20.5.2012

Korvaus tehdystä työstä

Kukaan pitkiä julkaisukelpoisia tekstikokonaisuuksia kirjoittanut voi tuskin sanoa, ettei se kävisi työstä.

Kävin lueskelemassa artikkeleita Myytti lukukansasta? -sivustolla. Kirjailija Jarkko Tontti kirjoitti postauksessaan sananvapaudesta ja tekijänoikeuksista, joista on viime aikoina riittänyt uutisointia, väittelyitä ja jos jonkinlaisia mielipiteitä. Jostain syystä kansamme keskuudesta löytyy heitä, joiden mielestä kirjailijoille (ainakaan vähän luetuille -- vai pitäisikö sanoa nykyaikaan sopivammin "vähän myyville") ei kuuluisi maksaa työstään minkäänlaisia korvauksia.

Aina kun olen tämän asian äärellä (tekijänoikeuksien, -korvauksien ja kirjailijan tulojen), tunnen seisovani levottoman valtameren äärellä. Kokonaisuus on suuri, mutta koostuu yksittäisistä liikkuvista osista. Se vaikuttaa kaikkiin, vaikka kääntäisi selkänsä ja leikkisi, ettei sitä ole.

Aloitetaan ihan alusta, eli ideasta, joka kirjailijan päässä syttyy ja alkaa hiljalleen hehkua. Ideat ovat vapaata riistaa. Niitä ei voi patentoida eikä niihin ole kenelläkään tekijänoikeuksia. Kenellä tahansa meistä voi olla ideoita vaikka mihin: vaikka siihen suurteokseen, jota ei koskaan saa kirjoitetuksi. Kun idea siirtyy paperille, kun kirjailija ottaa käyttöönsä kirjaimet ja sanat ja välimerkit, jotka myös ovat vapaasti kenen tahansa käytössä, tapahtuu jotain ainutlaatuista: hän luo uutta ja tuottaa tähän maailmaan jotain, johon hänellä on tekijänoikeus. Syntyy jotain, joka on enemmän kuin osiensa summa.

Tässä voi olla yksi syy, miksi joidenkin mielestä kirjailijoiden työ ei ole työtä laisinkaan. Me luomme asioita mielikuvituksesta, emme konkretiasta. Jos joku hakee pajua pellolta ja punoo siitä korin, lienemme yksimielisiä siitä, että hän on juuri tuon korin tekijä. Hänellä on siihen oikeudet ja hän voi myydä sen ja saada työstään korvauksen.

Entä kirjailija? Hänen tuotteensa ei ole pajukori. Ei edes kirja. (Kirja on kustantamon tuote.) Se on kirjan sisältö.

Kirjailijalla on siis tekijänoikeus mielikuvituksensa tuotokseen.

Tähän kadunmies naurahtaa, että kyllähän hänelläkin on mielikuvitus ja hän kuvittelee kaikenlaista kaiken aikaa. Hänellekin pitäisi maksaa korvauksia!

Mutta mistä me hänelle maksaisimme? Korvaus saadaan vastineeksi jostain. Kirjaa ei ole olemassa ilman lukijaa, mutta kirjailijaa ei ole olemassa ilman lukemisesta saatua korvausta.

***

Ongelmahan on oikeasti se, että kirjoja ja kirjailijoita on liikaa. Jos kaikki Suomen kirjailijat menisivät lakkoon ja lopettaisivat tuotantonsa, kauppojen hyllyt täyttyisivät käännöskirjoista ja omakustanteista. Jäisikö kukaan lukija edes kaipaamaan kotimaista kirjailijaa, vai palaisiko vain tämän vanhan tuotannon pariin? Lukeminen ei tästä maailmasta lopu, valitettavasti. Sitä on saatavilla niin paljon, että lukijat ahdistuvat ennemmin tarjonnan paljoudesta kuin sen vähyydestä. Ja samalla moni sanoo, ettei lue kirjoja lainkaan -- tai ei lue tietynlaisia kirjoja.

Laadusta kukaan ei uskalla sanoa enää mitään, koska kirjahan on subjektiivinen kokemus, eikö vain. Eikä sillä anglismeistä ja svetisismeistä vapaalla suomen kielelläkään ole mitään merkitystä. Kieli muuttuu koko ajan. Se on sen luonne. Ja toisaalta, miksi lukea edes niitä käännöskirjojakaan, kun alkuperäiskielellä saa teokset heti tuoreeltaan käsiinsä eikä tarvita tulkkia kirjailijan ajatuksen ja teoksen ulkoasun välillä.

Mutta entä jos kaikki maailman kirjailijat lopettaisivat kirjoittamasta nyt heti? Minkälainen maailma olisi kymmenen, kahdenkymmenen tai viidenkymmenen vuoden päästä? Kukaan ei kuolisi lukemisen puutteeseen, sen uskon. Mutta silti en voi välttyä tuntemasta syvästi, että se olisi valtava tragedia koko ihmiskunnan kannalta -- niidenkin, jotka eivät lue. Miltä tuntuisi, jos saisit kuulla, että yhtäkään kirjaa ei sitten enää tule? Pärjätkää niillä, joita tähän asti on julkaistu.

***

Olen tässä blogissani joskus kirjoittanut, että en osaa vielä mieltää kirjailijuutta ammatiksi. Asia ei ole muuttunut. Luulen, että se on hyvin pitkä prosessi, joka edellyttää sen hahmottamista, että saan tekemästäni työstä jonkinlaista toimeentuloa. Muutenhan se on vain harrastus. Tätä hahmottamista on vaikea toteuttaa, koska kenttä, jolta kirjailija yrittää riipiä tulonsa, on niin laajalle hajonnut. On apurahaa, jota saa hyvin harva tai harvoin, on lainauskorvausta, joka on kolmisen senttiä per lainauskerta ja jota ei tilitetä jos tulo jää alle 15 euron; on palkintoja ja stipendejä, joiden varaan ei ymmärrettävästi voi laskea; ja sitten, tietenkin, ovat myyntitulot. Omakohtaista tilinpäätöstä ei ole vielä tehtävissä, mutta jos viisaampia on uskominen, tulot ovat parin euron luokkaa per kirja, miinus tietenkin verot. Ennakko, jonka kustantajalta saa, on osa myyntituloja.

Olen tottuneempi palkkaan, joka rapsahtaa tilille tiettynä päivänä kuukaudesta ja suunnilleen saman suuruisena.

Asiahan on niin, että alkutuottajana kirjailija on melkoinen työllistäjä. Hänen mielikuvituksensa kannattelee kustantamoita, kirjakauppoja ja välillisesti esimerkiksi graafikoita ja kirjapainoja. Joku ne tv-sarjojen, teatteriesitysten ja elokuvienkin käsikirjoitukset kirjoittaa. Jonkun on ensin luotava jotain ainutlaatuista, että harrypotter-penaalit ja hobitti-reput myisivät.

***

Kirjoituksesta on jo nyt tullut pitkä, mutta en tiedä olenko itse sen viisaampi aiheen suhteen -- tai onko lukijakaan. Tuskin kukaan, joka ei ole erityisen kiinnostunut kirjailijan toimeentulosta tai jolla ei ole oma lehmä ojassa, jaksaa paneutua aiheeseen kovin syvästi. Tänä kirjojen yltäkylläisyyden aikana on lukijana helppo heilauttaa olkapäätään kirjailijan itkulle ja parulle -- mieluiten sitä olisi kuulematta, koska se haittaa lukukokemusta.

Enkä minäkään oikeastaan itke, koska olen niin hämilläni. Ei siitä kauan ole, kun luin joltakin nettisivustolta, jossa käsiteltiin lainauskorvausta, hienon kommentin, joka menin jotensakin näin: "Miksi kirjailijoille pitäisi maksaa joka kerta kun joku lukee sen kirjan? Eikö yksi kertakorvaus riitä? Eihän putkimiehellekään makseta sen yhden hanan asentamisesta vuosikausia jälkeen päin."

Mielestäni on ihan aiheellista olla huolissaan siitä, miten tekijänoikeuksien on käymässä. Pitäisikö kaiken sisällön olla ilmaista? Onko oikein, että maassamme on koulutettu ihmisryhmä, joka ei saa tekemästään työstä palkkaa tai korvausta, vaikka heidän työnsä on kaikkien saatavilla? Mikä on alkutuottajan asema ja mitkä hänen oikeutensa? Kuinka suuressa arvossa pidämme kotimaista kirjallisuutta ja sen saatavuutta varallisuuteen katsomatta? Mikä merkitys kirjalla on yhteiskunnassamme? Pitäisikö kirjailijan pystyä elämään kirjoja kirjoittamalla?

Kysyn teiltä, hyvät lukijat, että mikä olisi oikeudenmukaisin ja paras tapa varmistaa kirjailijan toimeentulo. En ole kopiosuojausten suuri puolestapuhuja, mutta riistoakaan en voi hyväksyä.

Mikä toimisi?

21 kommenttia:

  1. Ikävä kyllä en osaa lisätä tähän enää mitään, mutta sanon, että hyvä ja tärkeä kirjoitus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on tärkeä ja yllättävän paljon tunteita herättävä asia (heissäkin, jotka eivät kirjoita työkseen).

      Poista
  2. Olipa hieno kirjoitus!

    Vaan en osaa vastata lopussa esitettyyn kysymykseen. Minulle tuntuu käsittämättömältä ajatus, että kirjailijalle ei maksettaisi korvausta. Tiedän kyllä, että näitä kyseenalaistajia on. Miksi kirjallisuus on niin eri asia kuin musiikki? Musiikki syntyy hyvin samalla tavalla kuin kirja; mielikuvituksesta (tai matkimisesta, jos soitetaan covereita) ja välineistöstä.
    Muusikko saa tulonsa myynnin lisäksi myös keikoista. Kirjailijalla ei oikein vastaavia ole... Tai oikein suosituilla on tietty haastatteluja, mutta Suomessakaan tuskin niin paljoa että kukaan niillä eläisi.

    Mutta onpahan haasteellinen kysymys :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jännää on se, että kirjallisuus kuitenkin, tavallaan, on erilaista kuin musiikki tai vaikka kuvataide: sen käyttäminen eroaa edellämainituista, vaikka kaikki ovatkin luovaa alaa ja muuten monessa samantapaisia.

      Biisejä kuunnellaan tavallisesti monen monta kertaa, mutta useimmat kirjat luetaan vain kerran. Maalaus tai veistos on esillä (toivottavasti) koko ajan -- siitä voisi olla hankala maksaa korvausta katsomiskertojen mukaan. Siksi se on lähtökohtaisesti huomattavasti kalliimpi kuin kirja.
      :)

      Näkyyköhän muusikoiden tulojen keikkapainotteisuus lippujen hinnoissa, sillä reilun kymmenen vuoden sisällä on tapahtunut huima korotus? Vai onkohan siinäkin välistävetäjän lompakko vain pullistunut?

      Minua jaksaa ihmetyttää se, miten vähän luovien alojen alkutuottajien työtä arvostetaan: sehän näkyy nimenomaan palkassa.

      Poista
  3. Minun mielestäni ensinnäkin kirjailijalle pitäisi maksaa esim 50% myyntitulosta. Lainauskorvaus voisi olla esim 10 senttiä/lainaus, koska eihän Suomessa saa mitään 3:lla sentillä, joten se on aivan naurettava summa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lainauskorvaus on Suomessa paitsi naurettavan pieni myös häpeällinen, kun vertaa muiden Pohjoismaiden summia ja lainausmääriä.

      Esimerkiksi lainausmäärät Suomessa 100 milj. --> korvauksia yhteensä 3,6 milj. Tanskassa lainauksia 75 milj. --> korvauksia yhteensä 22 milj.

      Melkoinen ero!

      Lisätietoa ja kulttuuriministerin kirjallinen vastaus Sari Sarkomaan kysymykseen tulevista korotuksista löytyy täältä: www.kirjaelää.fi

      Poista
  4. Kirjailijalle ei voi maksaa 50 % myyntitulosta, koska muuten kustantajat eivät pysyisi pystyssä (tai kirjojen hintaa pitäisi korottaa, mutta ne ovat jo Suomessa aivan liian korkealla). Lainauskorvauksia sen sijaan pitäisi korottaa.

    Minä en ole ikinä ollutt palkkatöissä, vaan freelancerina 16-vuotiaasta asti. Olen siis tottunut, että rahoja tulee tilille pieninä erinä satunnaisin väliajoin. Se kyllä harmittaa, että tietokirjakustantajani maksaa vuoden myyntitulot seuraavan vuoden syksyllä. Eli jos kirjani ilmestyy loppuvuodesta, saan siitä ensimmäiset järkevät myyntitulot käytännössä kaksi vuotta myöhemmin! (Okei, viimeksi sain kyllä ennakkoakin). Romaanikustantajani maksaa selvästi useammin/nopeammin, tosin ennakkoja ei ole herunut, kuten pieniltä kustantajilta yleensä ei.

    Ironista on se, että kääntämällä kirjan saa usein selvästi paremmat rahat kuin kirjoittamalla sellaisen. Summa on taattu ja lisäksi rahat saa lähes välittömästi käännöksen valmistuttua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moni alkaa jossain vaiheessa puhua kutsumusammatista, ja tottahan kirjailijuus sitä jossain määrin onkin: eivätkö kaikki itsevalitut ammatit, joissa viihtyy, ole kutsumusammatteja? Sairaanhoitajien ja lähihoitajienkin palkkojen pienuutta selitellään joskus kutsumusammatilla. Siitä tulee selittelijöille hyvä mieli.

      Miksi ei saisi vaatia palkkaa työstä, jossa on hyvä ja josta toiset hyötyvät tai nauttivat? Minua esimerkiksi on ihan turha laittaa insinöörioppiin tai sairaalaan lääkkeitä jakamaan. Ei siitä mitään tulisi. Mutta uskon ja luulen, että olen muuten yhteiskunnalle hyödyksi. Kirjailijatkin maksavat veronsa.

      Poista
  5. Ja tässä sivutaan samaa aihetta hiukan verran: http://www.hs.fi/kotimaa/Saisiko+olla+Pirkka-jauhelihaa+-juustoa+ja+-kirjoja/a1305564824227

    Rooibos

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos linkistä!

      Mielenkiintoista on nähdä, miten tulevaisuudessa käy: riittääkö lukijoita vähän huonolaatuisemmallekin teoksille riittävästi, jotta kirjailija tulee toimeen? Onhan se niin, että jos myydystä teoksesta jää 70 prosenttia käteen, voi sähkökirjan hinnan pitää alhaisempana, kun välikäsiä tippuu pois.

      Voi olla, että tapahtuu samanlaista eriytymistä kun nyt on sanomalehtien kanssa. Ilmaiseksi saa ties mitä copypastekuraa, mutta jos haluaa lukea journalistisesti kestäviä ja tutkittuja juttuja, joutuu kääntymään maksullisten tai paperilehtien puoleen.

      (Vähän yksinkertaistaen toki. Kirjojen kanssa olisi vastakkain perinteiset kustantamot ja amazontyyppiset kirjakustantamot.)

      Poista
  6. Tällä hetkellä suurin osa suomalaisten nimikkeiden kirjoittajista saa työstään huonomman korvauksen kuin ne ihmiset, jotka kuukausipalkalla esim. taittavat heidän tekstinsä kirjaksi tai tekevät siihen kannen. Uskokaa pois. Ei paljo naurata, jos käteen saa alle viisi euroa per myyty kirja.

    Kirjankustannusbisneksessä se, jonka selkänahasta riistetään, on kirjailija. Kaikille muille maksetaan työstä käypä korvaus. Vai oletteko kuulleet kustannustoimittajasta, jonka palkka määräytyy sen mukaan, miten hyvin hänen toimittamansa kirjat myyvät? Tai graafikosta, jonka palkka määräytyy sen mukaan, miten hyvin kirjan kannet myyvät.

    Suomesta puuttuvat lähes kokonaan kirjalliset agentit ja osittain siitä syystä vallalla on suuri huijauksenomainen tilanne. Suurin osa kirjoittajista antaisi varmaan painattaa kirjansa ilmaiseksi, jos se takaisi kustannuskynnyksen ylittämisen.

    Kirjojen hinnoittelu on Suomessa ihan hepreaa ja jos piirakkakaaviota katsoo, on helppo huomata, kenen kirstuun ne rahat itse asiassa menee. Ei ainakaan kirjailijan.

    Paremman palkan voisi saada ostamalla omia kirjojaan kustantajalta tukkuhintaan ja myymällä ne itse. Sillä suurinta osaa nimekkeistä myydään aika pieni määrä, hirvisaaret ja tervot on erikseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tähänhän liittyy myös se jännä näkökulma, että jos kirjasta tulee myyntimenestys, kirjailija saa suuremman hyödyn kuin kansigraafikko tai kustannustoimittaja. Eli jos sellainen ihme tapahtuisi, että kirjat alkaisivat myydä kuin harrypotterit tai davincikoodit, kirjailija kerää potin. Samoin jos onnistuu saamaan kirjapalkinnon (tosin Suomessa ne ovat sen verran pieniä, että sillä ei taida päästä edes vuosipalkoille...), kunnia on kirjailijan.

      Suhdeluku tällaisessa taitaa olla kyllä epätoivoisen surkea.

      Poista
  7. Mitä jos olisikin niin, että kirjailija solmisi kustantajan kanssa konkreettisen työsuhteen, joka kestäisi kustannuspäätöksen tekemisestä esim. muutama kuukausi julkaisun jälkeen. Työsuhteesta maksettaisiin kuukausipalkka, ja se edellyttäisi kustannustoimittajan vaatimien korjausten tekemistä, kirjamessuilla yms. kiertämistä jne. Työsuhteen päätyttyä homma toimisi samoin kuin nytkin, eli myydyistä ja lainatuista kappaleista saisi edelleen korvaukset.

    Äh, en taitaisi itse innostua, mutta ainahan sitä voi spekuloida ;)

    VastaaPoista
  8. Ei paha, mutta tuskinpa kustantamot lähtisivät tuohon, kun niille siitä olisi vain lisäkulua eikä mitään hyötyä. :D Käsittääkseni kustantamot saavat myydyistä kirjoista suurinpiirtein samansuuruisen osuuden kuin kirjailija: eli valtaosa menee jonnekin muualle. Taitaa joutua vyötä moni kiristämään...

    Oikeasti tuo lainauskorvaussumma Suomessa on ongelmallinen. Jos kirjaa lainataan vaikka 1000 kertaa, kirjailija saa 30:n euron korvauksen. Euron lainauskorvaussummalla päästäisiin jo tuhanteen euroon ja se alkaa minun korvaani kuulostaa reilulta. Mutta olisivatko lainauskorvaukseen tarkoitetut rahat pois kirjaston hankintavaroista? Jos näin olisi, kirjoja varmasti hankittaisiin kirjastoihin entistä vähemmän. Ei hyvä.

    Sitten on se yksi kuuma kysymys: kuinka paljon taidetta ja kirjallisuutta pitää valtion tukea? (Aika moni apurahoista tosin on yksityisiä tai säätiöiden jakamia.) Minulla on sellainen mielikuva, että ne jotka tuohtuvat valtion antamasta tuesta kirjallisuudelle ovat heitä, jotka julistavat, että jos ei kirja myy tarpeeksi, joutaa kirjailija ollakin ilman rahaa. Vaan saattaapi olla, että juuri he eivät osta kirjan kirjaa kotimaiselta tekijältä... Ulkomaiselta kyllä.

    Tulipas rönsyilevä kommentti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä kustantamot osansa saavat kirjan tuotosta, eivät ne sitä muuten tekisi.

      Kirjan painaminen maksaa maksimissaan euron. Kirjoittaja saa neljä euroa. Kustantamo ottaa omiin kuluihinsa (markkinointi yms.) 8 euroa.

      Kirjakaupan kateprosentti on 100.

      Poista
    2. Anonyymi, mielenkiintoinen tuo kirjakaupan kateprosentti. Itse olen tottunut toimimaan kaupan alalla ollessani (siis muun kuin kirjakaupan alan) sellaisen 30% suuruisen katteen kanssa. Siitä alle ei kauppa pysy pystyssä, mutta totta kai mitä suurempi kate saadaan pidettyä myynnin kärsimättä sen parempi.

      Luultavasti kustantamoissakin on sitten eroja siinä, minkälaista prosenttia he kirjan tuotosta saavat. Minulle on kerrottu tällainen suhdeluku: 20/20/60 eli kirjailija/kustantamo/muu eli Kirjavälitys ja kauppa. :)

      Poista
  9. Todella hankala ja itsellenikin vähitellen ajankohtainen kysymys. Kuten kirjailijaliiton nettisivuilta selviää, kotimaisen kirjailijan myyntitulot vuodessa ovat keskimäärin noin 2000 euroa. On sanomattakin selvää, ettei sillä elä – tuskin edes apurahoilla täydennettynä. Vaikuttaa siltä, että monet kirjailijat ovatkin päätyneet tekemään kaikenlaisia free-toimittajan töitä. Toki monet tekevät niitä ihan mielellään, mutta varmasti monista myös tuntuu, että ajan voisi käyttää toisinkin.

    Olen itsekin miettinyt, voisiko ainakin englanninkielisessä maailmassa käytössä oleva agenttijärjestelmä toimia Suomessa. Agenteilla olisi varmasti paremmat neuvotteluvalmiudet kustantajien suuntaan, mutta toisaalta kuvioon tulisi jälleen yksi välikäsi lisää. Pieni maa, pienet markkinat – ehkä pitäisikin lähteä tähyilemään entistä enemmän ulkomaille?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika monilla kirjailijalla on toimittajatausta, mutta olisi mielenkiintoista tietää kuinka moni alkaa vääntämään kolumneja sun muita juttuja vasta kirjailijaksi tulemisen jälkeen.

      Tällä hetkellä itsestä tuntuisi kaukaiselta ajatukselta alkaa tehdä lehtijuttuja tai kolumneja (vaikka onhan tämä blogin pitäminen omanlaistaan kolumnointia). En pidä itseäni mitenkään kirjoittamisen ammattilaisena, vastahan tässä sitä romaania harjoitellaan. :D (Ja sitä paitsi intohimot kirjoittamisessa ovat enemmän spefin kirjoittamisen puolella, ei asiateksteissä.)

      Työvoimatoimistossa eivät muuten osanneet oikein suhtautua kirjailijuuteen, kun viime talvena siinä virastossa kävin tilannettani selittämässä. Ei "kirjailija" työnhakijana ole kovin hyvä nimike, jos töitä yrittää saada. (Vaikka en ole kyllä kuullut, että kukaan olisi työllistynyt Työvoimatoimiston kautta.) Toimittajuus on kuitenkin eri asia ja siihen on oma koulutuksensakin. Olisi paksua väittää, että minulta löytyisi ammattitaitoa sellaiseen.

      Ulkomaille tähtäämisestä: minusta on ihan järkevä ajatus yrittää saada kirjalleen isompaa lukijakuntaa. Hyvä tarina on universaali.

      Myös kustannusosuuskuntia (kuten Crime Time) perustamalla moni kirjailija hakee itselleen parempia tuloja.

      Poista
  10. Minullakin on sellainen käsitys, että kauppojen kate on 30% luokkaa, maksimissaan 50%, mutta tuskin juurikaan enempää.

    Tuosta kulttuurialasta ylipäätään piti turista vielä sen verran, että kyllähän monet valittavat esimerkiksi tuon Yle-veton yhteydessä, että eivät halua maksaa esim. RFO:n toiminnasta, koska eivät orkeskerimusiikista ole kiinnostuneita. Käytännössähän ylen keräämillä tuotoilla käsittääkseni rahoitetaan myös jonkin verran RFO:n tyyppistäkin kulttuuritoimintaan. Eli yle-veroon vain mukaan kirjailijoiden rahoituslisä ;)

    No, itse mielummin maksan radion sinfoniaorkesterille ja vaikka sitten kirjailijoille kuin BB-sarjoille ja muulle hömpälle. Voisikohan verotus toimia niin, että saa valita mitä kulttuuripalveluja rahoittaa? ;)

    Jee, pistetään maailmakirjat sekaisin ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aina silloin kun muistan käyttää Veikkauksen palveluja, tunnen syvää tyydytystä siitä, että saatan tukea jotakuta taiteilijaa tai kirjailijaa. Veikkauksen lottoropoista nimittäin koostuu valtaosa valtion kulttuurille myöntämästä tuesta!

      Rahoitan siis toisia kun yritän arvalla onnistua saamaan itselleni apurahoitusta kirjoittamiseen. ;)

      Poista
  11. Vanhana piraattina olen aina ajatuksiltani vähän ristiriitainen. Ongelmanahan taidetuotteissa on se, että pitää maksaa tuotteesta, jonka sisällöstä ei tiedä mitään. Eli ostaa ns. sika säkissä. Ei, en ole sanomassa, että maksettaisiin kirjailijalle omantunnon mukaan (koska suurin osa meistä ottaa kyllä ilmaiseksi, jos suinkin saa) mutta jokin kirjabisneksessä ei tällä hetkellä toimi. Jotain viedään välistä ja lujasti, jotenkin pitäisi saada kustannukset alas ja niin, että sekä kustantaja, että kirjailija voisivat elää, mutta kirjat maksaisivat sitten vähemmän. Uskon, että e-kirja tulee tasa-arvoistamaan tilannetta. Miten? No hintakilpailulla, mutta sen pitäisi joku vain uskaltaa aloittaa. Alkupanostus e-kirjaan on suuri (lukija yms), mutta sen jälkeen, jos kirjoja saisi hintaan 8 euroa kappale, niin henkilöt joilla ei koskaan olisi varaa ostaa uutta kirjaa, voisivat sen tehdä. Asia on monimutkainen, sillä paperikirja ei tule kuolemaan pois, mutta ehkäpä se muuttuisi enemmän sellaiseksi luksushyödykkeeksi, jota se toki on jo nytkin. Ja pokkarit olisivat luonnollisesti se keskitie.

    VastaaPoista