Vielä lainauskorvauksista ulkomaille

Kuun alkupuolella kirjoittelin lainauskorvauksista ja niiden ympärillä vellovasta keskustelusta mustavalkoisine sävyineen. Etenkin korvaukset ulkomaalaisille kirjailijoille herättivät keskustelua, mutta kun yritin löytää vastauksia pelkällä tiedonhaulla, se osoittautui mahdottomaksi. Lopulta otin yhteyttä Sanastoon ja kysyin. Sain perusteellisen vastauksen heti seuraavana arkipäivänä ja tiedon, että lainauskorvausten tilityskäytännöistä ETA -alueiden kirjailijoille on tulossa selvennystä Sanaston omille sivuille. Siellä myös kerrotaan, jos lainauskorvauksia aletaan maksaa ulkomaille.

Koska blogissani on ollut keskustelua aiheesta, haluan selventää muutamia asioita myös täällä.

1) Suomessa kirjailija ei voi lain mukaan kieltää teoksensa ostamista kirjaston valikoimiin ja siten sen lainaamista. Tämä on syy, miksi lainauskorvausta maksetaan.

2) Tähän mennessä yksikään ETA-alueen kirjailija ei ole saanut lainauskorvausta Suomesta. Periaatteessa mitään estettä ei ole esimerkiksi sille, että tanskalainen kirjailija ilmoittautuisi Sanaston lainauskorvausjärjestelmään, mutta toistaiseksi näin ei ole tapahtunut. Korvaukset eivät tule yhdellekään kirjailijalle niin kuin Manulle illallinen. Niitä on haettava.

3) Lainauskorvausten maksaminen eri maiden kesken on monimutkainen asia, sillä kaikilla mailla on käytössä erilaiset kirjastojärjestelmät. Joissakin maissa lainauskorvausta saa myös kustantaja, joissain kirjasto itsessään on maksullinen. Lisäksi on melko selvää, että toiset maat joutuisivat tilittämään korvauksia enemmän kuin niitä saisivat. Siksi ulkomaille suuntautuviin korvauskäytäntöihin on lähdetty varovaisesti myös muissa maissa.