2.5.2012

Artikkeli Kainuun Sanomissa

Viime lauantaina (28.4.) Kainuun Sanomissa ilmestyi allekirjoittaneesta Maria Loikkasen tekemä haastattelu otsikolla "Rakkaudesta tarinoihin.".

Jossain vaiheessa saan varmaan käsiini luettavan version artikkelista, nämä näköislehtihommelit eivät kirjautumatta oikein toimi.

9 kommenttia:

  1. Luin haastattelun, kun koululla pääsin käyttämään tuota näköislehtijuttua. Oli hauska lukea, se oli mielenkiintoinen.

    Vaikkakin oli vähän hassua, että siinä käytettiin sinusta etunimeäsi, kun on tottunut siihen, että esiinnyt täällä nimikirjaimilla. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtavaa, että sitä pääsee edes jotenkin lukemaan! :)

      Juu, tuosta etunimen käytöstä oli toimittajan kanssa keskustelua, ja kuulemma tällaisissa henkilökuvajutuissa on tapana käyttää kutsumanimeä. Nimikirjainten käyttö hämmentäisi tottumatonta lukijakuntaa tarpeettomasti.

      Poista
    2. Höpsis. Ainoa, ketä se hämmentää, on toimittaja itse. Muutenhan meillä olisi pilvin pimein lukijoita hourimassa kaduilla: "En ymmärrä, mikä J. K. Rowling? Kuinka kenenkään nimi voi olla J. K.?" Kirjastoissa hämyilisi laumoittain ihmisiä etsimässä John Ronald Reuel Tolkienin teoksia. "Anteeksi, rouva kirjastonhoitaja, täällä on vain jonkun Jii Är Ärrän kirjoja. Mistä löydän John Ronald Reuelin teokset?" Lukijan aliarvioimista ja kirjailijan laatikoimista, sanon minä.

      Anteeksi. Olen tänään kiukkuinen kuin pieni apina. Foot-in-mouth disease.

      Poista
    3. Minä en niinkään ihmetellyt sitä, että Kainuun sanomissa käytettiin etunimeä nimikirjainten sijaan, vaan sitä, että siinä ylipäätään käytettiin etunimeä - yleensä tuntuu, että haastatteluissa kirjailijoihin viitataan sukunimellä. Tai sitten minä vain olen saanut jostain tällaisen oudon käsityksen. :)

      Poista
    4. Magdalena, ei toimittaja etukirjaimista ollut hämmentynyt, ihan yhdessä päädyimme tähän ratkaisuun. Henkilöhaastattelussa on mielestäni ihan okei tuoda kirjailija lähemmäs lukijaa käyttämällä hänestä kutsumanimeä. Etenkin kun kohdallani ei ole kyse mistään salanimestä ja tällaisen haastattelun tunnelma on muutenkin intiimi. En minä kenellekään kasvotustenkaan osaa itseäni jiiässäksi kutsua. ;)

      B.N., totta, etenkin arvioissa kirjailijoihin viitataan sukunimellä. Tässä tapauksessa sekin tuntuisi vähän vieraalta. Tulisi sellainen "selkäruoto suoraksi ja rehtorin kansliaan puhutteluun" -tunnelma. :D

      Poista
    5. Ok, olin siinä käsityksessä, että nimenomaan halusit olla J.S. kirjallisissa yhteyksissä. Itse en näe nimikirjaimilla kutsumisessa mitään ongelmaa. Mulla on eräs ystävä, jota kutsutaan ihan normaalissa kanssakäymisessäkin nimikirjaimilla. :)

      Jäin miettimään kyllä tuota tuttavallista puhuttelua haastattelussa. Käyttääkö toimittaja tuota toimintamallia oikeasti kaikkien kanssa, vai onko tapa sukupuoli- ja ikäsidonnainen? Kirjailijahan on henkilöhaastattelussakin "töissä", jolloin olettaisi muodollisemman puhuttelun olevan paikallaan.

      Haastattelu oli kyllä hyvä ja olen samaa mieltä Anun kanssa, olet saanut tosi hienosti näkyvyyttä. :)

      Poista
    6. Magdalena, tämä nimikirjainjuttu on osoittautunut niin jänniä tilanteita poikivaksi asiaksi, että täytyy blogata siitä ihan erikseen. :)

      Poista
  2. Mahtavaa, että olet saanut paljon näkyvyyttä esikoiselle! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on. Olen todella kiitollinen ja iloinen asiasta! :)

      (Sisäinen pessimisti kylläkin kuiskuttelee, että odotahan vain, sieltä kun vielä kirjaa pukkaa, niin eiköhän se toinen ainakin kuoliaaksi vaieta. Haluaisin antaa pessimistille potkut, mutta pirulainen on sitkeässä. ;))

      Poista