka kirjailijan kyseenollessa siis on myyntituloja, lainauskorvauksia (hah!) ja mahdollisia apurahoja), olisinko valmis panostamaan työergonomiaan? Rehellisesti sanottuna en tiedä. Nyt olen huolehtinut siitä vaihtelemalla työasentoa ja liikkumalla. Kahvilassa kirjoittaa eri asennossa kuin sohvapöydän ääressä, sängyssä eri asennossa kuin keittiön työtason ääressä, jossa joskus olen seisten kirjoitellut. Vaihtelevuus on riittänyt ergonomiaksi tällä hetkellä.

Mutta todellinen ongelma on itse tietokone. Evoluutio ei ole valmistanut ihmistä käyttämään moista vehjettä. Varmasti aiemmin samankaltaiset ongelmat kiusasivat kirjoituskoneita hakkaavia. Voisin kuvitella, etteivät ne sen ergonomisempia olleet.

Ehkä kirjoitustyön fyysinen kulta-aika on vasta edessäpäin.

7 kommenttia:

  1. Laitanpa minäkin tähän Rooibosin ja sinun pohdintaasi työasennosta oman kommenttini. Suomenkodissani minulla on kiinteä kone omalla ergonomisella työpöydällä työhuoneessani ja täytyy sanoa että välillä sitä on ollut ikävä kun nyt koitan löytää hyvää asentoa tämän kannettavani kanssa. Olen päätynyt sohvaan istumaan siten että pehmeälle käsinojalle olen kasannut röykkiön tyynyjä selkänojaksi jota vasten yritän istua mahdollisimman suorana. Jalat ovat sohvalla suoraksi ojennettuina ja läppäri siinä sylissä. Tässä asennossa pystyn työskentelemään varsin pitkään ilman että paikat puutuvat tai kipeytyvät. Miehelläni on muuten toinen sohva minua vastapäätä, jossa hän työskentelee samalla tavoin;D Työskentelen noin 2 tuntia kerrallaan ja sitten pidän tauon, yleensä ulkoilen. Jumppaan myös aamuisin ja se auttaa niska ja selkävaivoihin. Läppäri on kyllä työvälineenä erinomainen verraten kiinteään koneeseen tai kynään ja paperiin. Muistivihkoa käytän toisinaan ollessani poissa koneen ääreltä. Muuten teen muistiinpanotkin läppäriin.

    VastaaPoista
  2. Yleensähän sitä ottaa ergonomian tosissaan ja panostaa niihin hyviin työskentelyolosuhteisiin siinä vaiheessa, kun on jo "liian myöhäistä". Siis että joku paikka on jo lauennut, kipeytynyt, mennyt rikki. Sitten, ikään kuin hoitona, hankintaan hyvä tuoli ja hyvä pöytä ja hyvä näppis ja satulatuoli ja ties mitä - vaikka niistä saisi parhaan hyödyn kun ne hankkisi silloin, kun kaikki on vielä hyvin. Minäkin olen oppinut läksyni kantapään (tai oikeastaan ranteen, heh) kautta ja toivon, ettei tarvitse kerrata sitä enää ikinä... Tällä hetkellä käytössä kirjoituspöytä ja tuoli, joiden tärkein ominaisuus on oikea korkeus (eli kun on oikean korkuinen tuoli, niin tarvitaan säädettävä pöytä) ja irtonäppis. Sitä suosittelen kaikille läppärillä kirjoittaville, koska ainakaan minä en saa läppäriä pöydälle niin, että se olisi käsille hyvässä asennossa ja näyttö niskalle ja hartioille hyvässä asennossa. Irtonäppis ratkaisee ongelman, sen kun voi laittaa juuri siihen mihin tarve vaatii, on se sitten pöytä tai syli.

    Kai se helpoin tapa huolehtia itsestään olisi taukojumppa, mutta pitää myöntää, ettei se ihan onnistu minulta. Sitäpaitsi luulen, ettei paraskaan taukojumppa korjaa kaikkea siinä vaiheessa, kun ensin on töissä 8h koneella ja sen jälkeen siirtyy kotikoneen eteen kyyröttämään ;).

    VastaaPoista
  3. Yksi tietokone-ergonomiaan vaikuttava asia on ihan näppäimistö ja kirjainten järjestys siinä. Mitä järkeä on järjestää kirjaimet niin, että englannin kielen yleisimmät kirjaimet ovat mahdollisimman kaukana toisistaan? Mekaanisten kirjoituskoneiden aikana se oli fyysisesti perusteltua, mutta nykyään se on lähinnä trollaamista, joka aiheuttaa tuskaa kaikille vähänkin enemmän tietokoneella kirjoittaville.

    Olen aina kirjoittanut koneella paljon, ja kirjoitan nopeasti. Joskus runsaat kuusi vuotta sitten kävi lyhyen ajan sisällä kuitenkin niin, että kädet tulivat aivan toivottoman kipeiksi siitä kaikesta naputtelusta. Yksi syy tähän kipeytymiseen oli juuri näppäimistön surkea ergonomia eli se, että sormia pitää venyttää ja taivutella enempää kuin olisi käytännössä tarpeen. Silloin keksin vaihtaa näppäimistöasettelua.

    Jos kirjoittaa paljon englanniksi, Dvorak on ihan hyvä vaihtoehto. Mutta jos kirjoittaa pääosin suomeksi, ei sekään ole paras mahdollinen. Minä en ikinä saanut Dvorakilla kirjoittamista sujuvaksi. Mutta sitten löysin DAS-asettelun (http://cristian.seres.fi/DAS.html), joka on optimoitu suomen kieltä varten. Yllättäen sen käyttö oli alusta asti hyvin luontevaa. Jo muutaman viikon jälkeen kirjoitin yhtä nopeasti kuin aiemmin olin kirjoittanut Qwerty-asettelulla, nykyään yli kuuden vuoden jälkeen toki huomattavasti nopeamminkin. Eivätkä kädet ole enää kipeytyneet yhtä lailla naputtelusta.

    Suosittelen kokeilemaan eri näppäimistöasetteluja, kirjoitusmukavuus voi jo sillä kasvaa huomattavasti. Selkä- ja hartiavaivoihin sekään ei toki auta, mutta onpahan yksi vaiva vähemmän.

    VastaaPoista
  4. Marke, pidätkö läppäriä suoraan sylissäsi vai onko sinulla jonkinlainen alusta sille? Sain lahjaksi jäähdytysalustan ja se on ollut kyllä loistohomma. Ei kuumene kone eikä syli. :)

    Rooibos, totta turiset, pitäisi ennaltaehkäistä eikä hoitaa vasta jälkikäteen.

    Olen onnekas siinä mielessä, että palkkatyöni on melko fyysistä ja koneella kököttelyä tulee melko vähän sesongin aikaan. Toisaalta se taas on nostotyötä, jolloin rasitus vaihtelee melkoisesti sen ja kirjoittamisen välillä...

    VastaaPoista
  5. Gustav, kiitos vinkistä (ja linkistä)! Olen tuskaillut Qwertyn kanssa myös, mutta en ole saanut aikaiseksi etsiä muutosta vaan olen perityypilliseen tapaan yrittänyt vain sopeutua. Melko yleistä se kai on, että niin kauan sinnitellään, kunnes mittari hajoaa. Mutta tähän DAS:iin kyllä tutustun!

    VastaaPoista
  6. Hyvä ergonomiavinkki, jonka sain jokin aika sitten ystävältäni: vaihda tuoli jumppapalloon. Itse olen niin laiska, että haluan röhnöttää suurimman osan ajasta tylsästi tuolissa, mutta aina silloin tällöin, kun niska-hartialinja osoittaa kramppailun merkkejä olen kokeillut kikkaa. Toimiihan se.

    VastaaPoista
  7. Magdalena Hai, tämä laitetaan korvan taakse! (Vinkki siis, ei jumppapallo.)

    VastaaPoista