Sivistyneisyydestä

Tommi Melender pohti asiaa kiehtovasti blogissaan Antiaikalainen. Luen hänen blogiaan mielelläni, koska hän ajattelee niin eri näkökulmista ja lähtökohdista kuin minä.

Viikonloppuna puhuin erään kirjailijakollegan kanssa aiheesta, joka sivuaa tätä elitistin ja "tavallisen ihmisen" ja sivistyneisyyden ja sivistymättömyyden aihetta.

Kärsin kauheasta sisäisestä ristiriidasta. Minusta ei tullut ylioppilasta eikä akateemisesti koulutettua, vaikka koko yläasteiän opettajat paukuttivat, että kaikki meiltä jatkavat lukioon ja yliopistoon, tai ainakin ammattikorkeakouluun. Perheessäkin asiaa pidettiin aika itsestäänselvänä, koska pärjäsin koulussa hyvin. Ehkä olisin pärjännytkin yliopistomaailmassakin, mutta sitä en koskaan selvittänyt. Polkuni ei lopulta koskaan suuntautunut sinne, mihin kaikki tienviitat osoittivat. Menin töihin ja myöhemmin aikuisena opiskelin puutarhuriksi ammattikoulussa. Siinä se. Sen jälkeen olen tehnyt töitä ja kouluttanut itseäni vapaa-ajalla.

Sanon sen suoraan: jokin osa minusta on paljas, koska sen päälle ei ole kasvanut yliopistoturkkia. Kenties olen sitä ikäluokkaa, että on ollut hieman noloa, ellei ole hankkinut itselleen korkeakoulutusta, kun kerran sellaiseen olisi ollut rahkeita. Lukioon toki pääsin ja siellä jonkin aikaa olin, mutta jätin kesken. Muistan ajatukseni broileritehtaasta, ja ahdistukseni, joka ei lievittynyt millään. Piti hypätä valmiiksi viitoitetulta tieltä penkalle ja etsiä omat polkunsa. Enää yliopisto ei edes houkuttele. Pidän enemmän työnteosta kuin opiskelusta.

Hyvinhän minulle on käynyt. Tunnen tehneeni oikeat ratkaisut, sillä olen kuunnellut sydämeni tahtoa (niin kliseiseltä kuin se ehkä kuulostaakin).

Mutta onko käynyt niin, että minusta on tullut sivistymätön massamuuli?

***

Kirjailijan olettaisi olevan sivistynyt. Mutta millä tavalla? Mitä sivistykseen kuuluu? Olen lukenut paljon, mutta muistan huonosti lukemaani. Muistan, että pidin jostain kirjasta, mutta en sitä mitä siinä tapahtui. En ainakaan tietoisesti opi historiasta, ihmiskunnan vaiheista tai kykene tallentamaan nippelitietoa, josta olisi jotain hyötyä. Joskus jos jotain tallentuu, se on toisarvoista. Aivojeni tietovarastot kaipaisivat varmaankin tomeraa varastonhoitajaa.

Olen kuullut, että minulla on hyvä yleissivistys. Enpä tiedä tuosta. Minua ei kiinnosta uskonto, politiikka tai urheilu lainkaan. En varmasti osaisi nimetä kaikkia ministereitämme, saati sitten presidenttejä. En ole lukenut Raamattua enkä Koraania eikä sellainen ole suunnitteillakaan. Kirjasivistys sitten... Niin, kuten ylempänä sanoin, muistan tuskastuttavan huonosti lukemaani. Jos on lukenut sivistyneisyyspisteitä kerryttävän kirjan, mutta ei muista siitä mitään (tai pahempaa: jos muistaa vain sen tylsistyttävyyden), voiko sanoa olevansa sivistynyt?

Ehkä olen kapea-alaisesti suuntautunut ja uppoudun vain niihin aiheisiin, jotka minua todella kiinnostavat. Olen tunnepohjalta toimiva ihminen, opin parhaiten tekemällä. Olen ollut perusonnellinen monen monituista vuotta, mutta onko onnellisuuteni pohjana se, etten tiedä tarpeeksi vai se, etten edes halua tietää?

Ja onko sivistys jotain, jota voi kerryttää vanhetessaan vai luodaanko sille pitävä perusta vain lapsena ja nuorena? Mitä ihmisen elämästä jää puuttumaan, jos hän ei ole sivistynyt?

Minusta sivistyneisyyden mitta on uteliaisuudessa, ennakkoluuloista pois pyrkimisessä, ymmärtämisessä ja suvaitsevaisuudessa. Vaikka joku tietäisi niin antiikin kreikkalaiset tarut kuin 1800-luvun Ranskan kirjallisuushistorian tärkeimmät vaikuttajat, en voisi pitää häntä sivistyneenä jos hän olisi tuomitseva ja ylenkatseellinen. Sivistys ei siis olekaan pelkkää tietoa tai sen kerryttämistä.

***

Aukko sivistyksessä. Niin sanotaan, kun oppii aivan uuden asian; kuulee merkkihenkilön nimen, jota ei ole aiemmin kuullut; paljastaa tietämättömyytensä asiasta, jonka ilmeisesti pitäisi olla yleistietoa. Mutta onko tällaisena tiedon yltäkylläisenä aikana ihme, jos ei kaikkea tiedä? Eikö jokaisen ihmisen mitta sivistyneisyydelle ole erilainen?

Minua kiinnostaisi kovasti tietää, mikä teidän mielestänne, hyvät lukijat, on sivistyneisyyttä nykypäivänä? Pidätkö itseäsi sivistyneenä tai sivistymättömänä ja miksi?