Aseenkantajan kunnia Elisa Kirjassa!

Aseenkantajan kunnia on saatavilla Elisa Kirjasta! Rahapussikaan ei paljoa kevene tämän hankkimisesta, mutta sydän saattaa hetkeksi keventyä. Kyseessä on nimittäin eroottinen veijarifantasiatarina, jonka pääosissa on kaksi miestä. Viihteen puolella mennään ja vahvasti.

Ja jos joltakulta meni ohi, niin tänä iltana uusinta julkaisuani juhlistetaan virtuaalijulkkareissa Facebookissa. Siis aivan pian! Aikaisempi postaus aiheesta ja julkkarijuliste löytyy täältä.

(c) J.S. Meresmaa

Sitä odotellessa kannattaa lukaista kustannustoimittajani Hannan bloggaus aiheesta (vaikka täällä vähän punastelenkin ylisanoista).

Skumpat ja kukat on iltaa varten hankittu, kuten kuvista näkee. Ja Berliinistä löytyi eräs täydellinen mekko tähän tilaisuuteen, se on Chapati-merkin, joka hurmasi minut täysin. "Kalsareissa kotisohvalla villasukat jalassa" ei nyt taida toteutua...

Tervetuloa, tilaisuus on kaikille Facebook-tilin omistajille avoin!

(c) J.S. Meresmaa

Tervetuloa julkkareihin!

Kuten ylläolevasta näkee, viikon päästä keskiviikkona juhlistamme aivan näillä hetkillä valmistuvaa pienoisromaaniani, Aseenkantajan kunniaa. Osuuskumma-kustannuksen tuorein julkaisu aloittaa Keskilinnan ritarit -sarjan, jota voisin tituleerata pilke silmäkulmassa "homoeroottiseksi veijarifantasiatarinaksi". Oikeastihan on niin, että kirjailija on varsin huono vaihtoehto luokittelemaan tekemisiään. Teostaan lähestyy usein yhdeltä kantilta eikä aina edes suoraviivaisinta reittiä. Luokitelkoot toiset sen paremmin.

Julkistamistilaisuus tapahtuu tosiaan Facebookissa, tarkemmin ottaen täällä. Huomenna tuulet voimistuvat -antologian kanssa jo kokeilimme tätä tapaa, ja se osoittautui mainioksi keinoksi tuupata teos maailmaan. Perinteiset julkistamisjuhlat vietetään yleensä ihmisten kanssa kasvotusten, kuplivaa siemaillaan korkeista laseista ja hyvässä lykyssä suolapalaakin on tarjolla. Kustantamon edustaja avaa yleisölle (johon yleensä yritetään houkutella toimittajia) kirjan taustaa, teemaa tai vastaavaa, ja iloisen hämmentynyt kirjailija vastaanottaa sellofaaniin käärittyjä kukkia ja onnentoivotuksia.

Miten tämä voisi toimia Facebookissa?

Totta, että kuplivat joutuu jokainen järjestämään ruudun taakse itse. Mutta etujakin virtuaalijulkkareista löytyy:

- ei tarvitse matkustaa toiselle paikkakunnalle, vaan voi röhnöttää kotisohvallaan kalsareissa
- voi surffata samaan aikaan toisaalla netissä tai vaikkapa lakata varpaankynsiään
- saa kuunnella sellaista musiikkia kuin haluaa
- mainitsinko jo, että voi röhnöttää kotisohvalla kalsareissa ja villasukissa?

Virtuaalijulkkareihin voi järjestää myös ohjelmaa. Edellä mainitun ekoscifiantologian julkkareita varten äänitimme YouTubeen lukunäytteitä, Isomäen esipuheen ja järjestimme arvonnan. Tiedossa on nytkin videointia, mutta tarkempi toteutus jääköön nähtäväksi.

Minä, ennakkoluuloinen etana, suhtauduin aluksi skeptisesti virtuaalijulkkareihin, mutta muutin mieleni nopeasti. Ihmisethän ne julkkaritunnelman tekevät, oli tapahtuma sitten virtuaalinen tai ei. Kokemus oli hauska! Tervetuloa siis kaikki Facebook-tililliset -- julkkarit ovat julkiset!

P.S. Oletko sinä, parahin lukija, ollut kirjan julkistamisjuhlissa? Mikä toimi, mikä ei? Menisitkö uudestaan? Entä minkälaiset järjestäisit omalle kirjallesi?

Esikoisjuhlat

Romaanin kirjoittaminen on yksinäistä puuhaa. Se on pitkiä keskusteluja oman pään sisässä. Ideoita, jotka eivät jätä rauhaan. Henkilöhahmoja, jotka kasvavat oikean ihmisen veroisiksi vain jos heille antaa tarpeeksi aikaa ja huomiota. Loputonta istumista tietokoneen ääressä, kramppaavia sormia, selkäsärkyjä, ummetusta ja epävarmuutta. Taistelua laiskuutta ja ajanpuutosta vastaan. Suuruudenhulluja kuvitelmia, kokeilua, itsensä ylittämistä, leijumista luovuudessa, tarinan imua.

Ei siis liene mikään ihme, että kun työn tulos on lopulta nähtävissä ja ennen kaikkea kosketeltavissa, sitä tekee mieli juhlistaa kunnolla.

Eilen juhlimme Mifongin perintöä Telakalla. Esikoinen on päässyt lukijoiden käsiin jo kuukauden päivät, mutta yksittäisten maljojen ja kilistelyiden lisäksi sille ei ollut vielä annettu kunnon läksiäistoivotuksia tuuliseen maailmaan. Paikalla oli noin viisikymmentä ihmistä, ystäviä, sukulaisia, kollegoita ja kustantamon väkeä. Tuntui ihmeelliseltä, että heidät oli tuonut paikalle tarina, joka sai alkunsa minun mielikuvituksestani.

Ilta oli kaikin puolin onnistunut ja mahtava. Uusia tuttavuuksiakin kertyi, ja vaikka aika ei antanut myöten, jotta olisin ehtinyt jutella jokaisen kanssa niin paljon kuin olisin halunnut, jäi päällimmäiseksi syvä tyytyväisyys. Mifongin perintö jatkakoon elämäänsä lukijoissa -- kirjailija keskittyy tuleviin tarinoihin.

Kiitos kaikille, jotka pääsitte paikalle!