Kun olin ensimmäisiä kertoja vastaanottamassa palautetta tekstistäni kirjoittajaringissä, sain ohjeistuksen kuunnella palautteet ilman, että sanoisin niihin mitään. Ensin ajattelin, että mitä, miksi minulta riistetään mahdollisuus selittää ja puolustautua: onhan kyse sentään minun tekstistäni. Aika pian ymmärsin kuitenkin viisauden tämän menettelyn takana.
Palautteen antaminen ei ole helppoa, etenkään ellei sen antaja ole harjaantunut. Lukijaa voi arastuttaa sanoa kohdista, jotka aiheuttivat hämminkiä. Hän voi olla epävarma siitä, lukiko oikein tai lukiko tarpeeksi tarkasti tai onko tarpeeksi laajasti kirjallisuutta lukenut ymmärtääkseen esimerkiksi haettua tyylilajia tai intertekstuaalisuuksia. Jos palautteen vastaanottaja tässä herkässä palautteenantovaiheessa alkaa kovasti puolustella ja ärhäköityy, käy helposti niin että palaute tyssää siihen. Lukijasta tulee simpukka, joka kätkee helmen, joka olisi voinut olla tuloillaan, jos kirjoittaja olisi malttanut kielensä.
Palautteen vastaanottaminen, sen ymmärtäminen ja sisäistäminen, vie aikaa. On kunnioittavaa palautteenantajaa kohtaan kuunnella loppuun ja kiittää palautteesta. Hän on kuitenkin nähnyt sen vaivan, että on lukenut hengentuotoksen ja rohkaistunut kertomaan asioista, joita ei ymmärtänyt tai jotka jäivät epäselviksi. Hän paljastaa haavoittuvuutensa lukijana ja mahdollisesti erehtyväisyytensä ihmisenä. Kummatkin ovat herkkiä asioita, joihin ei tule suhtautua ylimielisesti.
Ymmärsin myös sen, että teksti ei enää olekaan pelkästään minun. Antamalla sen luettavaksi ja arvioitavaksi olen tyrkännyt sen ottamaan ensimmäisen askeleensa itsenäistymisen polulla. Minun tehtäväni ei ole puolustaa sitä tai selitellä -- toki kun on kyse keskeneräisestä työstä, on odotettavissa, että se seisoo vielä huterin jaloin. Vastaanotetun palautteen avulla jalat jämäköityvät.
Ja tästä päästäänkin seuraavaan vaiheeseen: kun palaute on kuunneltu ja sen antajaa kiitetty vaivannäöstä, on aika seuloa palaute.
Mitä enemmän palautteenantajia, sen parempi. Ainakin jos teksti on jo niin pitkällä, että viisi eri mielipidettä ei hajota sitä kirjoittajan mielessä viiteen eri suuntaan. Jos jokin seikka tekstissä saa aikaan useita eri mielipiteitä, kirjoittaja voi miettiä, onko kyseessä todellakin vain makuasia. Lukijat ovat erilaisia. Se on kirjoittamisessa antoisaa ja haasteellista. Mutta jos kaikki viisi ovat yhtä mieltä, kirjoittajan kannattaa kuunnella -- tekstissä todennäköisesti on jotain korjattavaa.
Joskus palautteenantaja kertoo myös korjausehdotuksia kohtiin, jotka eivät toimi. Ne kannattaa ottaa ehdotuksina, ei ainoana mahdollisuutena. Kirjoittaja itse tietää parhaiten mitä hän tekstillään haluaa sanoa. Lukija ei välttämättä sitä tiedä, sillä tapana ei yleensä ole selittää tekstiä auki. Ongelmakohtia voi usein korjata monella eri tavalla. Minusta on kirjoittajan vastuulla päättää, mihin ratkaisuun hän päätyy: erottaako esimerkiksi kaksi toisiinsa sekoittuvaa henkilöhahmoa muuttamalla kerronnan aikamuotoja vai poistamalla toisen näkökulman kokonaan.
Muutosehdotukset voivat toki olla hyviäkin. Ne kannattaa ehdottomasti hyödyntää -- ellei tässä tekstissä, niin kenties huomioida tulevissa.
***
Palautteensaamisen tärkeys ja sen vastaanottamisen haasteet eivät ole poistuneet, vaikka voin kutsua itseäni nykyään kirjailijaksi. Eittämättä olen kirjoittajana harjaantuneempi ja uskon vahvemmin siihen, että kykenen parantamaan tekstiäni, vaikka se aluksi olisikin levällään. Jokaisen tekstin myötä oppii lisää itsestään kirjoittajana, mutta ilman esilukijoita ja palautteenantajia kehitys voi jäädä junnaamaan paikoilleen.
Minulla on vahva tunne siitä, että elän edelleen etsikkoaikaa kirjoittajana. Kehityn, en ole valmis. Esilukijat, lukijat -- kaikki he, jotka uskaltautuvat antamaan palautetta, ovat oppainani. Sanotaan, että hyväksi kirjoittajaksi oppii lukemalla ja kirjoittamalla paljon. Lisäisin siihen: ja kuuntelemalla.
Kuuntelisin mielelläni teidän ajatuksianne palautteen vastaanottamisesta ja sen antamisesta, hyvät lukijat! Kirpaiseeko se liian syvältä, halvaannuttaako vai kannustaako yrittämään vielä kerran? Tuntuuko palautteen antaminen vaikealta vai onko se helppoa?
Palautteen vastaantottaminen (siis kuunteleminen ja sisäistäminen) on mielestäni yksi vaikeimmista asioita kirjoittamisessa. Minusta oli varsin hyvin luonnehdittu kustannusalan ammattilaiselta, kun hän määritteli eron harrastelijan/aloittelijan ja ammattilaisen välille siinä, että edellinen suhtautuu tekstiinsä suojellen ja varjellen ja korjausehdotuksista loukkaantuen, kun taas kokenut kirjoittaja ymmärtää tekstin työvälineekseen, jota on muokattava ja kehitettävä juurikin palautteen avulla. Omalle tekstilleen sokeutuu, sille ei voi mitään. Palaute on välttämätöntä kehittymisen kannalta.
VastaaPoistaVaikka kirjoittaja synnyttää tekstin itse ja on siitä lopulta ainoana vastuussa, niin hyvä kirjoittaja kykenee käyttämään palautteen hyödykseen. Pitää palautetta mahdollisuutena kehittyä edelleen, ei yrityksenä latistaa kirjoitusintoa. Siis tunteet olisi siirrettävä kokonaan syrjään, kun luetaan palautetta, sen sijaan, että märehdittäisiin sitä, ettei teksti ollutkaan ensimmäisellä naputtelulla täydellinen. Tässä asiassa helpottaa tietää, että samassa jamassa ovat useimmiten myös kokeneet kirjailijat Oksasesta Tervoon, eli hekin tarvitsevat yhä kipeästi kustannustoimittajaa ohjaamaan kirjoittamistaan ja antamaan tekstistään palautetta, vaikka heillä huikea kokemus kirjoittamisesta onkin. Mielestäni Oksasen kertomus Puhdistus-romaanin synnystä ja haasteita on loistavan inspiroiva esimerkki siitä, kuinka erinomainen teksti vaatii vähintään yhtä paljon sinnikkyyttä ja työtä, siis muokkausta kuin pelkkää taiteellista lahjakkuutta.
Itse olen huomannut, että saamastani palautteesta minuun vaikuttaa joka tapauksessa vain sellainen, jota vähintään piilotajuisesti olen pohtinut itsekin. En siksi pelkää palautteen vaikuttavan liikaa omaan kirjoittamiseeni, niin kuin jotkut.
Ihan niin kuin kaikkia muitakin elämänaloja koskevissa neuvoissa, myös tekstin suhteen omaksun siis vain näkemykset, jotka vahvistavat omia, sisäisiä näkemyksiäni. Esim. jos joku sanoo, ettei murha ole hyvä aihe kirjaan, en ota palautetta huomioon, mutta jos joku sanoo kirjan kaipaavan huumoria, niin saatan jälkimmäistä harkitakin, koska huumori on mielestäni hyvä lisä kirjassa.
"Ihan niin kuin kaikkia muitakin elämänaloja koskevissa neuvoissa, myös tekstin suhteen omaksun siis vain näkemykset, jotka vahvistavat omia, sisäisiä näkemyksiäni."
PoistaTässä lienee syy, miksi jokin palaute uppoaa ja osuu, toinen viuhahtaa ohi. Kumpikin niistä voi olla yhtä oikeassa, jos ajattelee tekstiä sellaisenaan, mutta koska toinen niistä resonoi paremmin kirjoittajan pyrkimysten ja vaistojen kanssa, se pääsee suojusten läpi.
On myös hyvä, että toit esille tuon kokeneidenkin kirjailijoiden tarpeen kustannustoimittajalle. Se kuvastaa hyvin kirjailijan työn epävarmuutta tältäkin osin: jokaisen käsikirjoituksen kanssa olet uusilla vesillä, vaikka vene ja airot olisivatkin tutut.
Yhdyn Veraan: palautteen saaminen on parasta. Tärkeintä. Minulla kävi niin, että ensimmäiset palautteeni olivat mieltä ylentäviä. Aloin ylpistyä, ajatella, että hah, minähän olen luonnonlahjakkuus! Onneksi kuitenkin sitten alkoi tulla myös sellaista palautetta, että tippa linssissä ja maani myyneenä palasin tekstiä muokkaamaan ja parantamaan.
VastaaPoistaOlen kasvanut kirjoittajana vain ja ainoastaan palautteen ansiosta. Parasta on saada sitä mahdollisimman monelta kirjoitusuran alussa. Nyt, kun tekstejä on tullut tuotettua melkoisia määriä, riittää, että saan palautetta vain parilta kolmelta luottohenkilöltä.
Kolmannen käsikseni kanssa minulla on uusi palautteen antaja. Eräs lempikirjailijoistani. Jännittävää nähdä, millaista palautetta tuppaa. En kuitenkaan enää lannistu lainkaan ns. negatiivisesta palautteesta. Tarvitsen sitä, jos tahdon lopputuloksen mahdollisimman täydellisenä. Siis oikeastaan kerjään risuja :) Nautin niistä! Mutta sitten kun työ on valmis, on tietenkin masentavaa kuulla ei-niin-kehuvia kommentteja. Toisaalta niiltä voi korvansa myös puoliksi sulkea.
"Olen kasvanut kirjoittajana vain ja ainoastaan palautteen ansiosta. Parasta on saada sitä mahdollisimman monelta kirjoitusuran alussa."
PoistaKyllä, mahdollisimman monelta! Ajattelen näin, koska jos kuulee vain yhden tai kahden auktoriteetin näkemyksen, voi pahimmillaan käydä niin, että kirjoittamisen into tyssää tai usko omiin kykyihin hiipuu. Harkitsemattomat tokaisut, ymmärtämättömyys ja joskus jopa kateus, jos palautteensaaja on ilmiselvä lahjakkuus, voivat nitistää kirjoittajan alkumetreillä.
Fantasiaa kun kirjoittaa, on nahka ollut melko paksu alusta asti: sitä tietää, että jotkut eivät tajua koko lajityypistä yhtään mitään ja palaute pitää suodattaa niin tiheän siivilän läpi, että kyseessä on käytännössä kuuppa. ;)
Olen tosi pitkälti samaa mieltä palautteen antamisesta ja saamisesta kuin sinä, J.S. Ja myös olen tuota koulukuntaa, että hiljaa ollaan silloin, kun toinen kertoo mitä mieltä on tekstistä. Vaikkakin dialogi on myös tosi palkitsevaa, mutta sen pitää tosiaan olla dialogia, eikä puolustuspoteroiden kaivamista ja tekstin selittelyä. Eikä se toimi kaikkien palautteenantajien kanssa. Luulen, että hyvä palautteensaaja osaa myös arvioida sitä, että onko tämä palaute nyt sellainen, jonka otan vastaan sanomatta muuta kuin kiitos, vai onko mahdollisuus dialogiin.
VastaaPoistaMinulla riippuu ihan palautteen antajasta/tähtien asennosta se, saanko palautteesta sellaisen valtavan energiasysäyksen ja melkein juoksen muokkaamaan tekstiä. Joidenkin palautteenantajien kohdalla se tapahtuu aina, toisten kohdalla satunnaisesti, joidenkin osalta ei koskaan. Enkä tarkoita, että se olisi jotenkin ainoa oikea tapa, ei ollenkaan, vaan ihan vaan huomio, että joskun innostun palautteesta (kovakouraisestakin) ihan valtavasti ja joskus en yhtään. Tiedä häntä, mikä kaikki siihen vaikuttaa.
Mutta palaute on ihan järjettömän tärkeää. Silloin kun sitä ei saa säännöllisesti keneltäkään, niin tajuaa, miten paljon sitä kaipaa. Että jonkun toisen silmät lukevat tekstin ja kertovat, mitä näkevät siinä. Sitten voi itse tykönänsä arvioida, että onko onnistunut tekstin kanssa ja missä kohtaa olisi parantamisen varaa.
Mietin tuossa myös sitä, että millainen olen itse palautteen antajana. Haluaisin tietysti sanoa, että "analyyttinen, ymmärtävä, älykäs, loistava" jne ;), mutta todellisuus on vähän toista ;). Useimmiten olen palautteen antajana poukkoileva, joten jos haluaa saada minulta suht järjellistä palautetta, kannattaa pyytää se kirjallisena ;). Olen myös joskus vähän töksäyttelevä - suhtaudun tekstiin tekstinä ja olen antanut palautetta enimmäkseen kokeneille kirjoittajille, joten minusta on tullut vähän laiska: en aina jaksa miettiä pehmeää tapaa kertoa palaute, vaan joskus palaute tulee aika suoraan. Johtuu myös siitä, että tykkään itse suorasta palautteesta. Jos esim joku henkilöhahmo on auttamattoman tylsä, haluaisin, että palautteen antaja sanoisi, että "henkilö X on kuolettavan tylsä!" eikä että "voisit ehkä aavistuksen verran miettiä henkilö X:n dynaamisuuden astetta" tms. En nimittäin tajua vihjauksia, joten minulle pitää puhua suoraan ;).
"Minulla riippuu ihan palautteen antajasta/tähtien asennosta se, saanko palautteesta sellaisen valtavan energiasysäyksen ja melkein juoksen muokkaamaan tekstiä."
PoistaTämä on ihana tunne! Inspiraatiota sekin -- vaan ei suoraan tekstin naputtelusta syntynyttä. Kirjoittajatapaamiset ovat minulla aina lisänneet energisyyttä ja halua tarttua toimeen.
Palautteenantajana minulla on vielä paljon opittavaa. Suullisesti on yllättävän vaikeaa kertoa kokemuksensa tekstistä niin, että toinen ymmärtää sen oikein. Toisaalta kasvotusten annetussa palautteessa on se hyvä puoli, että tarkentavia kysymyksiä on mahdollista esittää ja selkeyttää sanomaansa elein.
Kannatan itsekin suoraa puhetta, mutta vaadin myös selkeitä perusteluita jos mielipide jostain on jyrkkä. Ja kappas, siinä tuleekin äkkiä siirryttyä dialogiin palautteenantajan kanssa -- joskus melko kipakkaankin! ;)
Joo, se tunne kun joku antaa palautetta ja koko palautteenannon ajan tuntee, kuinka oman pään sisällä kirjoitushalu kerää kierroksia ja sitten kun päästää sen irti, niin lentää linnunradalta ulos :). Se on hienoa, ja olen miettinyt useammin kuin kerran, että mikä siinä on, että toisten palautteiden jälkeen olo on tuollainen ja toisten ei. Vaikka molemmat olisivat palautteina tasa-arvoisia ja tasalaatuisia. En tiedä. Ehkä se on niinkin pienestä kiinni kuin niistä sanamuodoista, joita palautteenantaja käyttää - juuri oikea sana resonoi palautteensaajassa ja into saa alkusysäyksen. En tiedä. Itselläni kyllä moni asia on oikeista sanoista kiinni - huomasin sen jo aikanaan ratsastustunneilla: ihan sama, miten hyvin asia selitettiin, ymmärsin kyllä, mutta en pystynyt tekemään sitä. Mutta sitten kun joku sanoi sen saman asian toisilla sanoilla (vaikka että "hengitä käsien kautta"), niin niitä sanoja kroppakin tajusi, ja homma onnistui. Pienestä kiinni, sopivista mielikuvista.
PoistaErittäin hyvä aihe, ja itsellenikin ajankohtainen kun kaipailen kipeästi palautetta käsikirjoituksestani. Koetan ottaa täällä esilletuoduista seikoista vaarin ja totisesti keskittyä kuuntelemaan palautetta puolustautumisen sijaan.
VastaaPoistaSääli vain, että kustantamot eivät juurikaan palautetta anna jos käsikirjoitus ei mahdu kustannusohjelmaan. Silloin jää ikävästi kipristelemään se, MIKÄ käsikirjoituksessa ei osu kohdalleen. On mahdotonta parannella sellaista, minkä ei tiedä olevan väärin. Päätyy korjaamaan kaiken, ja samalla sotkemaan onnistuneenkin sisälön (jos sitä on...). En sitten tiedä onko kipurajaa siihen suuntaan, että palautetta annettaisiin jos julkaisukelpoisuus on aivan muutamasta pienestä seikasta kiinni.
Mutta ymmärrän kyllä sen, että vastaaminen kaikille on kustantamoiden resurssien ulottumattomissa.
Onhan sitten arviointipalveluja, esimerkiksi Nuoren voiman liitto, jonka jokainen kustantamo mainitsee sivuillaan. Mutta enpä taida näillä varoillani maksaa sataa euroa sellaisesta, varsinkaan kun en tiedä onko arvostelija täysin fantasiagenreä sisäistänyt.
(Oho, minähän suorastaan huoun palautteelle myönteisyyttä... :D )
Toivon, että lähipiirini osaa olla myös kriittinen tekstiäni kohtaan. :)
PS. Tässä yhteydessä toivotan oikein hyvää ja rauhaisaa joulua niin sivuston emännälle kuin myös kaikille sen lukijoille.
Kiitos ja oikein hyvää joulua sinullekin! :)
PoistaKustantamoilta taitaa tosiaan saada hyvin kitsaasti palautetta, minkä ymmärrän sikäli hyvin, ettei se heidän toimenkuvaansa varsinaisesti kuulu. Joskus olen kuullut jonkun saaneen palautetta hylkykirjeen yhteydessä, mutta se lienee täysin tapauskohtaista. Omat hylkykirjeeni olivat ihan "perusaanelosia" siitä, että käsikirjoitus ei valitettavasti sovi heidän kustannusohjelmaansa sillä hetkellä.
Maksullisista arviointipalveluista osalla on hyviä kokemuksia, osa ei koe saaneensa niistä apua. Jälkimmäisissä tapauksissa on vaikea sanoa, onko vika arvioijassa, joka ei tunne genreä vai palautteen vastaanottajassa, joka ei kykene sisäistämään palautetta. Reklamaatioita lienee hankala tehdä, oli homma kummin päin tahansa. ;)
Suomen tieteis- ja fantasiakirjoittajat tarjoavat arviointipalveluja jäsenilleen, joskin romaanimittaiset tekstit täytyy sopia erikseen. Myös Pirkkalaiskirjailijat tarjoavat maksullisia arviointipalveluja, ja uskoisin että etukäteen voi kysellä, löytyisikö tekstille lukijaa, jolle genre on tuttu.
Netistä löytyy myös kirjoittajafoorumeita, joissa tekstejä arvioidaan vaihtokauppaperiaatteella, eli niitä luetaan ristiin. Uskoakseni palautteen taso voi olla melko kirjavaa, mutta tällä systeemillä oppii palautteenantamisesta myös itse, mikä sekin kehittää kirjoittajana.
Palautteen saaminen ei välttämättä helpotu, kun julkaisee. Toki käsiksen lukee ja toimittaa kustannustoimittaja, mutta mielestäni ei ole ollenkaan haitaksi, että sen näkevät useammatkin silmät.