9.5.2014

Lumoava Lasikylä

Keskiviikkona lähdin työpäivän jälkeen Nuutajärvelle seuraamaan lasinpuhaltamista. Suomen vanhimman lasitehtaan toiminta lakkautettiin keväällä, mikä on hurjan paha uutinen pienen lasikylän tulevaisuudelle. Nuutajärvellä on puhallettu lasia satoja vuosia. Pajat ja käsityöläiset eivät ole kuitenkaan kadonneet mihinkään. Vielä siellä elellään, tehdään töitä ja ennen kaikkea taidetta.


(c) J.S. Meresmaa

Amerikkalainen maailmankuulu lasitaiteilijapariskunta Shelley Muzylowski Allen ja Rik Allen, joiden työt ovat aivan huikeita, olivat tällä viikolla vetämässä työpajaa Nuutajärven lasikylässä. Keskiviikkona yleisöllä oli vapaa pääsy seuraamaan työskentelyä lasihyteissä ja tutustumaan jo valmistuneisiin töihin.

Näin muun muassa lasisen Totoron synnyn:

Totoro pidetään "lämpimänä", jotta muovailtavuus säilyy.
(c) J.S. Meresmaa

Juuri pillistä irti leikattu Totoro kellahtaa hellästi
rukkasiin. (c) J.S. Meresmaa

Totoron lisäksi syntyi hopeinen lohikäärme:


Rik Allen, Shelley Muzylowski Allen ja lohikäärme.
Lohikäärmeen rinnassa näkyy vielä kohta, josta
se on ollut kiinni pillissä. Möykky hiotaan
myöhemmin pois.(c) J.S. Meresmaa

Lohikäärmeen pää. Sukua merihevosille, kenties?
(c) J.S. Meresmaa

Toisenlaisen toteuttamistavan luovuudelleen löytäneiden taiteilijoiden kanssa keskusteleminen on kirkastanut mieleeni sen, miten samankaltaisia polkuja tallomme. Omaperäisyys, taito, pelon voittaminen, vertailu, toimeentulovaikeudet, kilpailu, kateus, rohkeus... Samat ongelmat ja haasteet ovat eri alojen taiteilijoilla. Toki myös flow ja muut autuuden tilat ovat tuttuja. Hengenheimolaisia, kyllä.

Lasimekko. (c) J.S. Meresmaa

On upeaa päästä katsomaan elokuvia, musiikkikeikkoja, taidenäyttelyitä, teatteriesityksiä ja vaikkapa lasinpuhaltamista. Se on samalla sekä lepohetki omasta luovuudesta (ja sen vaateista) että happea tuova tuulenviri, joka kannustaa omaa liekkiä lepattamaan vahvemmin. Toisten taito ja osaaminen ja mielikuvitus laittavat omatkin rattaat pyörimään. Miten monenlaiseen luovuuteen ihminen kykenee!


Esitteitä Rikin ja Shelleyn töistä. (c) J.S. Meresmaa

Nuutajärven lasikylä on todellinen helmi Urjalan metsissä. Toivon mitä hartaimmin, että sen ainutlaatuinen henki säilyy ja niin käsityöläiset kuin taiteilijatkin pystyvät jatkamaan paikan maailmankuulua mainetta.

Niin kuin tavattoman usein kulttuurin ja taiteen suhteen on, sen arvoa on mahdoton mitata rahassa.

4 kommenttia:

  1. VOI HYVÄNEN AIKA kuolen söpöyteen tuon Totoron edessä!!! :O Nuutajärven lasikylä on todella ihana paikka kesäretkelle.

    Näitä kuvia katsellessa muistaa, miten tärkeää on välillä nähdä muiden alojen taiteilijoiden työn tuloksia. Juuri tuo taiteesta kuvastuva intohimo, tekeminen ja osaaminen herättää omankin halun tehdä jotain kaunista ja kestävää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne tekivät Totorolle myös punaisen sateenvarjon...

      "...taiteesta kuvastuva intohimo, tekeminen ja osaaminen herättää omankin halun tehdä jotain kaunista ja kestävää."

      Juuri näin!

      Poista
  2. Olen käynyt Nuutajärvellä niin monta kertaa, koska toinen vanhemmistani asuu sen lähettyvillä. Olin viime vuonna suruissani tuosta lopettamisuutisesta, mutta onneksi pajat ja käsityöläiset ovat jäljellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti toiminta jatkuu onnistuneesti muilta osin! Paikassa on ainutlaatuinen, hieno tunnelma.

      Poista