Sain sitten töitä. Vakituista. Se tarkoittaa, että tästä eteenpäin kirjoitan joko päivätyön rinnalla tai apurahakausien turvin. Voi pojat, että olen tyytyväinen siitä, että mifonkisarja on niinkin pitkällä kuin se on! Toisen osan editointi ja muokkaus on helpompi toteuttaa muiden töiden rinnalla kuin tuoda uusi romaanikäsikirjoitus pohjamudista pinnalle.
Viime aikoina ei ole paljon kirjoituttanut. Alkanut päivätyö on vienyt kaikki mehut -- eräänä päivänä tuli tehtyä yksitoistatuntinen työpäivä, jonka jälkeen päässä pyörivät lauseiden sijaan pelkät silmät. Mutta kyllä kiire tästä vähän tasaantuu. Ainakin toivon niin. Sitä ennen on paras lähestyä luovaa puolta piirtämällä traileriin kuvamateriaalia, sillä kuvan tekeminen on jollain kummallisella tavalla rentouttavampaa kuin kirjoittaminen ja kynnys siihen on tällä hetkellä matalampi.
Mifongin perintö jonottaa painoon. Jos kaikki menee niin kuin pitää, se saadaan Tampereen kirjamessuille. Odotan messuja innolla, sillä se on jonkinlainen esikoisvuoden vedenjakaja: pitkä odotus päättyy. Kirja tulee viimein ulos ja aloittaa uuden elämän; sen, johon se on tarkoitettu. Kirjailijakin kokee ensimmäiset kirjamessuilunsa kotikentällä. Tästäkö se esikoiskirjailijan vuosi todellisuudessa alkaa?
Onnea työpaikan johdosta ja hienoa kuulla että esikoinen on kohta kansissa ja kaiken kansan saatavilla;)Tampereen messut on varmasti hieno avaus kirjalle ja sinulle kirjailijana. Ota siitä kaikki ilo irti;D
VastaaPoistaKiitos! Messuista on varmasti tulossa mukava tapahtuma. :)
PoistaOnnea töiden johdosta ja lievää painostusta täältä suunnalta liittyen traileriin; odotan malttamattomana ;)
VastaaPoistaKiitos! Ja kyllä se traileri sieltä tulossa on, eilen saatiin aikaan iso harppaus eteenpäin. Kiva tietää, että sitä odotetaan. :)
PoistaOnnea töiden johdosta! Sinulla onkin sitten samat pähkinät purtavana kuin minulla: pitäisi jotenkin jaksaa kirjoittaa töiden ohella. Ja toivotaan tosiaan, että kirjasi ehtii messuille!
VastaaPoistaKiitoksia! Vuorokauteen mahtuu rajattu määrä tunteja, mutta onneksi pieniäkin aikaikkunoita käyttämällä saa asioita tehtyä. Ja onhan sitten olemassa se vuosiloma, jos ei apurahoja saa. :D
PoistaOnnea uusille töille! Ja kivoja messuja - on varmaan tosi kutkuttava tilanne :).
VastaaPoistaKiitos! Sinullakin on taas jännitystä elämässä. :) Pidän peukut pystyssä!
PoistaTöihin siitä! ;)
VastaaPoistaSelvä pyy! (Jostain syystä en löytänyt parempaa suomennosta "Roger that" -lausahdukselle. Vähän munaton, mutta menköön, kun kerran pääsiäinenkin on tulossa.:D)
PoistaKirjailijan elämää... Olisipa hienoa, jos suomalaiset kirjailijat voisivat oikeasti keskittyä kirjoittamiseen ja taitojensa kehittämiseen. Mihin sfääreihin suomalainen kirjallisuus silloin nousisikaan? Nythän suurin osa meidän kirjallisuudesta taitaa syntyä vaivihkaa yön pikkutunteina, imetysten ja opinnäytetöiden välissä ja pitkän työpäivän jälkeen. :/
VastaaPoistaMinäkin rentoudun piirtämällä. Kun käsi piirtää, aivo saa levätä. Toinen nollaustapa on ompeleminen. Niiden ero on siinä, että piirtäessä yleensä voi ratkoa kirjoittamisen ongelmia, ommellessa voin keskittyä vain ompelemiseen. En ole siinä nimittäin mitenkään valtavan hyvä. Innokas lähinnä. :D
Niinpä, Magdalena! Kyllä sitä tulee mietittyä, että millaisia tarinoita sitä päässä kehkeytyisikään, jos kypsyttelyaikaa olisi aina hyvin. Joskus pieni paine on paikallaan, mutta osa kirjoitusprosessista kyllä vaatii rauhaa ja kiireettömyyttä kallon sisässä.
PoistaEilen piirsin medaljongin traileria varten. Kyllä niitä metallisilmukoita kynäillessä mieli lepäsi. ;)