Havahduin tässä eräänä päivänä hieman surumielisenä tuijottelemasta kirjahyllyssä kököttävää kirjaa. Se oli kaksoisolentokirja, kovakantinen painos, toisen kierroksen kavaljeeri. Alkujaan olin lukenut kirjan pokkariversion, pehmeän ja taipuisan. Ahminut sen yötunneille asti, maalannut sormillani hajujäljen sivuihin. Niin katkeransuloinen romanssi! Muistan yhä sen kuristavan tunteen kurkussa, sydämen kiihtyneen tahdin ja vilkuilun kelloon, joka vääjäämättä eteni kohti aamua.
Ja nyt, vuosien päästä, luonani on vain halpa kopio. Koreampi toki, kovat kannet ja kaikki. Löytö antikvariaatista muutamalla eurolla. Pokkari on jatkanut elämäänsä toisaalla, en edes muista missä. Läsnä on tyhjyys ja menetetyn kaipuu. Kun yritin lukea kirjan uudestaan, taika oli poissa. Ihmettelin, oliko tämä sama kirja kuin silloin vuosia sitten. Tämänkö kanssa pyörin vuoteessani kun kaikki muut nukkuivat? Tämäkö sai minun sydämeni pakahduksen partaalle?
Vain muistoesine enää. Mustia kirjaimia säntillisillä riveillä, sivu toisensa jälkeen. Mutta se jokin näkymätön rivien välistä oli kadonnut. Ei koskaan sama.
***
Pohdin tätä mysteeriä edelleen.
Miten voi lumoutua kirjasta ensimmäisellä lukukerralla ja kun palaa takaisin, ei löydä siitä enää sitä, mikä teki tunteen?
Ymmärtäisin paremmin, jos olisi kyse jostain lapsena tai nuorena luetusta, sillä niin paljon vuosia ja kasvua ja makumieltymysten muutoksia mahtuisi sen hetken ja tämän väliin, mutta ei. Välissä vain muutama hassu aikuisvuosi, ei mannerlaattojen liikkeitä maankuoressani.
Minusta tuntuu kuin olisin menettänyt jotain tärkeää.
Onko teillä, hyvät lukijat, samankaltaisia kokemuksia ensimmäisen lukukerran taiasta?
***
P.S. Kyseinen kirja muuten on Anna Gavaldan Kimpassa.
P.P.S. On olemassa myös Toisen lukukerran taika, mutta se toimii päinvastoin.
En uskalla lukea enää Kafkaa juuri tämän takia. Olin synkkä teini, jota angstinen Kafka puhutteli enemmän kuin kukaan muu kirjailija. Erityisesti Linna järisytteli maailmaa. Ostin Linnan jostain kirpparilta opiskeluaikoina ihan omaksikin, mutta tuolla se istuu hyllyssä lukemattomana. :( En kertakaikkiaan kykene lukemaan sitä uudelleen, koska olen melko varma, että siitä on kadonnut taika oman teiniangstin mukana. Pelkään kai, että sen uudelleen lukeminen tuhoaisi jotain tai mitätöisi sen vahvan tunne-elämyksen, jonka kirjaan silloin aikoinaan liitin. Huomaan vältteleväni myös Kafkan muuta tuotantoa. Olisi varmaan hyödyllistäkin lukea sitä ja kurkistaa omaan menneisyyteensä sen kautta.
VastaaPoistaAikuisiällä ei mitään vastaavaa oikein ole, taidan olla ihmisenä niin tasaantunut. :)
Ihmettelinkin juuri sitä seikkaa, että tämä oli aikuisiällä luettu kirja. Ei minulla makukaan ole mielestäni niin hirveän radikaalisti muuttunut. Ja muut lempparini Gavaldalta (Kunpa joku odottaisi minua jossakin, Viiniä keittiössä) ovat säilyttäneet viehätyksensä.
PoistaOutoa.