9.5.2012

Kannen tarina

Jokunen on maininnut Mifongin perinnön kannesta, että siinä esiintyvä neito näyttää ranskalaiselta. Hauskaa on, että joku on jopa arvellut kirjailijan itsensä olevan siinä. Kuva on kuitenkin kuvapalvelun antia, joten sen tausta on tähän asti ollut minulle hämärä. Vaan nyt selvisi sekin, kuka oikein on kyseessä!

Nimittäin yksi google-linkityksistä Mifongin perintöön johti tälle sivustolle. Aikani raavin päätä ja mietin, millä tavoin malli nimeltä Sarah Ingle oikein liittyy esikoiseeni, kunnes luin tarpeeksi pitkälle ja oivalsin: hän on kirjankannen neito! En tiedä teistä, mutta minusta tuntuu mukavalta se, ettei hän jäänyt tuiki tuntemattomaksi hahmoksi. En kuulu niihin lukijoihin, jotka kuvittelisivat kirjan henkilöt sen näköisiksi, mitä kannessa mahdollisesti esiintyy, joten löytö ei vaikuta mielikuviini millään lailla. Hupaisaa on sekin, että hän on päätynyt monen muunkin kirjan kansikuvatytöksi!

Kaikenlaisia löytöjä se uteliaisuus teettää...

21 kommenttia:

  1. Mieleni tekee kysyä, mitä mieltä olet itse kannesta, kuvastaako se hyvin kirjan sisältöä? Osallistuitko itse mitenkään sen suunnitteluun tai ideointiin vai oliko se kokonaan kustantajan heiniä?

    Flika on näti, mutta kuva on jotenkin mauton (siis samassa merkityksessä kuin hajuton tai väritön, ei tökeryyttä tai tyylittömyyttä ilmaiseva).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kummallista on, että vaikka tein piirroksia kirjaan ja muutenkin olen omanlaiseni visualisti, niin kantta en osannut etukäteen kuvitella mitenkään päin. Sen kohdalla löi ihan tyhjää.

      Kustannustoimittajani ehdotti tätä kuvaa, joka tunnelmaltaan sopi tarinaan hyvin. Nyökyttelin, koska eipä minulla ollut parempaakaan ehdotusta ja hyvä, että nyökyttelin, koska olen kanteen todella tyytyväinen! Se pääsee todella oikeuksiinsa vasta "livenä", kun mattafoliointi tekee taikansa.

      Muistan jostain kuulleeni tai lukeneeni, että ihminen kirjan kannessa on myynnin kannalta suotuisaa. Itse olen aiemmin tuhahdellut viihdekirjojen naispärstöille (vaikka niitä luenkin), mutta kuinkas sitten kävikään...

      Jokin juoni siinä täytyy olla, sillä eivät ne kustantamot ja markkinointiosastot kauniiden naisten kasvokuvia kirjankansiin perinteiden vuoksi lykkää. :)

      Poista
    2. Outoa, mä muistan kuulleeni jostain, että tunnistettavat ihmiset kannessa on yleensä huono juttu! Toisaalta, mitäpä ei myytäisi kauniilla naisilla? :)

      Mifongin kansi on kyllä minustakin hieno. Se metallinen efekti on kiva, sekä ulkonäöllisesti että kirjan hiplaamisen kannalta.

      Poista
    3. Magdalena, voi olla, että jo pelkkä ihmisen hahmo riittää positiivisen vaikutukseen myyntiä/lukemista ajatellen. Harmittaa, kun en muista yhtään lähdettä, joka tämän muistoni on luonut. :/

      Lähikasvokuvia en muista nähneeni juurikaan kuin elämäkerroissa ja romanttisessa viihteessä. Historiallisissakin opuksissa niitä jonkin verran käytetään, mutta vanha valokuva pohjana ei anna ollenkaan samaa vaikutelmaa kuin siloteltu värivalokuva pastellisävyissä. ;)

      Poista
  2. Mielenkiintoista! Kun Veriveljet saivat kannet niin taisinpa tutkia kaikki muutkin kuvat mitkä herra on tehnyt. Jotenkin halusi tietää enemmän taustoista ja muista sellaisista asioista.

    VastaaPoista
  3. Vau! Onpa mielenkiintoinen juttu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tästä löydöstä sai kyllä hupia koko päiväksi!

      Poista
  4. Hih, jännittävää, että kyseessä onkin "oikea" ihminen, jotenkin lukijanakin mieltää kansitytön mielikuvituksen tuotteeksi siinä missä itse henkilöhahmonkin :)

    Oman kirjani kannessa on tosi osuva kuva lammesta, jonka taustalla näkyy vuoria tai pikemminkin kukkuloita. Se on hämmentävää, koska kuvaa ei ole mitenkään voitu ottaa Tolfassa, mutta samanlaisia kukkuloita siellä nimenomaan on :) Outoa siis, että graafikko oli löytänyt just sellaisen kuvan, eikä esim. liian korkeita tai liian matalia vuoria/kukkuloita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Hih, jännittävää, että kyseessä onkin "oikea" ihminen, jotenkin lukijanakin mieltää kansitytön mielikuvituksen tuotteeksi siinä missä itse henkilöhahmonkin"

      Niinpä! Ihan ilolla otin vastaan sen tiedon, ettei kyseessä ole täysin Photoshopilla kasaan kyhätty neitokainen.

      Hauska juttu noiden kukkuloiden kanssa. Olisikohan graafikko tehnyt taustatutkimusta alueen geografiasta? :)

      Poista
  5. Minäkin jotenkin kuvittelin, ettei tyttö ole oikeasti olemassa. Hassua. Mutta kaunis se on, kuten kansi kokonaisuudessakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan loogistahan se on ajatella, että fantasiakirjan kannessa on fantasiahahmo. Mutta ei, se onkin Sarah Ingle Etelä-Carolinasta. :D

      Poista
  6. ha, hassua.
    Jopa käytännössä samaa kuvaa on käytetty brittimysteerin kannessa. Ja siellähän se oli Mifongin perintökin kumppaneidensa seassa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pieni ero löytyy: Clarkin kannessa huppu on syvemmällä päässä. ;)

      Poista
  7. Minulta on kysytty omakustanteeni kanssa, että onko kannen tyttö minä. Minusta jotenkin hassu kysymys. Harvemmin kai kirjailijan kuvaa etukanteen laitetaan? Tämä leikekuvaneito ei valitettavasti ole ilmoittautunut.

    Marian ilmestyskirjan kannesta jotkut ovat kysyneet, että onko se omaa käsialaani. Toivon kyllä, että osaisin sellaisen kuvan loihtia metrinkokoisen lasinpalan väärälle puolelle, ei siinä mitään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marian ilmestyskirjan kansi on kyllä poikkeuksellisen upea, kaikkien hienojen vastaan tulleiden keskelläkin.

      Poista
    2. Maija, tuo on hassu olettamus, joka tuntuu joillakin ensimmäisenä syntyvän: että kirjailija itse olisi kirjansa kannessa. Nooh, ehkä sitten kun on kuuluisa ja edesmennyt, voi sitäkin keinoa käyttää. Muuten ajatus tuntuu aika vieraalta. :)

      Poista
  8. "jännittävää, että kyseessä onkin "oikea" ihminen, jotenkin lukijanakin mieltää kansitytön mielikuvituksen"

    Näin minäkin ajattelin. Jännittävää todellakin että kuvan henkilö on oikea.

    Noita kansikuvia siis piirretään/kuvataan etukäteen toivoen että joskus löytyy kirja johon se sopii? jotenkin olin kuvitellut että niitä tehdään kun tarvitaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiedä onko olemassa kuvapankkeja varta vasten kirjankansille, ja kustantamot sitten hyödyntävät niitä, vai ovatko nämä ihan yleisesti jostain kuvapankista. Paljon kyllä kirjankansia tehdään ihan "mittatilaustyönäkin" ja graafikoiden palveluja käytetään, jotta saadaan omaperäistä jälkeä.

      Poista
  9. Kuvapankkeja käytetään nykyisin paljonkin, omanikin on sieltä kaapattu ja tiedän pari muutakin tapausta. Raha on varmaan yksi syy ja helppous toinen. Ja aina ei vaan löydy sopivaa kuvittaja/graafikkoa, esim. minulle ehdotettiin yhtä, mutta en pitänyt herran tyyliä Veriveljiin sopivana, joten siirryimme kuvapankin puolelle :)

    VastaaPoista
  10. Minusta on mukavaa, että kyseinen tyttö tietää olevansa sinunkin kirjasi kannessa :) . Olisi aika tylsää, jos hänen kuviansa vain napattaisiin jostain kuvapankista joka puolelle, ilman että hänellä olisi aavistustakaan, minne kaikkialle ne ovat päätyneet.

    VastaaPoista