Kirjallinen elämä on viime aikoina jäänyt häviävän pieneksi palkkatyön pitkien päivien puristuksessa, mutta eilen ulkomaailma muistutti, että Mifongin perintö mennä porskuttaa maailmalla. Uusimmasta Tähtivaeltajasta löytyy esikoiseni arvostelu. Tämä on nyt se ensimmäinen negatiivinen arvio. Väistämättä niitäkin tulee. Kaikesta ei voi pitää eikä Antti Oikarinen ollut pitänyt Mifongin perinnössä juuri muusta kuin kielestä (kaunista ja toimivaa), henkilöistä (kasvavat tarinan aikana) ja dialogista (sujuvaa).
Mikä sitten ei toiminut?
Tarina ja juoni (ei uskottavaa, suoraan Angelika-kirjoista), musta puuma sankarin kumppanina (matkii R.A. Salvatorea, ei liity tarinaan), toimintakohtaukset (muuhun tekstiin nähden pakotettuja) ja etenkin kuvatun maailman toimimattomuus (näytetään vain se, mikä henkilöiden aistimaailman kautta välittyy). Erityistoiveena arvioijalla oli, että seuraavissa kirjoissa hankkiuduttaisiin katista eroon.
Referoin arvion tähän, sillä sitä ei ole netissä saatavilla, mutta lehti on myynnissä esimerkiksi Akateemisessa, jos jotakuta kiinnostaa lukea koko juttu.
Surullisia uutisia Oikariselle: katista ei hankkiuduta eroon.
En ole lukenut tuota arviota, mutta eihän tuo nyt huono arvio ole, herran jestas sentääs, jos kerran kieli, henkilöt ja dialogi toimivat kriitikon mielestä. Henkilöt ovat tärkeintä ja he juuri saavat tarinan joko elämään tai kaatumaan saappaat jalassa, niin sanoakseni. Puuma on enemmänkin makuasia ja sitten tuo Angelika-vertaus. Käsittämätön. Mifongilla ja Angelikoilla ei ole mitään yhteistä ja tämän sanon ihan hyvällä, sillä Angelika-kirjoissa ei ole mitään vikaa vaan nekin ovat oman genrensä oivallisia edustajia kuten Mifonkikin. Höh, sanon minä. Ja komppaan: Katista ei kannata hankkiutua eroon.
VastaaPoistaUsko pois, kyllä se oli negatiivinen arvio yleisluonnoltaan. Nuo toimivat osat oli ujutettu arvion keskelle, jotta ei ihan lyttäykseksi menisi. ;) Mutta kiitos kaunis sympatioista!
PoistaKaikki eivät voi tykätä... :/ Onneksi sulla on pehmusteena monta arvostelua, joissa tykättiin. Ja olihan tuossa monta kehuakin. :)
VastaaPoistaJa Oikarinen, näpit irti katista! Reu: It's a girl thing. :)
Niin se vain on -- ja ihan hyväkin niin! Vaikka negatiivinen arvio omasta kirjasta kirpaisee väistämättä, niin en sitäkään tahtoisi, että kaikki vain pitäisivät. Se olisi jotenkin epäilyttävää.
PoistaTässä tulee myös hyvin esille se, että arvioiden määrällä on merkitystä. Jos Oikarisen kritiikki olisi ainoa, jonka Mifongin perintö olisi saanut, kirjan vastaanotosta muodostuisi aika erilainen kuva.
onneksi katista ei hankkiuduta eroon.
VastaaPoistaOlen kissaihminen. Minkäs teet. ;)
PoistaJoo, luin tuon TV-kritiikin ja yleissävy meni negatiivisen puolelle (positiivisia juttuja mainittiin nopeasti, negatiivisia pureskeltiin enemmän) mutta toisaalta nuo kohdat joihin tarttuu näkyvät olevan muidenkin huomioimia, eli maailman ohuudesta on valiteltu ja myös runsaasta tunteiden ja luonteenpiirteiden alleviivaamisesta (mistä kai tulee se Angelica-mielleyhtymä). Oikariselle nämä sitten olivat suurempia ongelmia kuin joillekin muille...
VastaaPoistaJa toisaalta Mifongin perintö on saanut palautetta, että maailma toimii. :) Eli vaikuttaisi olevan makuasia enemmän kuin mitään muuta.
PoistaOikarinen ei muuten kirjoittanut mitään runsaasta tunteiden ja luonteenpiirteiden alleviivaamisesta. Kritiikin perusteella angelikamaisuus tuli juonesta. Hahmokuvaus hänen mielestään ilmeisesti onnistui kelvollisesti, ellei hyvin.
Muutama yksityiskohta kritiikistä paljastaa, että Oikariselta on mennyt pari oleellista juttua ohi, mutta jälleen kerran kirjoittaja on nöyränä sen tosiasian edessä, että kirja syntyy lukijan korvien välissä. Kirjailija voi varsin vähän siihen vaikuttaa, niin hassulta kuin se kuulostaakin.