On miestenpäivä, siis lukekaa!

Hyvää miestenpäivää!

Rakkaan kotikaupunkini pää-äänenkannattaja, Aamulehti, julkaisi toimittaja Matti Kuuselan "esseen" viime lauantaina otsikolla "Naiset päättävät mitä miehet lukevat". Ingressissä kerrotaan että kustannustoimittajissa "lasten ja nuorten kirjallisuudessa naisvalta on liki täydellinen. Ei siis ihme, että pojat eivät lue kirjoja."

Kirjallisuudentutkija Maria Laakso on kirjoittanut jo loistavan vastineen kirjoitukseen, joten en toista häntä.

Kysyn vain: Eikö tämä milloinkaan lopu? Tämä naisten demonisointi, heidän olemassaolonsa nostaminen syyksi siihen, etteivät pojat lue. Nyt syyllisiä ovat kustannustoimittajat. Opettajakunnankin naisistuminen on monen mielestä pääsyy siihen, että pojat pärjäävät koulussa yhä huonommin. Naisen kirjoittama kirja on vain tytöille suunnattu, siksi pojat eivät lue. Huomaatteko trendin? Samalla tullaan sanoin toisintaneeksi ajatusta, että tyttö/nainen = huono, poika/mies = hyvä. Jo ingressi kylvää misogynian siemenen, vaikka vilpittömästi uskon, ettei kirjoittaja tätä tajua.

Jos "naisvalta" on ilmiselvä ja jopa kenties ainoa järkeenkäypä syy sille, etteivät pojat lue, se ilmentää naisvihaa. Se pohjautuu ajatteluun, jossa naisen elämänpiiriin tai tyttönä elämiseen liittyvät asiat ovat jotain, mistä pojat eivät voi olla tai saa olla kiinnostuneita. Se olettaa, että nainen ei osaa tai kykene näkemään maailmaa muuten kuin sukupuolensa kautta (mikä vastavuoroisesti kertoo aina paljon siitä, että mies joka näin ajattelee, ei itse kykene näkemään muuten kuin oman sukupuolensa kautta). Se pelkistää pojat ja miehet naisten ja tyttöjen vastakohdiksi ja tekee binääriolettaman, joka nykypäivänä tuntuu tunkkaiselta. Aivan kuin tytöt ja pojat eläisivät täysin eri maailmoissa. (Tavallaan he elävätkin, koska me ylläpidämme tätä kahtiajakoa kaiken aikaa, esimerkiksi tämänkaltaisten lauantaiesseiden avulla.) Ajatuksessa kaikuu kuvittelu, että vain mies voi kasvattaa pojasta miehen -- tai vain kustannustoimittajamies osaa valita tai kustannustoimittaa sellaisen kirjan, joka voisi kiinnostaa poikia.

Hei oikeasti nyt.

Irvileuka minussa odottaa päivää, jolloin miehet alkavat toivoa, että joku muu kuin nainen synnyttäisi pojat, koska naisen läsnäolo pojan elämässä niin varhain ajaa turmion tielle.

Nyt on tosiaan miestenpäivä. Olisiko sitä vielä jonain vuonna mahdollista viettää niin, ettei nainen olisi kaiken pahan alku ja juuri?

Paras tapa saada pojat lukemaan, on näyttää heille esimerkkiä siitä, että lukeminen on elintärkeä kansalaistaito; että se on siistiä, hauskaa ja palkitsevaa. Miehet, lukekaa itse, lukekaa näyttävästi. Isät, lukekaa pojillenne. Sedät, enot, kummit, veljet. Lukekaa myös naisten kirjoittamia kirjoja. Ostakaa kirjoja. Nostakaa lasten- ja nuortenkirjallisuutta esille mediassa muutenkin kuin ongelmalähtöisesti -- nyt se on lähes näkymättömissä.

Tytöttelystä

"Koffgate" pukkasi esiin asenteita, jotka valitettavasti yhä muhivat yhteiskunnassamme niin miesten kuin naisten puheissa. Jos aihe ei ole tuttu, voit aloittaa siihen tutustumisen vaikkapa täältä. Jos et halua tai jaksa lukea tekstiä, myös Ylen Kioskin jakso käsitteli asiaa.

Aiheesta kirvonnut keskustelu alkoi korpeamaan sen verran, että päätin kerätä yhteen muutamia ajatuksiani yleisimmistä kommenteista, joita sosiaalisessa mediassa esiintyi. Nämä ovat oikeastaan ihan peruskommentteja, joita useimmat naisten epätasa-arvoiseen kohteluun liittyvät kirjoitukset keräävät.

"Huonosti käyttäytyviä tyyppejä löytyy aina, etenkin netistä. Ei se mitään naisvihaa ole."

Kyllä se silloin on naisvihaa, jos käytöksen kohteeksi valikoituu juurikin nainen. Kun samaa asiaa kritisoi mies, häntä vastaan ei hyökätty. Hän ei saanut yhden yhtä viestiä, jossa häntä olisi haukuttu tuhkamunaksi tai mieshuoraksi tai mitkä nyt edes olisivat vastaavia nimiä miehelle kuin "hiekkapillu" tai "huora", joita nainen sai kuulla.

Kyse on vallasta ja kunnioituksen puutteesta. Naista ei miehen tarvitse kunnioittaa. Nainen on vapaata riistaa haukkumiselle ja asiattomuuksille, sillä vähättelevien stereotypioiden (joista tytöttely on esimerkki) viljely on saanut jotkut kuvittelemaan, että heillä on oikeus siihen. Tällainen asenne kuultaa yhä selvästi läpi, mutta monet miehet eivät sitä halua tunnustaa. Eivät halua, koska eivät sitä itse näe. Miksi eivät näe? No daa, koska he eivät ole naisia, he eivät ole sen kohteena.

(Huomio: myöskään kaikki naiset eivät ole tasa-arvoon pyrkivissä maissa joutuneet henkilökohtaisesti näiden asenteiden tulilinjalle, joten on myös naisia, jotka kiven kovaan väittävät, ettei mitään naisvihaa ole. Hyvä heille, mutta ei sekään poista toisten kokemusta (ja lukuisten tutkimuksien tuloksia sukupuolen vaikutuksesta).)

"No eikö sitä huumoria enää ymmärretä. Ihme tiukkapipoisuutta. Olis tärkeämpiäkin asioita."

Varmasti löytyy tärkeämpiä asioita -- asioita, jotka ovat tärkeämpiä SINULLE. Eihän kukaan tartu epäkohtaan, jota ei koe epäkohdaksi. Ja koska me ihmiset olemme erilaisia, meitä koskettaa erilaiset asiat. Kun vitsi ei kohdistu omaan sukupuoleen, on ihan ymmärrettävää, ettei välttämättä koe sitä kovin tärkeäksi. Miksi sitten hyökätä sen kritisoijaa vastaan? On aika käsittämätöntä itsekkyyttä ja yksisilmäisyyttä julistaa, että toisten kokemukset ovat yhdentekeviä, koska ne eivät ole omia kokemuksia. Tässä malliesimerkki siitä, mitä se etuoikeus tarkoittaa. Se tarkoittaa, ettei tarvitse ajatella ko. asiaa.

"Naiset nyt vaan on heikompia ku miehet, eikä ne pärjää jääkiekossa miesten kanssa. Siksi se pinkki ballerinamekko oli siinä."

Tämä kommenttityyppi oli ehkä hämmentävin. Siis mitä tekemistä fyysisellä vahvuudella tai jääkiekon sekajoukkueilla on sen kanssa, että ei ole OK käyttää "tyttöä" haukkumanimenä? Ei mitään. Tässä on puolestaan esimerkki keskustelun suuntaamisesta sivuraiteille tai pointin täydellisestä missaamisesta. (Ja pakko huomauttaa: baletti ei ole mitään kevyttä pyörähtelyä parketilla, ellette ole sattuneet huomaamaan.)

"Kauhee itku ja raivo yhdestä huonosta vitsistä. Feministit vois opetella ottamaan iisimmin."

Yksi vallankäytön muoto on toisen tunteiden mitätöinti/paisuttelu. Oletteko huomanneet, että puheissa feministit aina raivoavat, suuttuvat ja naiset ovat hysteerisiä, vihaisia ja loukkaantuvat? Ei ole kerta kaikkiaan mahdollista löytää neutraalimpaa tunneskaalaa, kun naiset kritisoivat jotakin. Kritiikin kohde ja sisältö on helppo sivuuttaa, jos se uutisoidaan punakasvoisena möyhöämisenä. Tuntemattomat ihmiset ovat minutkin monesti julistaneet loukkaantuneeksi tai suuttuneeksi, vaikka noista tunnetiloista ei ole näkynyt todellisuudessa hännänpäätäkään. Naisen ruumista, sen reaktioita, yritetään koko ajan kiivaasti kontrolloida. Miksi? Mille se on uhka?

"Kannattiko nyt sit lähteä tällaiseen keskusteluun, jos ei kestä siitä tulevaa kritiikkiä? Ken leikkiin lähtee, se leikin kestäköön."

Huorittelu ja hiekkapilluttelu ei ole kritiikkiä, se on kiusaamista. Kun mies avaa keskustelun, mahdollinen kritiikki kohdistuu itse asiaan, eli puheen sisältöön. Niin sen pitäisikin olla. Ajatuksia ja sanoja sopii kritisoida, henkilöä ei. Kun nainen avaa keskustelun, kritiikki kohdistetaan hänen ulkonäköönsä, siihen onko nainen pantava, mikä hänen seksuaalinen suuntautumisensa on, mikä hänen seksuaalinen statuksensa on, mikä hänen seksuaalinen aktiivisuustasonsa on, mikä hänen seksuaalinen kokemuksensa on, voisiko hän mahdollisesti olla seksuaalisesti saavutettavissa... Anteeksi, toistuuko yksi sana ylitse muiden?

Minä en näe tässä mitään leikkiä. En mitään huvittavaa, en sillä hauskalla tavalla. Näetkö sinä?

***

Loppuun vielä lisäys: Minä en loukkaantunut Koffin mainoksesta, kun sen ensimmäistä kertaa näin. Eihän siinä ollut mitään uutta tai järisyttävää. Katsoin vain, että jaaha, taas mennään. Vieläkö joku pitää tällaista oikeasti hyvänä läppänä. Pinkki tutumekko vastustajan päällä ja tytöttely, aika väsynyttä. Aika kasaria. Ei jatkoon. Huomaatteko tunneskaalan? Ei raivoa, ei sydämistymistä. Kulmien kohotus ja eteenpäin. Kunnes alkoi se varsinainen Koffgate...