Messut alkoivat paneelilla "Paljon muutakin kuin suippokorvia", jossa puhuimme kollegoiden kanssa fantasiasta ja siitä, mitä vapauksia ja mitä rajoituksia se voi tuoda muassaan. Puhe kääntyi nopeasti barbaarifantasiaan, mikä ei tietenkään ole väärin kaikissa herättämissään mielikuvissa, mutta jäin pohtimaan erästä asiaa, joka keskustelun lopussa nousi esille.
Nimittäin lokeroista. Poteroista, lohkoista ja rajoista.
Periaatteessahan fantasian pitäisi mahdollistaa mitä vain. Silti on saanut huomata, miten konservatiivisia fantasian kentällä saatetaan olla: joillekin on olemassa vain tolkienlaista fantasiaa, joillekin vain pelastettavia prinsessoja. Kaavoja löytyy niin maailman pelastavasta orvosta nuoreen, joka kasvaa aikuiseksi ja löytää erikoiskykynsä, kuin hyvän ja pahan taisteluun.
Kyse ei ole välttämättä vain siitä, mitä kirjoitetaan, vaan siitä mitä kustannetaan. Vaikka nykyään genret sekoittuvat jo kiitettävästi ja variaatiota löytyy jo silkan nimikerunsauden tähden, saattaa yhä olla, että jotkin omaperäiset ideat eivät läpäise kustannuskynnystä, koska ei keksitä, miten tai kenelle sitä pystyttäisiin markkinoimaan. Tuote voi olla hyvä, mutta jos sitä ei onnistuta myymään, kannattaako sitä tehdä?
Toinen lokero liittyy itse messuihin: miksi niin usein lasten- ja nuortenkirjailijat puhuvat paneeleissa keskenään, miksi aikuisille kirjoittavat vuorostaan omissaan? Miksi on fantasiakirjailijoita ja nuortenkirjailijoita ja lastenkirjailijoita -- miksi ei vain kirjailijoita? Työ nimittäin on koko lailla samanmoista, ja moni kirjoittaa laajalle yleisölle. Vähänkin eroavat näkökulmat piristäisivät keskustelua.
Entä miksi ihmeessä Nuorisokirjailijoiden osaston vieressä on jokin Hyvä Terveys -lehden tilauspiste, miksi ei vaikka Fantasia- ja Scifiseurojen osasto? Sekin oli perin kummallista, että virallisesta ohjelmasta ei löytynyt Nuorisokirjailijoiden järjestämää ohjelmaa lainkaan (eikä sen puoleen fantsu- ja scifiosastonkaan tai Äidinkielenopettajien osaston). Kaikista kaunopuheista huolimatta nuorten lukuhalujen tukeminen ei kirjamessuilla näy tässä mielessä lainkaan.
Pyydän asiaan muutosta!
***
Julkkareissa tuli juhlittua ihan kolminkerroin: perjantaina juhlistettiin Lovea, Ante Aikion toista Aigi-romaania. Olipa muuten hemmetin kova livebändi tuo SomBy!
Lauantaina äristiin, kiroiltiin ja syödä massutettiin merirosvobileissä Kristallimerta juhlistaen. Uskokaa tai älkää, koristelin elämäni ensimmäisen täytekakun. (Tai uskottehan te, kun kuvan näette.) Antologia on nyt tilattavissa painettunakin!
 |
| Ei ole kakkua kermoihin katsominen... (c) J.S. Meresmaa |
Myöhemmin samaisena lauantaina merirosvot valloittivat Dynamon, jossa nostettiin maljaa (ja desibelitasoja) Helena Wariksen ja Janne Nykäsen uutukaiselle, Entropialle.
Hienoja ihmisiä, hienoja kirjoja!
