Fantastista menoa Tampereella

Rakkaat ihmiset!

Juhlimme kotimaista fantasiaa Tulenkantajien kirjakaupalla 9.12. klo 18 alkaen Osuuskumman tuore esikoisromaani, Christine Thorelin Liskon häntä, edellä!

Nyt on oiva tilaisuus tulla tekemään joululahjahankintoja signeerauksien kera: kaupalla on hieno valikoima kotimaista scifiä ja fantasiaa. Paikalla ovat esikoiskirjailija Thorelin lisäksi ainakin Anne Leinonen, Saara Henriksson, Hanna Morre, Kari Välimäki ja meikäläinen.

Tervetuloa!

Mietteitä messuilta (ja kakkukuva!)

Turku on nyt takana, muistoja sen sijaan riittää vuosiksi eteenpäin.

Messut alkoivat paneelilla "Paljon muutakin kuin suippokorvia", jossa puhuimme kollegoiden kanssa fantasiasta ja siitä, mitä vapauksia ja mitä rajoituksia se voi tuoda muassaan. Puhe kääntyi nopeasti barbaarifantasiaan, mikä ei tietenkään ole väärin kaikissa herättämissään mielikuvissa, mutta jäin pohtimaan erästä asiaa, joka keskustelun lopussa nousi esille.

Nimittäin lokeroista. Poteroista, lohkoista ja rajoista.

Periaatteessahan fantasian pitäisi mahdollistaa mitä vain. Silti on saanut huomata, miten konservatiivisia fantasian kentällä saatetaan olla: joillekin on olemassa vain tolkienlaista fantasiaa, joillekin vain pelastettavia prinsessoja. Kaavoja löytyy niin maailman pelastavasta orvosta nuoreen, joka kasvaa aikuiseksi ja löytää erikoiskykynsä, kuin hyvän ja pahan taisteluun.

Kyse ei ole välttämättä vain siitä, mitä kirjoitetaan, vaan siitä mitä kustannetaan. Vaikka nykyään genret sekoittuvat jo kiitettävästi ja variaatiota löytyy jo silkan nimikerunsauden tähden, saattaa yhä olla, että jotkin omaperäiset ideat eivät läpäise kustannuskynnystä, koska ei keksitä, miten tai kenelle sitä pystyttäisiin markkinoimaan. Tuote voi olla hyvä, mutta jos sitä ei onnistuta myymään, kannattaako sitä tehdä?

Toinen lokero liittyy itse messuihin: miksi niin usein lasten- ja nuortenkirjailijat puhuvat paneeleissa keskenään, miksi aikuisille kirjoittavat vuorostaan omissaan? Miksi on fantasiakirjailijoita ja nuortenkirjailijoita ja lastenkirjailijoita -- miksi ei vain kirjailijoita? Työ nimittäin on koko lailla samanmoista, ja moni kirjoittaa laajalle yleisölle. Vähänkin eroavat näkökulmat piristäisivät keskustelua.

Entä miksi ihmeessä Nuorisokirjailijoiden osaston vieressä on jokin Hyvä Terveys -lehden tilauspiste, miksi ei vaikka Fantasia- ja Scifiseurojen osasto? Sekin oli perin kummallista, että virallisesta ohjelmasta ei löytynyt Nuorisokirjailijoiden järjestämää ohjelmaa lainkaan (eikä sen puoleen fantsu- ja scifiosastonkaan tai Äidinkielenopettajien osaston). Kaikista kaunopuheista huolimatta nuorten lukuhalujen tukeminen ei kirjamessuilla näy tässä mielessä lainkaan.

Pyydän asiaan muutosta!

***

Julkkareissa tuli juhlittua ihan kolminkerroin: perjantaina juhlistettiin Lovea, Ante Aikion toista Aigi-romaania. Olipa muuten hemmetin kova livebändi tuo SomBy!

Lauantaina äristiin, kiroiltiin ja syödä massutettiin merirosvobileissä Kristallimerta juhlistaen. Uskokaa tai älkää, koristelin elämäni ensimmäisen täytekakun. (Tai uskottehan te, kun kuvan näette.) Antologia on nyt tilattavissa painettunakin!

Ei ole kakkua kermoihin katsominen...
(c) J.S. Meresmaa

Myöhemmin samaisena lauantaina merirosvot valloittivat Dynamon, jossa nostettiin maljaa (ja desibelitasoja) Helena Wariksen ja Janne Nykäsen uutukaiselle, Entropialle.

Hienoja ihmisiä, hienoja kirjoja!

Ohoi, merirosvoja näköpiirissä!

"Tarvitaan vain kuohahdus, yksi raju aalto, ja kaikki pyyhkiytyy pois."

Kapteenin synty on novelli, joka kertoo Mifonki-sarjan omalaatuisesta ja periksiantamattomasta merirosvosta, Linn Rondestanista, ajalta ennen Mifongin perinnön tapahtumia.

”Mikä sinun nimesi on?” Linn kysyi pojalta, kun tämä nosteli kulmakomerosta ämpäreitä ja erivärisiä pulloja yhdelle messin pöydistä.
   ”Kyyhky.”
   Linnin kulmakarvat kohosivat. ”Erikoinen nimi.”
   ”Saarella on tapana, että lapset nimetään lintujen mukaan.” Kyyhky piti katseensa laskettuna. Poikaa selvästi ujostutti. ”Ne on meille tärkeitä.”
   ”Miten sinä merirosvolaivalle päädyit?” Linn kysyi. Poika oli saanut kaikki tarvikkeet esille, ja Linn silmäili pullojen ja lasipurkkien merkintöjä. Suolaa, etikkaa ja jotakin, jonka nimilapussa luki ”putsplankkia”. Linn ei nähnyt neulasmehua, jota Suomulla oli käytetty.
   Kun Kyyhky ei vastannut, Linn nosti katseensa. Pojan kasvoja pingotti sulkeutunut ilme. Linn arvasi, ettei poika ollut joutunut merille omasta tahdostaan. Luultavasti hän oli osa ryöstösaalista, eikä kotisaaresta ollut jäljellä muuta kuin muistot.  

-- novellista Kapteenin synty, J.S. Meresmaa

***

Linn Rondestanin edesottamuksista oli ihana kirjoittaa. Suoraan sanottuna Mifonki-sarjan edetessä tämä nainen on yllättänyt minut monta kertaa muuntautumiskyvyllään, sinnikkyydellään, konstailemattomuudellaan ja silkalla pähkähulluudellaan. Olen melko varma, että tämä novelli ei jää ainoaksi kurkistukseksi Linnin elämään ennen Mifonkien tarua.

Kristallimeri-antologiassa on  Kapteenin synnyn lisäksi muita huimia tarinoita merirosvoista: kirjoittajien joukossa on sellaisia tuttuja nimiä kuin Magdalena Hai, Janos Honkonen, Anni Nupponen, Maija Haavisto ja Jussi Katajala -- muutaman mainitakseni.

Antologia on jo saatavilla sähköisenä Elisa Kirjasta!

Painettuna Kristallimeri ilmestyy Turun kirjamessuille, ja kaikille avointa julkistamistilaisuutta vietetään kirjamessulauantaina 3.10. klo 19.00 Ravintola Proffan kellarissa Turussa. Tapahtumasta on FB-sivu nimellä "Hurjat merirosvobileet".

Ei muuta kuin kolkkahattu päähän ja kiroilemaan!

Pieniä muutoksia

Tein muutamia muutoksia blogin ulkoasuun, kuten näkyy. Äkkiä tuli tarve saada vähän väriä ja kuvia, jotain uutta alkavan talven pimeyteen. Tämä ei kuitenkaan ole varsinaisesti se muutos, jota kyselyni aiemmin tässä kuussa valmisteli, joten vielä saa kertoa toiveensa. Samalla osallistuu uraauurtavan teoksen, ensimmäisen suomalaisen steampunk-antologian, arvontaan!

Lauantainen antologian julkistamistilaisuus sujui mallikkaasti: paikalla oli mukavasti väkeä, enemmän kuin etukäteen ounastelin. Antologian päätoimittajan työnkuvaan saa lisätä seuraavat toimet: ilmapallojen puhaltaminen, booliaineiden hankkiminen ja sekoittaminen, tervetuliaispuheen kirjoittaminen (ja silti unohdin esitellä aluksi itseni) sekä yleinen hermoilu.

Nyt kun on päässyt siitä jännityksestä, minkälaiseksi antologian ulkoasu muotoutui ja ehtiikö se ajoissa painosta, voikin jännittää sen vastaanottoa. Tänä vuonna olen jännittänyt asioita varmaan enemmän kuin edellisenä viitenä vuotena yhteensä.

Lisäksi Mifongin ajan vinjettikuvat ovat nyt piirretyt. Hip hurraa!