Lisää oivalluksia ja arvioita

Käynnissä on aivomyrsky.

Sen lisäksi että Kirsin kirjanurkkaan on ilmestynyt kolmas arvostelu Mifongin perinnöstä, olen päässyt taas tekstin tekoon kiinni.

Koska aivot tuntuvat työskentelevän nyt monella eri tasolla, vaikka yritän keskittyä vain yhteen asiaan (hyvin uuvuttavaa, voin sanoa), jossain dialogin ja toiminnan välissä tajusin, että on palautetta ja palautetta.

Aikaisemmin ajattelin, että palaute on aina palaute. Ihan sama missä vaiheessa tekstiä sen saa. Niin ei ole. On aivan eri asia saada palautetta käsikirjoituksesta, joka on keskeneräinen ja muokattavissa kuin kirjasta, joka on painettu ja julkaistu. On aivan eri asia saada palautetta toisilta kirjoittajilta tekstistään kuin tuntemattomilta, kasvottomilta henkilöiltä, jotka ajattelevat itseään ennen kaikkea lukijoina. On eri asia saada palautetta kirjoittajana kuin kirjailijana.

Edellä oleva on vain huomio eroavuudesta, jonka olemassaolosta en tiennyt ennen kuin se oli koettavissa. Aika itsestäänselvältä ja selkeältä se tuntuu nyt, kun sen näkee ja tuntee. Havaittavissa on vuoristoratapelkoa -- sellaista jännityksensekaista kouristusta vatsanpohjassa. Keskeneräisen käsikirjoituksen kanssa en kokenut mitään vastaavaa. Ehkä tämä on verrattavissa esiintymisjännitykseen. Niin voisi olla, se kuulostaa sopivan suuruiselta. Vähän pelottavalta touhulta, mutta kohta on jo pakko kokeilla uudestaan.