Anna Lukemisen kartasto -blogista on kirjoittanut Mifongin perinnöstä lukukokemuksiaan. Kirjoitus oli mielenkiintoinen ja herätti halun pohtia erästä seikkaa: löytyykö meistä jokin oletusasetus fantasiamaailmalle? Mikä lopulta on (riittävän) omaperäistä, jos kirjoittaa seikkailufantasiaa?
Nimittäin Mifongin perintöä on verrattu useampaan otteeseen David Eddingsin Belgarionin taruun ainakin päähenkilönsä Ardisin osalta. En ole Eddingsiä lukenut, joten kyse ei voi olla siitä, että olisin saanut vaikutteita. En enää uskallakaan, koska olisi aika hyytävää tunnistaa itse luomiaan henkilöhahmoja tyystin vieraan tekstistä.
Näistä valmisaihioista, joita lienee joku vekkuli asentanut tarinoitsijoiden pääkoppaan, syntyvät luonnollisesti kliseet. Mutta kuinka monta päällekkäistä ominaisuutta tai samantyylistä juonenmutkaa tarvitaan, jotta omaperäisyys häviää? Kuinka paljon vastaanottoon vaikuttaa lukijakunta (joka käytännössä lienee ainakin omalla kohdallani minä itse, sillä en osaisikaan kirjoittaa tarinoita kuin itselleni)? On aika eri asia kirjoittaa kirja, joka vakuuttaa "kaiken genressä lukeneen ja kokeneen" kuin kirja, josta saavat irti jotain myös he, jotka eivät ui genressä kaulaa myöten vaan vasta kastavat varpaitaan.
Tässä mielessä nuorille lukijoille kirjoittaminen on autuaallista. He ovat vaativa, mutta ihanan neitseellinen lukijakunta. He eivät ole vielä ehtineet lukea sen sataa "tyttö tapaa pojan" tai "orpopoika pelastaa maailman" -tarinaa, kyllästyneet lohikäärmeisiin tai susiin sielueläiminä.
Taidan olla lukijansielultani vielä nuori, sillä kun kirjoitin itselleni mieluista luettavaa, kirjoitin Mifongin perinnön. Sen tarina ja henkilöt olivat minussa ja näyttää siltä, että eivät lähde sieltä kovin pian. Koska tunnistan oman keskinkertaisuuteni, en ihmettele, etten ehkä ole luonut omaperäisintä maailmaa tai tuonut genreen mitään, mitä konkarit eivät olisi joskus jostain muualta lukeneet. Se ei haittaa, sillä en itse ole tällainen konkari. Täysin vieras lähtökohta omalle kirjoittamiselleni olisi lukea kaikki mahdollinen fantasia ja kirjoittaa sitten juuri toisin, jotta olisin erilainen ja uudistava. Ei, se ei voi olla lähtökohta kirjoittamiselleni.
Sitä paitsi minua on surettanut pitkään se, että jos jostakin on kirjoitettu vuonna 1960, siitä ei kannata kirjoittaa vuonna 2000. Ihan kuin lukijakunta pysyisi samana eikä uusille tulokkaille kannattaisi tarjota kuin sitä "vanhaa ja hyväksi havaittua". Kirjallisuudellakin on lupa päivittyä. Vaikka tarinoiden ydin pysyisi samana, jokin aina muuttuu.
Hemulin kirjahylly on myös lukenut ja arvioinut Mifongin perinnön.
Ihanaa, että luette ja kerrotte!
Eipä tässä kukaan pyörää ole keksinyt enää pitkään aikaan. Voisi kai parhaimmillaankin puhua sävyeroista. Yksi sellainen mihin törmää on "genrensä mukainen", ja tämä on aina jotenkin huono juttu. Ei voi käsittää. :)
VastaaPoistaEhkä löytyy niitä lukijoita, jotka lukevat mielellään genrekirjallisuutta, mutta etsivät niistä aina "sitä jotakin" uutta ja (mieltä) mullistavaa. Tavallaan hyvin ymmärrettävää, koska kyllä sitä lukiessa toivoisi jollain tavalla yllättyvänsä. Tapahtuuko yllättyminen sitten millä keinoin (juonellisesti vai genrerajoja koettelemalla), on eri asia.
PoistaJa tosiaan, hyvin paljon lukukokemukseen vaikuttaa se, mitä on sattunut genren sisältä aikaisemmin lukemaan.
"Näistä valmisaihioista, joita lienee joku vekkuli asentanut tarinoitsijoiden pääkoppaan, syntyvät luonnollisesti kliseet" -hyvin sanottu. Ihmisiä riittää sen verran, että varmasti usein jonkun omasta mielestään nerokkaan idean keksivä ei ole ensimmäinen, joka sen on keksinyt. Merkitystä on vain sillä, kuka sen ensimmäisenä tuo julki/ilmi.
VastaaPoistaItsellä kävi melkein vastaavasti viime vuonna, hätkähdyttävällä tavalla. Noteerasin, että tietyllä (=keksimälläni) tavalla koirarotuja esiintuovaa kirjaa ei löydy, ja aloin haaveilla, että ehkä hamassa tulevaisuudessa voisin moisen tehdä, koota faktoja ja niputtaa ne hienon perusajatuksen sisältäväksi teokseksi, olla tietokirjailija. Tuosta meni KUUKAUSI, ja luin että kyseisen ajatusmallin mukainen teos on ilmestynyt kauppoihin, kotimaiselta tekijältä vieläpä. Mykistyin, hämmästyin, ja lopulta nauroin. Ihmismieli on ihmeellinen, eikä ehkä niin uniikki kuin haluamme ajatella :D
Hyvä esimerkki. :)
Poista"Merkitystä on vain sillä, kuka sen ensimmäisenä tuo julki/ilmi."
Niinpä! Tuntuu monelle olevan tärkeää tietää, kuka keksi mitäkin "ensin". Vähän hankala vain todistaa, kun useat ihmiset voivat samaan aikaan saada samanlaisia ideoita ja kipinöitä aiheiksi ilman, että tuntevat toisiaan. ;)
Jälleen kerran hyvää pohdintaa. Ehkä olen yksinkertainen lukija itsekin, mutta en oleta jokaisen lukemani kirjan räjäyttävän tajuntaani. Varsinkin fantasiasta haen enemmänkin turvallisuutta, sitä tuttua vanhaa. Joku Terry Pratchett ei muutaman kirjan jälkeen enää yllätä, mutta silti hänen kirjojaan tulee luettua ja niihin ihastuu kerta toisensa jälkeen. Pratchett antaa mulle jotain sellaista, mitä selvästikin tarvitsen. :)
VastaaPoistaTotta on myös tuo, että nuoret lukijat ovat kiitollista ja neitseellistä yleisöä. He haluavat, että tyttö saa pojan ja orpopoika pelastaa maailman. Koska niin sen kuuluu mennä. Lasten- ja nuortenkirjailijan täytyy kirjoittaa ennen kaikkea lapsille ja nuorille, ei aikuiskriitikoille. Joskus näkee (nykyään onneksi harvemmin) sellaisia kirjoja, jotka on kirjoitettu lapsille "aikuiseen makuun", ja voi jösses, mitä huttua ne ovat. Lapset ja nuoret ovat fiksuja. Kunnioitetaan sitä.
(Mifongin perintö tietysti on YA-kirja, mikä asettaa sille vielä omat paineensa. Yleisö, jota pitäisi miellyttää on varsin laaja. Mutta hyvinhän tuo on onnistunut.)
Joo, en voi olla muuta kuin tyytyväinen Mifongin vastaanottoon. :)
PoistaIhmiselle on luontaista vertailla uusia kokemuksiaan aikaisempiin, joten helposti tulee luotua ketjutuksia mielessään. Fantasiamaailmoista ja -tarinoista lienee löydettävissä paljonkin yhteneväisyyksiä, mutta vaikuttaa siltä, että jotkin samuudet hyväksytään paremmin kuin toiset. Lukija voi löytää paljonkin intertekstuaalisuutta -- joko tahallista tai tahatonta.
Genrekirjallisuus tarjoaa paljon turvallista "lohtulukemista" (kuten esimerkkisi Pratchettista) ja minulle on tärkeää, että sellaista julkaistaan. Jotain uutta -- ja jotain vanhaa. ;)
Hih, melkein kaikki tuntuvat kiinnittävän huomiota siihen että sanoin mieleeni tulevan Belgarionin tarun - enkä siis oikeastaan pitänyt sitä huonona asiana, koska kyseessä on minulle kaikkien aikojen rakkain fantasiatarina. Mutta kun ne asiat ovat olleet ihan huippuja mielestäni silloin 15 vuotta sitten, on kai luonnollista että nyt haluaa lukea vähän eri jutuista:) Mutta jännä oli kuulla ettet itse ole ollenkaan lukenut Eddingsiä! Kai se tosiaan on jokin yhteinen tarinakoppa jonka kirjoittajat jakavat. Nuorempana kirjoitin osallistuin pari kertaa Nanowrimoon (oli aikaa!) ja kummallakin kerralla kävi niin, että kesken kuukauden ilmestyi elokuva jonka perusidea oli hyvin, hyvin samanlainen kuin sen mitä kirjoitin. Se oli kovin hämmentävää, enkä muistaakseni ollut kuullut noista elokuvista etukäteen!
VastaaPoista(Muuten: en ole vielä ihan varma että ovatko päähenkilöt ärsyttäviä vai hyvällä tavalla ärsyttäviä - sen selvittänee tulevat kirjat (ja muuten, olin ihan innoissani tarjoilemastasi ennakkopalasta, kun siinä oli Linn pääosassa!))
Kehunahan tuo vertaus pitää siinä tapauksessa ottaa. ;)
PoistaMutta ihan oikeasti, eihän sitä voi välttyä vertailemasta kun jotakin lukee. Alitajuisesti vähintään niin tekee. Minusta on ollut hyvin mielenkiintoista kuulla, mitä kaikkea lukijat Mifongin perinnöstä ovat löytäneet ja mitä se on tuonut mieleen.
Jos lukukokemus tuo jotain aikaisemmin julkaistua tai koettua mieleen, ei voida ajatella sen tarkoittavan automaattisesti huonoa jäljittelyä tai epäonnistumista kirjailijalta. Ainakaan minun mielestäni. Kuten sanoit, samoilla vesillä ne kaikki kirjoittajat kalastavat: toiset syvemmissä vesissä, toiset pintavesissä.
Enkä missään tapauksessa kirjoita näitä mietteitä ajatellen, että lukijoiden pitäisi käyttäytyä tietyllä tavalla tai lukea "oikein". Yhtä vapaa kuin kirjoittaja on tekstinsä luomisen suhteen, on lukija lukemisen herättämien mielipiteiden suhteen. :)
Tulee kyllä olemaan ihan hemmetin jännittävää kuulla palautetta tulevista osista. Sitä on omasta mielestään kirjoittajana kehittynyt ja tarinakin sen kun paranee, mutta mistäpä sitä koskaan tietää?
Mukava kuulla, että Linnin osuutta odotellaan! Sydänverta koko hahmo minulle ja täysin pitelemätön. :D