Kirjailijalla kai pitäisi olla kolmesataa vuotta sitten eläneen ranskalaisen tai böömiläisen ajattelijan ytimekäs miete ohjenuoranaan, mutta minun kohdallani näin ei ole.
Mottoni olen lainannut urheilumerkki Nikeltä, vaikka urheilullisuus tarkoittaa kohdallani sitä, että osallistuin vaihtelevan urheasti liikuntatunneille koulussa. Tunnit kylläkin muistuttivat enemmän maailmanlaajuista häpäisymenetelmää kuin iloista ryhmäliikuntaa.
Just do it.
Ja siinä se. Lyhyessä lauseessa kaikki, mitä tekemiseen tarvitaan, sillä kirjoittaminenkin on nimenomaan sitä: tekemistä. Voi suunnitella ja lukea teorioita ja opiskella luovaa kirjoittamista ja lukea kirjoja, mutta loppujen lopuksi tekstejä ei saa aikaiseksi ellei niitä kirjoita.
Lause on siitäkin mainio, että se sopii oikeastaan minkä tahansa työn aloittamiseen. Pitäisikö tiskata? Just do it. Kaipaako pakastin sulattamista? Just do it. Onko aikomus opetella oikeinkirjoittamista? Just do it.
Mottooni kiteytyy kaiken hyvän lopullinen totuus: yksinkertaisuus. Kaikesta on löydettävissä punainen lanka, ydin, johon keskittymällä suuriltakin kokonaisuuksilta tuntuneet tehtävät pilkkoutuvat hallittavaksi kokonaisuudeksi. Romaania ei pysty edes aloittamaan, jos miettii sen puuduttavia päätösvaiheita: loputonta seulontaa, korjailua, hiomista. Tunnetta, että eikö tämä koskaan lopu. Eikö se ole jo valmis. Vieläkö täytyy palata tekstin äärelle. On ajateltava alkujuurta, tarinan lähdettä, omaa sisintään, ja sitten vain tehtävä.
Onko teillä, hyvät lukijat, mottoa? Jotain ajatusta, mietelmää tai ohjetta, joka kannustaa ja tuo lohtua?
Kirjoittamisessa minulla on yksi ohjenuora, joka kyllä usein meinaa unohtua: mene sitä kohti, joka tuntuu hankalalta tai pelottaa. Jos on joku juttu, josta ei tohdi tai uskalla kirjoittaa, niin yleensä se on se asia, joka pitää kirjoittaa - joko itsensä vuoksi tai sitten siksi, että sen jälkeen pystyy kirjoittamaan muuta vapaammin ja avoimemmin.
VastaaPoistaKoko elämän kattavaa mottoa minulla ei ole. Tuo sinun Just do it. on kyllä hyvä.
Hyvä ohjenuora!
PoistaKun onnistuu kirjoittamaan hankalalta tuntuvasta aiheesta tai ylittämään vaikean kohdan tekstissään, se tuntuu mahtavalta. Ehkä paremmalta kuin flow-kirjoittaminen, sillä silloin tietää päässeensä onnistumisen tilaan raa'alla työllä.
Hurjan hyviä mottoja! :) Minulla ei ole varsinaista mottoa, mutta lähimpänä on ehkä "tee sitä mitä rakastat - ja se, mikä täytyy tehdä". Ja rakastamisella tarkoitan kaikkea, mistä saa voimia tai tulee hyvä mieli, kaikkea, mistä nauttii. Jos joutuu päivästä toiseen tekemään (töissä, kotona, harrastuksissa) asioita, joita ei rakasta, kannattaa miettiä, voiko asialle tehdä jotakin. Tosin tiskit on silti hoidettava ja roskat vietävä. Ja niistäkin voi yrittää nauttia jollakin tasolla.
VastaaPoistaNiin totta.
PoistaElämässä on paljon asioita, jotka vain täytyy tehdä. Kummasti helpottaa asioita, jos voi löytää jokaisesta niistä jotain rakastettavaa. (Esimerkiksi lakanoita pestessä voi mielikuvamatkailla tulevaisuuteen, jolloin pääsee ojentumaan puhtailta tuoksuville lakanoille. Tai kun kirjoittaa käsikirjoituksen "tylsiä" kohtia, voi miettiä, että ilman niitä ei tule olemaan koko kirjaa.)