Romaanin kirjoittaminen on yksinäistä puuhaa. Se on pitkiä keskusteluja oman pään sisässä. Ideoita, jotka eivät jätä rauhaan. Henkilöhahmoja, jotka kasvavat oikean ihmisen veroisiksi vain jos heille antaa tarpeeksi aikaa ja huomiota. Loputonta istumista tietokoneen ääressä, kramppaavia sormia, selkäsärkyjä, ummetusta ja epävarmuutta. Taistelua laiskuutta ja ajanpuutosta vastaan. Suuruudenhulluja kuvitelmia, kokeilua, itsensä ylittämistä, leijumista luovuudessa, tarinan imua.
Ei siis liene mikään ihme, että kun työn tulos on lopulta nähtävissä ja ennen kaikkea kosketeltavissa, sitä tekee mieli juhlistaa kunnolla.
Eilen juhlimme Mifongin perintöä Telakalla. Esikoinen on päässyt lukijoiden käsiin jo kuukauden päivät, mutta yksittäisten maljojen ja kilistelyiden lisäksi sille ei ollut vielä annettu kunnon läksiäistoivotuksia tuuliseen maailmaan. Paikalla oli noin viisikymmentä ihmistä, ystäviä, sukulaisia, kollegoita ja kustantamon väkeä. Tuntui ihmeelliseltä, että heidät oli tuonut paikalle tarina, joka sai alkunsa minun mielikuvituksestani.
Ilta oli kaikin puolin onnistunut ja mahtava. Uusia tuttavuuksiakin kertyi, ja vaikka aika ei antanut myöten, jotta olisin ehtinyt jutella jokaisen kanssa niin paljon kuin olisin halunnut, jäi päällimmäiseksi syvä tyytyväisyys. Mifongin perintö jatkakoon elämäänsä lukijoissa -- kirjailija keskittyy tuleviin tarinoihin.
Kiitos kaikille, jotka pääsitte paikalle!
Julkkarit olivat todella tyylikkäät ja tunnelmallisessa paikassa. Kiitos, kun saimme tulla pistäytymään!
VastaaPoista:) Kiitos, kivaa oli.
VastaaPoistaKiitos itsellesi, oli hienot juhlat, mukavat puitteet ja erinomaista seuraa! Tästä on hyvä jatkaa. :)
VastaaPoistaKiitos kusuista sekä mukavasta jatkoseurasta! :)
VastaaPoistaKiitos ihana Jenni! Ei ole ollenkaan itsestään selvää, että tällaisia juhlia pidetään. Niitä pitäisi olla enemmänkin. Tämä työ on niin raskasta, että välillä on lupa pysähtyä juhlimaan työnsä tulosta. Kiitos kutsusta! Ilta lisäsi kirjoitusintoa... Kuvasi löytyy blogistani.
VastaaPoistaVau, kirja on niin iso juttu, että sitä kannattaa aina juhlia!
VastaaPoistaTelakka on mitä mainioin julkkaripaikka. Juhlistin siellä reilu vuosi sitten ensimmäistä runokirjaani. Kokemus oli loistava, ja vannotin, ettei se jää viimeiseksi, mutta jotenkin Omppupuun kohdalla taas unohtui... Lupaan järjestää julkkarit ensi keväänä.
Olisi pitänyt tulla kuokkimaan juhliisi. Terhin blogin kuvassa sädehdit! Onnea vielä kerran.
Höh, Kirsti, ihan luulin kutsuneeni sinutkin, mutta kun katsoin mailihistoriaa, niin eipä ollut sinulle kutsua lähtenyt. :/
PoistaNou proplem, Jenni! Kestän kuin nainen.
PoistaOnnea julkkareiden johdosta :). Se, miksi oikeasti jätän tämän onnitteluksi naamioidun kommentin, että tulin myöntämään, että asettelin lauantaina kirjakaupassa Mifongin paremmin (ettenkö sanoisi erittäin hyvin) esille ;). Oli selkämys katsojaa päin muiden kirjojen välissä, joten avitin vähän ;).
VastaaPoistaMahtavaa! :D
PoistaEilen käväisin jälleen eräässä kirjakaupassa ja surkuttelin, kun kotimainen anti oli ihan piilotettu ja ulkomaiset röyhistelivät edessä.
Aijoo ja vielä on mainittava, että Mifonki oli asetettu ko. kirjakaupassa ihan sinne aikuisten proosahyllyyn. Etsiskelin sitä ensin nuorille suunnatusta fantasiapainotteisesta hyllystä, kun on ollut puhetta, että useasti fantasiakirjat parkkeerataan kirjakaupassa nuortenosastolle varmuuden vuoksi, mutta aikuisosastolta se sitten löytyi.
PoistaKiitoksia vielä tätäkin kautta kutsusta ja pahoittelut, että tulimme niin myöhään paikalle.
VastaaPoistaParasta on, että pääsitte paikalle. :)
Poista