Tättärätää!
Kolmensadan postauksen kunniaksi järjestetty kirja-arvonta on poikinut voittajansa osallistuneiden joukosta. Suoritin arvonnan niin, että laitoin allekkain kunkin kirjan kohdalle niiden arvontaan osallistuneiden nimet, numeroin ne ja pyysin ulkopuolista henkilöä heittämään numeron osallistujien lukumäärän mukaan.
Mifongin ajan arvontaan osallistui 25 henkilöä. Heistä onnetar suosi M.E. Yli-Kiikkaa! Onneksi olkoon!
Aseenkantajan kunnian arvontaan osallistui 18 henkilöä. Arpa osui Miran kohdalle, onnea!
Steampunk! -- Höyryä ja helvetinkoneita -antologiaa tavoitteli 27 henkilöä. Heistä Afeni saa opuksen luettavakseen, onnittelut!
Tuossa kuvani alla vasemmassa palkissa löytyy sähköpostiosoite, johon sopii lähettää osoite, jonne postitan kirjat. Aseenkantajan kunnia on ePub, joten se kulkee sähköisesti perille. Jos painettuihin teoksiin halajatte raapustuksia eli signeerauksen, kertokaa se viestissä. (Kannattaa tehdä se nopeasti, jotta ehdin lähettää palkinnot ennen ulkomaanmatkaa. Muutoin postittaminen jää joulukuulle.)
Kiitos vielä kaikille osallistujille rohkaisevista kommenteista! Teitäkin on jo niin paljon, että ihmetyttää (kivalla tavalla).
***
Mifongin ajasta on ilmestynyt muutamia arvioita:
Alas taikavirtaa
Cilla in Wonderland
Lisäksi Steampunk! --Koneita ja korsetteja -antologiaa on luettu kujerruksia-blogissa.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste koneita ja korsetteja. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste koneita ja korsetteja. Näytä kaikki tekstit
13.11.2013
17.8.2013
Vahvan naishahmon vankila
Pasilan lukupiirikeikan jälkimainingeissa mietin sukupuoleni merkitystä siihen, mitä ja miten kirjoitan.
Koneita ja korsetteja -antologiasta on tullut palautetta useammaltakin taholta, että "kylläpäs tässä oli paljon vahvoja naishahmoja". (Finnconin Höyrypunk-paneelissa keskusteltiin aiheesta myös.) Aktiivisia naisia, jotka ottavat vallan omiin käsiinsä ja toimivat usein miehistä valtakulttuuriakin uhaten. Kapinallisesti. Joskus väkivaltaisesti, toisinaan älyllä.
Nyt jälkikäteen on helppo todeta, että Koneita ja korsetteja -julkaisun kansikuva on melko osuva. Nainen näyttää siltä, että hänelle ei kannata ryppyillä. "Oliko tätä tarkoitus markkinoida nimenomaan naisille?" -kysymys sai minut kyllä hetkeksi hiljaiseksi. Ei, ei kai. (Samaahan muuten toistuvasti kuulen Mifonki-sarjan kansista -- että ne on suunnattu naisille. So what? Tekeekö se niistä jotenkin huonompia?) Jäin sitten miettimään, kuinka sukupuolittuneessa maailmassa oikein elämme. Ymmärrän, että chick lit -kirjojen kannet eivät houkuta puoleensa miehiä, jotka eivät genrestä ole kiinnostuneet. Samoin sotakirjojen kannet eivät houkuta naisia, joita eivät sotakirjojen kannet kiinnosta. Mutta täytyykö kaikilla kirjan kansilla olla jokin sukupuolinen värittymä? Karkottaako nainen kannessa mieslukijat? Eivätkö mieslukijat kykene samaistumaan naishahmoihin?*
Ehkä eivät. Eivät niihin kykene samaistumaan kaikki naisetkaan. Osuvasti näihin mietintöihini sattui Sophia McDougallin artikkeli I Hate Strong Female Characters. Artikkeli on taas melko pitkä, mutta kannattaa lukea se.
Kiteytyksenä omista ajatuksistani voisin sanoa: yksipuolisiin hahmoihin on hankala kenenkään samaistua. Jos kirjassa tai elokuvassa tai tv-sarjassa on yksi nainen edustamassa puolta koko hemmetin väestöstä, voisiko hänelle kasautua vähän liikaa paineita, jotta hänet voisi kirjoittaa omana yksilönään, oli sitten minkälainen tahansa?
Mitä sitten ajattelen termistä "vahva naishahmo"? Olen mieltänyt sen hyvin kirjoitetuksi naishahmoksi, mutta artikkelin lukemisen jälkeen jäin pohdiskelemaan, että harvoin olen kokenut tarvetta sanoa yhdestäkään hyvin kirjoitetusta mieshahmosta, että olipa hyvin kirjoitettu, vahva mieshahmo. Ja miksi näin? Koska kun luen mieshahmojen edesottamuksista, en koskaan ajattele, että tässäpä on osuvasti kirjoitettu mies vaan tässäpä on hyvin kirjoitettu ihminen.
Tämä on kamala oivallus.
***
Kun sanon kirjoittavani vahvoja naishahmoja, en halua viitata sillä siihen, että kirjoittaisin vain naisia, jotka toimivat miesten keinoin miehisessä yhteiskunnassa. En halua vihjata, että ollakseen vahva naisen täytyy turvautua väkivaltaan tai hänen täytyy käyttäytyä kuin mies. En ajattele niin. Minulle tärkeää on, että naishahmoillani on valtaa, kykeneväisyyttä, älyä, heikkouksia, pahoja päiviä, epävarmuutta, rohkeutta, unelmia, surua ja kunnianhimoa. Muun muassa.
Se, että naishahmot jaetaan karkeasti kahteen tyyppiin (aktiivinen, fyysisesti vahva, paha suustaan, jätkämäinen tai passiivinen, fyysisesti heikko, hiljainen), on aiheuttanut useinkin turhautumista. Jos omassa naishahmossa on edes muutama ripaus jompaa kumpaa, luokittelukarsinan ovi heilahtaa äkkiä. On sitten kritisoijan omista mieltymyksistä kiinni, ärsyttävätkö väkivaltaan turvautuvat soturnaishahmot enemmän kuin kiltit, hiljaiset ja avuttomat naishahmot.
Naisia kirjoitetaan edelleen hyvin stereotypisesti. Se korostuu, jos heitä on tarinassa suhteessa huomattavasti vähemmän kuin miehiä.
Ylipäätään jatkuva sukupuoliluokittelu yhteiskunnassamme on rasittavaa. Se on juurtunut syvälle ja siitä on vaikea murtautua. Toivon, että joskus hyvin kirjoitetusta naishahmosta ei tarvitse erikseen mainita, että se on sukupuolensa vuoksi (tai siitä huolimatta) mielenkiintoinen ihminen.
Sillä sitä me naiset ennen kaikkea olemme, ihmisiä.
***
* Vielä häiritsevämpi taka-ajatus ponnahtaa mieleen: eikö jokin ole arvokasta ja uskottavaa, jos se on suunnattu naisille (ja vieläpä naisen tekemää)? Eivätkö naislukijat riitä, eikö heidän rahansa ole yhtä tervetullutta kuin miesten?
Koneita ja korsetteja -antologiasta on tullut palautetta useammaltakin taholta, että "kylläpäs tässä oli paljon vahvoja naishahmoja". (Finnconin Höyrypunk-paneelissa keskusteltiin aiheesta myös.) Aktiivisia naisia, jotka ottavat vallan omiin käsiinsä ja toimivat usein miehistä valtakulttuuriakin uhaten. Kapinallisesti. Joskus väkivaltaisesti, toisinaan älyllä.
Nyt jälkikäteen on helppo todeta, että Koneita ja korsetteja -julkaisun kansikuva on melko osuva. Nainen näyttää siltä, että hänelle ei kannata ryppyillä. "Oliko tätä tarkoitus markkinoida nimenomaan naisille?" -kysymys sai minut kyllä hetkeksi hiljaiseksi. Ei, ei kai. (Samaahan muuten toistuvasti kuulen Mifonki-sarjan kansista -- että ne on suunnattu naisille. So what? Tekeekö se niistä jotenkin huonompia?) Jäin sitten miettimään, kuinka sukupuolittuneessa maailmassa oikein elämme. Ymmärrän, että chick lit -kirjojen kannet eivät houkuta puoleensa miehiä, jotka eivät genrestä ole kiinnostuneet. Samoin sotakirjojen kannet eivät houkuta naisia, joita eivät sotakirjojen kannet kiinnosta. Mutta täytyykö kaikilla kirjan kansilla olla jokin sukupuolinen värittymä? Karkottaako nainen kannessa mieslukijat? Eivätkö mieslukijat kykene samaistumaan naishahmoihin?*
Ehkä eivät. Eivät niihin kykene samaistumaan kaikki naisetkaan. Osuvasti näihin mietintöihini sattui Sophia McDougallin artikkeli I Hate Strong Female Characters. Artikkeli on taas melko pitkä, mutta kannattaa lukea se.
Kiteytyksenä omista ajatuksistani voisin sanoa: yksipuolisiin hahmoihin on hankala kenenkään samaistua. Jos kirjassa tai elokuvassa tai tv-sarjassa on yksi nainen edustamassa puolta koko hemmetin väestöstä, voisiko hänelle kasautua vähän liikaa paineita, jotta hänet voisi kirjoittaa omana yksilönään, oli sitten minkälainen tahansa?
Mitä sitten ajattelen termistä "vahva naishahmo"? Olen mieltänyt sen hyvin kirjoitetuksi naishahmoksi, mutta artikkelin lukemisen jälkeen jäin pohdiskelemaan, että harvoin olen kokenut tarvetta sanoa yhdestäkään hyvin kirjoitetusta mieshahmosta, että olipa hyvin kirjoitettu, vahva mieshahmo. Ja miksi näin? Koska kun luen mieshahmojen edesottamuksista, en koskaan ajattele, että tässäpä on osuvasti kirjoitettu mies vaan tässäpä on hyvin kirjoitettu ihminen.
Tämä on kamala oivallus.
***
Kun sanon kirjoittavani vahvoja naishahmoja, en halua viitata sillä siihen, että kirjoittaisin vain naisia, jotka toimivat miesten keinoin miehisessä yhteiskunnassa. En halua vihjata, että ollakseen vahva naisen täytyy turvautua väkivaltaan tai hänen täytyy käyttäytyä kuin mies. En ajattele niin. Minulle tärkeää on, että naishahmoillani on valtaa, kykeneväisyyttä, älyä, heikkouksia, pahoja päiviä, epävarmuutta, rohkeutta, unelmia, surua ja kunnianhimoa. Muun muassa.
Se, että naishahmot jaetaan karkeasti kahteen tyyppiin (aktiivinen, fyysisesti vahva, paha suustaan, jätkämäinen tai passiivinen, fyysisesti heikko, hiljainen), on aiheuttanut useinkin turhautumista. Jos omassa naishahmossa on edes muutama ripaus jompaa kumpaa, luokittelukarsinan ovi heilahtaa äkkiä. On sitten kritisoijan omista mieltymyksistä kiinni, ärsyttävätkö väkivaltaan turvautuvat soturnaishahmot enemmän kuin kiltit, hiljaiset ja avuttomat naishahmot.
Naisia kirjoitetaan edelleen hyvin stereotypisesti. Se korostuu, jos heitä on tarinassa suhteessa huomattavasti vähemmän kuin miehiä.
Ylipäätään jatkuva sukupuoliluokittelu yhteiskunnassamme on rasittavaa. Se on juurtunut syvälle ja siitä on vaikea murtautua. Toivon, että joskus hyvin kirjoitetusta naishahmosta ei tarvitse erikseen mainita, että se on sukupuolensa vuoksi (tai siitä huolimatta) mielenkiintoinen ihminen.
Sillä sitä me naiset ennen kaikkea olemme, ihmisiä.
***
* Vielä häiritsevämpi taka-ajatus ponnahtaa mieleen: eikö jokin ole arvokasta ja uskottavaa, jos se on suunnattu naisille (ja vieläpä naisen tekemää)? Eivätkö naislukijat riitä, eikö heidän rahansa ole yhtä tervetullutta kuin miesten?
14.8.2013
Lukupiirivierailu ja intoilua
Tänään minä ja Markus Harju olimme Pasilan kirjastossa lukupiirin vieraina keskustelemassa Steampunk! - Koneita ja korsetteja -antologiasta. Yllätysvieraaksi saimme mukaan Samuli Antilan, joka illan aikana paljasti kirjoittaneensa steampunk-novellin tietämättä kirjoittaneensa steampunkia, mistä syystä Kosmoskynässä ilmestynyt novelli ei koskaan päätynyt edes tarjolle Koneita ja korsetteja-antologiaan. (Suomen tieteis- ja fantasiakirjoittajien julkaiseman Kosmoskynä-lehden steampunk-numeroa suosittelen lämpimästi höyryilystä kiinnostuneille. Muutenkin spefistä ja kirjoittamisesta innostuneelle lehti tarjoaa kosolti lukemisen arvoista asiaa.)
Lukupiiri-ilta oli melkoista luksusta kirjoittajalle ja novellien toimittajalle: teokseen tutustunut ja keskustelemaan innostunut joukko lukijoita tuo monia uusia näkökulmia ja pohdiskelun aiheita. Lisäksi ajoitus oli mitä mainioin, sillä eihän siihen ole enää kuin kaksi kuukautta, kun pitelemme käsissämme Höyryä ja helvetinkoneita -antologiaa! Teki oikein hyvää katsahtaa tässä vaiheessa siihen, mitä oikeastaan on tullut tehtyä.
Kiitos, Pasilan kirjasto ja Matti J.; Henna, Olavi, Mima, Kaisa ja Merjat!
P.S. Junat ovat muuten aika maagisia kirjoittajan työtä ajatellen: vajaan kahden tunnin edestakaisen matkan aikana sain kirjoitettua ensi vuonna julkaisuun (toivottavasti) tulevaa novellia kolmen liuskan verran. Ei ole ensimmäinen kerta, kun novellini kirjoittaminen alkaa tai etenee junan huminassa.
Lukupiiri-ilta oli melkoista luksusta kirjoittajalle ja novellien toimittajalle: teokseen tutustunut ja keskustelemaan innostunut joukko lukijoita tuo monia uusia näkökulmia ja pohdiskelun aiheita. Lisäksi ajoitus oli mitä mainioin, sillä eihän siihen ole enää kuin kaksi kuukautta, kun pitelemme käsissämme Höyryä ja helvetinkoneita -antologiaa! Teki oikein hyvää katsahtaa tässä vaiheessa siihen, mitä oikeastaan on tullut tehtyä.
Kiitos, Pasilan kirjasto ja Matti J.; Henna, Olavi, Mima, Kaisa ja Merjat!
P.S. Junat ovat muuten aika maagisia kirjoittajan työtä ajatellen: vajaan kahden tunnin edestakaisen matkan aikana sain kirjoitettua ensi vuonna julkaisuun (toivottavasti) tulevaa novellia kolmen liuskan verran. Ei ole ensimmäinen kerta, kun novellini kirjoittaminen alkaa tai etenee junan huminassa.
19.3.2013
Hyvän päivän uutisia
Maanantai-iltana julkaistiin Atorox-novellikilpailun lopullinen ehdokaslista. Olipa riemuisa yllätys löytää paitsi oma novellinsa listalta, myös Steampunk-antologian novellit hyvin edustettuina! Kaiken kaikkiaan viime vuonna julkaistiin reilusti yli 200 spefinovellia, joten listalle pääseminen ei ole mikään pieni saavutus.
***
Steampunk! --Koneita ja korsetteja -antologiasta tipahti uusi arvio Tähtivaeltajan (1/2013) myötä. Toni Jerrmanin kritiikissä kirjoitetaan muun muassa näin: "Osuuskumman muste ei ole lainkaan kuivaa, joten kustantamon seuraavia linjauksia odottaa jännittyneenä."
***
Osuuskumman uusin julkaisu on tuloillaan! Huomenna tuulet voimistuvat -antologian kansi on julkistettu:
Ekologista scifiä pullisteleva teos julkaistaan Maan päivänä 22.4. Tiedossa on silloin muun muassa virtuaalijulkkarit, joista myöhemmin lisää.
***
Steampunk! --Koneita ja korsetteja -antologiasta tipahti uusi arvio Tähtivaeltajan (1/2013) myötä. Toni Jerrmanin kritiikissä kirjoitetaan muun muassa näin: "Osuuskumman muste ei ole lainkaan kuivaa, joten kustantamon seuraavia linjauksia odottaa jännittyneenä."
***
Osuuskumman uusin julkaisu on tuloillaan! Huomenna tuulet voimistuvat -antologian kansi on julkistettu:
Ekologista scifiä pullisteleva teos julkaistaan Maan päivänä 22.4. Tiedossa on silloin muun muassa virtuaalijulkkarit, joista myöhemmin lisää.
7.3.2013
Ajatuksia antologioista
Antologia, joka alun perin on tarkoittanut runokokoelmaa, ja Wikipedian mukaan juontuu kreikan kukkaseppelettä merkitsevästä sanasta, on spefin kirjoittajien keskuudessa yleinen julkaisualusta teksteille.
Niin kuin yleinen trendi tuntuu olevan, romaanit vetävät puoleensa enemmän lukijoita kuin lyhyet novellit tai useiden kirjoittajien novellikokoelmat. Kustantajat toistavat niin usein mantraa "novellit eivät myy", että uskottava se kai on. Silti novelleja kummasti julkaistaan ja luetaan, ja se on erittäin hyvä. Niin moni tunnelma, oivallus, ajatus ja idea on novellimittaisena ja -muodossa täydellinen.
Spefigenressä antologioita julkaistaan ja -- uskaltaisinko väittää -- myös luetaan ahkerasti. Aihepiirejä löytyy joka lähtöön, ja yleisteemoja pystyy käsittelemään lukemattomasti varioiden. Antologiat ovat fantasian ja scifin puolella sekä jonkinlainen perinne että keino löytää uusia, mielenkiintoisia kirjoittajia. Antologioista kirjoittaja voi hakea itselleen nimeä, kokemusta ja lukijoita helpommin kuin osallistumalla oikukkaisiin kirjoituskilpailuihin. Myös lukijalle on antoisaa tutustua itseään kiinnostavan aihepiirin erilaisiin tulkintoihin keskitetysti.
Moniäänisyydessä ja hyvin pitkälle erikoistuneessa aihepiirissä piilee myös sudenkuoppia: satunnainen lukija voi etsiä jotain genreuskollista omaperäisyyden sijaan ja saada lautaselleen kampasimpukoita kun olisi toivonut lasagnea. Samaan aikaan aihepiiriin perehtyneet toivovat kokoelmalta jotain uutta ja ennennäkemätöntä!
Antologioita kuulee toisinaan kuvailtavan epätasaisiksi, mutta mielestäni tämä ei ole kovin yllättävää. Jos kansien väliin mahtuu kymmenen kirjoittajaa, on heillä jokaisella oma ääni, oma tyyli; jokaisen tekstillä on erilainen rytmi ja tarkoitus. Toimituksellisen laadun on oltava tasavahvaa, mutta täysin tasaiseksi koettu antologia on harvinaisuus. Jo lukijan henkilökohtaiset mieltymykset asettavat tällaiselle tavoitteelle haasteita, ja minun näkemykseni on, että alkuperäisen kukkaseppele-ideologian mukaisesti antologiaan mahtuu tunnelmaltaan ja tarkoitukseltaan erilaisia tekstejä. Osa palvelkoon lukijoita, jotka haluavat lasagnea, ja osa heitä, jotka kaipaavat kampasimpukoita. Novelleista tulee yhdessä kiehtova ja monipuolinen kattaus.
***
Syy, miksi pohdin antologioita, löytyy läheltä: Osuuskumman viimevuotinen steampunk-antologia saa jatkoa ensi syksynä, ja olemme toimittajakollegani Markuksen kanssa jännän äärellä (jos sallitte ilmaisun). Kovia kirjoittajia on jo ilmoittautunut mukaan, mutta on meidän tehtävämme varmistaa, että seuraava antologia on tarpeeksi erilainen edelliseen verrattuna -- en sano "parempi", sillä Koneita ja korsetteja -julkaisusta on vaikea lähteä suoranaisesti parantamaan, kun kyse pohjimmiltaan on subjektiivisesta kokemuksesta.
Sen verran saanee mainostaa, että Koneita ja korsetteja on yltänyt lisäpainokseen!
Niin kuin yleinen trendi tuntuu olevan, romaanit vetävät puoleensa enemmän lukijoita kuin lyhyet novellit tai useiden kirjoittajien novellikokoelmat. Kustantajat toistavat niin usein mantraa "novellit eivät myy", että uskottava se kai on. Silti novelleja kummasti julkaistaan ja luetaan, ja se on erittäin hyvä. Niin moni tunnelma, oivallus, ajatus ja idea on novellimittaisena ja -muodossa täydellinen.
Spefigenressä antologioita julkaistaan ja -- uskaltaisinko väittää -- myös luetaan ahkerasti. Aihepiirejä löytyy joka lähtöön, ja yleisteemoja pystyy käsittelemään lukemattomasti varioiden. Antologiat ovat fantasian ja scifin puolella sekä jonkinlainen perinne että keino löytää uusia, mielenkiintoisia kirjoittajia. Antologioista kirjoittaja voi hakea itselleen nimeä, kokemusta ja lukijoita helpommin kuin osallistumalla oikukkaisiin kirjoituskilpailuihin. Myös lukijalle on antoisaa tutustua itseään kiinnostavan aihepiirin erilaisiin tulkintoihin keskitetysti.
Moniäänisyydessä ja hyvin pitkälle erikoistuneessa aihepiirissä piilee myös sudenkuoppia: satunnainen lukija voi etsiä jotain genreuskollista omaperäisyyden sijaan ja saada lautaselleen kampasimpukoita kun olisi toivonut lasagnea. Samaan aikaan aihepiiriin perehtyneet toivovat kokoelmalta jotain uutta ja ennennäkemätöntä!
Antologioita kuulee toisinaan kuvailtavan epätasaisiksi, mutta mielestäni tämä ei ole kovin yllättävää. Jos kansien väliin mahtuu kymmenen kirjoittajaa, on heillä jokaisella oma ääni, oma tyyli; jokaisen tekstillä on erilainen rytmi ja tarkoitus. Toimituksellisen laadun on oltava tasavahvaa, mutta täysin tasaiseksi koettu antologia on harvinaisuus. Jo lukijan henkilökohtaiset mieltymykset asettavat tällaiselle tavoitteelle haasteita, ja minun näkemykseni on, että alkuperäisen kukkaseppele-ideologian mukaisesti antologiaan mahtuu tunnelmaltaan ja tarkoitukseltaan erilaisia tekstejä. Osa palvelkoon lukijoita, jotka haluavat lasagnea, ja osa heitä, jotka kaipaavat kampasimpukoita. Novelleista tulee yhdessä kiehtova ja monipuolinen kattaus.
***
Syy, miksi pohdin antologioita, löytyy läheltä: Osuuskumman viimevuotinen steampunk-antologia saa jatkoa ensi syksynä, ja olemme toimittajakollegani Markuksen kanssa jännän äärellä (jos sallitte ilmaisun). Kovia kirjoittajia on jo ilmoittautunut mukaan, mutta on meidän tehtävämme varmistaa, että seuraava antologia on tarpeeksi erilainen edelliseen verrattuna -- en sano "parempi", sillä Koneita ja korsetteja -julkaisusta on vaikea lähteä suoranaisesti parantamaan, kun kyse pohjimmiltaan on subjektiivisesta kokemuksesta.
Sen verran saanee mainostaa, että Koneita ja korsetteja on yltänyt lisäpainokseen!
20.12.2012
Koottuja
Muutamia arvioita on tupsahdellut töistäni, ja Kariston kevään katalogikin on ilmestynyt. Mifongin aika löytyy tiedoston sivulta 35 (joka on esitteen sivu 33).
Mifongin perintö on luettu Rouva Blanka ja Neiti Niilo -nimisessä blogissa.
Steampunk! -- Koneita ja korsetteja on arvioitu blogeissa Kaiken voi lukea, Kirjasfääri ja Kirsin kirjanurkka.
Ursulan novellit on arvioitu Normandiani-blogissa.
***
Mifongin mahdin, eli sarjan kolmannen osan, kirjoittamisen välissä olen hahmotellut ensi vuoden julkaisuja ja projekteja ja tajunnut, että olen niiden osalta oikeastaan täyteen buukattu! Tämä oli jokseenkin shokki (tai nykyään se kai pitäisi kirjoittaa sokki, niin että s-kirjaimen päällä on se väkänen, jota en näppäimistöstä löydä. Vierastan.). Toisaalta hirvittää, mutta toisaalta tuntuu mukavalta ajatella, että puuhaa riittää. Se tarkoittaa sitä, että valmistakin syntyy.
On ehkä hyvä havahtua myös siihen, että nyt pitää opetella sanomaan "ei", jotta stressi ei iske päälle. Ja pitää huoli siitä, että kovin moni deadline ei osu päällekkäin.
Seuraavaksi suunnitellaankin vuoden 2014 julkaisuja. Hurjaa!
Mifongin perintö on luettu Rouva Blanka ja Neiti Niilo -nimisessä blogissa.
Steampunk! -- Koneita ja korsetteja on arvioitu blogeissa Kaiken voi lukea, Kirjasfääri ja Kirsin kirjanurkka.
Ursulan novellit on arvioitu Normandiani-blogissa.
***
Mifongin mahdin, eli sarjan kolmannen osan, kirjoittamisen välissä olen hahmotellut ensi vuoden julkaisuja ja projekteja ja tajunnut, että olen niiden osalta oikeastaan täyteen buukattu! Tämä oli jokseenkin shokki (tai nykyään se kai pitäisi kirjoittaa sokki, niin että s-kirjaimen päällä on se väkänen, jota en näppäimistöstä löydä. Vierastan.). Toisaalta hirvittää, mutta toisaalta tuntuu mukavalta ajatella, että puuhaa riittää. Se tarkoittaa sitä, että valmistakin syntyy.
On ehkä hyvä havahtua myös siihen, että nyt pitää opetella sanomaan "ei", jotta stressi ei iske päälle. Ja pitää huoli siitä, että kovin moni deadline ei osu päällekkäin.
Seuraavaksi suunnitellaankin vuoden 2014 julkaisuja. Hurjaa!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)