Kuun alkupuolella kirjoittelin lainauskorvauksista ja niiden ympärillä vellovasta keskustelusta mustavalkoisine sävyineen. Etenkin korvaukset ulkomaalaisille kirjailijoille herättivät keskustelua, mutta kun yritin löytää vastauksia pelkällä tiedonhaulla, se osoittautui mahdottomaksi. Lopulta otin yhteyttä Sanastoon ja kysyin. Sain perusteellisen vastauksen heti seuraavana arkipäivänä ja tiedon, että lainauskorvausten tilityskäytännöistä ETA -alueiden kirjailijoille on tulossa selvennystä Sanaston omille sivuille. Siellä myös kerrotaan, jos lainauskorvauksia aletaan maksaa ulkomaille.
Koska blogissani on ollut keskustelua aiheesta, haluan selventää muutamia asioita myös täällä.
1) Suomessa kirjailija ei voi lain mukaan kieltää teoksensa ostamista kirjaston valikoimiin ja siten sen lainaamista. Tämä on syy, miksi lainauskorvausta maksetaan.
2) Tähän mennessä yksikään ETA-alueen kirjailija ei ole saanut lainauskorvausta Suomesta. Periaatteessa mitään estettä ei ole esimerkiksi sille, että tanskalainen kirjailija ilmoittautuisi Sanaston lainauskorvausjärjestelmään, mutta toistaiseksi näin ei ole tapahtunut. Korvaukset eivät tule yhdellekään kirjailijalle niin kuin Manulle illallinen. Niitä on haettava.
3) Lainauskorvausten maksaminen eri maiden kesken on monimutkainen asia, sillä kaikilla mailla on käytössä erilaiset kirjastojärjestelmät. Joissakin maissa lainauskorvausta saa myös kustantaja, joissain kirjasto itsessään on maksullinen. Lisäksi on melko selvää, että toiset maat joutuisivat tilittämään korvauksia enemmän kuin niitä saisivat. Siksi ulkomaille suuntautuviin korvauskäytäntöihin on lähdetty varovaisesti myös muissa maissa.
"Suomessa kirjailija ei voi lain mukaan kieltää teoksensa ostamista kirjaston valikoimiin ja siten sen lainaamista. Tämä on syy, miksi lainauskorvausta maksetaan."
VastaaPoistaKerro laki joka estää sen? Kieltää sen. Puhut nyt ihan palturia.
Se, että Suomessa maksetaan tätä ns. "EU-lainauskorvausta" ei johdu mainitsemistasi syistä.
EU:ssa säädettiin sellainen "direktiivi", että kirjallisuutta ei saa antaa ilmaiseksi lainaksi.
Suomalainen kirjastolaki on poikkeuksellinen, nimenomaan maksuttomuutensa vuoksi. Se on hyvin harvinaista Euroopassa ja muualla maailmalla.
Mutta hyvä, olet ainakin nyt ymmärtänyt, että lainauskorvausten maksaminen on monimutkainen asia, hyvin monista eri syistä johtuen. Esimerkiksi jopa Suomessa eri kirjastoissa voi olla, ja onkin, erilaiset tietohallintojärjestelmät.
Lainauskorvausta voi hakea takautuvasti, joten eiköhän niitä korvaushakemuksia vielä tule - Suomen rajojen ulkopuoleltakin - ollaan toiveikkaita, että mahdollisimman monet kirjailijat älyävät hakea. Se ei nimittäin ole "jos", koska tuo EU-lainauskorvaus on sellainen joka pitää maksaa.
"Kerro laki joka estää sen? Kieltää sen. Puhut nyt ihan palturia."
PoistaTässä lienee tapahtunut väärinymmärrys.
Kirjoittaessaan "Suomessa kirjailija ei voi lain mukaan kieltää---" Meresmaa tarkoittanee sanoa, että "Suomessa kirjailija ei voi mihinkään lakiin nojaten kieltää kirjastoja---". Hän ei tarkoittane sitä, että Suomessa olisi laki, joka erityisesti kieltäisi kirjailijoita puuttumasta kirjastojen valikoimiin ja hankintoihin.
Vai olenko ymmärtänyt oikein, arvoisa Blogisti?
Meiltä siis puuttuu tekijänoikeuslakiasetus, jolla kirjailija voisi estää teoksensa julkisen lainaamisen valtakunnan kirjastolaitoksissa.
(Sanoessani "puuttuu" en tosin tarkoita, että sellainen olisi välttämätöntä olla. Ehkä kirjailijat osaavat ottaa tähän kantaa.)
Mutta totisesti, tekijänoikeusasioista on ollut nyt jonkin verran puhetta. Valitettavasti(?) se on myös tuonut esiin sen kuinka vähän me suomalaiset oikeastaan välitämme muiden ammattikuntien oikeuksista ja asianlaidasta kuin omastamme. Tässä särähti hampaideni välistä tuska lukiessani tuon esiin tuodun mielipiteen: "Kirjailijuus on kutsumusammatti. Ken leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön. Mitäs kirjoitat."
Niin, tässä yhteydessä lienee asiallista kysyä: Mitä tarkoittaa kutsumusammatti? Eikö sitä ole esimerkiksi sairaanhoitajaksi tai lääkäriksi ryhtyminen? Ne työt nyt ainakin vaativat tekijältään jonkinlaista henkilökohtaista tarvetta tehdä juuri sitä työtä. Jos on todella omistautunut ja omaa tarpeen auttaa muita.
Entä suutari, joka nauttii kenkien ja nahkavälineiden kanssa puuhastelemisesta ja on päättänyt sillä tuoda leivän pöytään? Miten sitten poliitikkona oleminen siksi, että tuntee halua ja suurta paloa yhteisten asioiden puimisesta ja setvimisestä? Kyllä siitäkin silti maksetaan palkk... siis PALKKIOTA, ei palkkaa ^^ Laskut olisi maksettava ja lapset ruokittava (joskus aviomieskin jos se on kiltisti) vaikka tekisikin sellaista työtä, jota tahtoo tehdä, eikä PIDÄ tehdä.
Mikä tekee kirjailijan työn erilaiseksi ns. "kutsumusammattina"? Miksi juuri taiteellinen työ ei saisi olla palkallista vaikka siihen hakeudutaan omatoimisesti aivan kuten moneen muuhunkin työhön? Jos ihmisyksilön suurin taito ja kyky on käyttää mielikuvitustaan käsien, jalkojen taikka (upean?)ulkonäkönsä sijaan, eikö hän sitten voisi antaa juuri sen panoksen yhteiskunnallemme? Kulttuurin keinoin.
Ja tähän kaikkeen sellainen asia kuin kirjastoapuraha on niin pieni korvaus, että sen maksamisesta ei tulisi kellään olla suurta valitettavaa. Kyseessä ei ole kuusinumeroinen ministeripalkkio, ei edes "me halutaan olla kirjailijoita" -apupaketti. Vain muutama lisäsentti uurastetun työn lainaamisesta ja kokemisesta.
Toivoisin, että suomen kansa miettisi hieman tarkemmin sanojensa merkitystä ennen kuin päästää niitä ilmoille.
Samaten esitän oman kannustukseni sille, että kirjastoapurahoja korotettaisiin. Lisäsin oman nimeni Sanaston hakemukseen. Onhan tuo 3,6Milj. euroa melko surullinen luku verrattuna vaikkapa naapurimaahan.
Siihenhän me kumminkin kaikkea aina vertaamme ^^
M.E. Yli-Kiikka tuossa pukikin sanoiksi jo sen väärinymmärryksen, mistä palturinpuhumis-kommentti kirposikin, joten en vastaa siihen. ;)
PoistaHyvä Anonyymi, kaipaisin kuitenkin selvennystä näihin kohtiin:
"Se, että Suomessa maksetaan tätä ns. "EU-lainauskorvausta" ei johdu mainitsemistasi syistä."
Vaan mistä?
"Mutta hyvä, olet ainakin nyt ymmärtänyt, että lainauskorvausten maksaminen on monimutkainen asia, hyvin monista eri syistä johtuen."
Pyysin jo aiemmin jättämään henkilökohtaiset olettamukset syrjään. Olenko jossain vaiheessa väittänyt, että lainauskorvausten maksaminen ulkomaille olisi yksinkertainen asia? Pysytään asiassa. Keskustelu on silloin paljon mielekkäämpää.
Kiitos kommentista, M.E. Yli-Kiikka!
PoistaYmmärsit oikein.
Kutsumusammatti -- siinäpä ase, jolla lyödään milloin ketäkin tulotasostaan tai työoloistaan rutisevaa. Hyvä huomioita. En voi ymmärtää näkemystä, että palkkatyöstään ei saisi nauttia. Että tehdystä työstä, sen käyttämisestä, ei saisi vaatia korvausta.
Ehkä kirjailijuus on monelle vaikeasti hahmotettava ammatti siksikin, että siihen ei ole varsinaista koulutusta, joka takaisi oikeuden ammattinimikkeen käyttämiseen. (Näyttelijöillä, kuvataiteilijoilla ja muusikoilla ymmärtääkseni näin on.)
Lisäksi kirjailijuus on kirjava täkki. Jos tavallinen tallaaja ajattelee kirjailijaa, hän ei taatusti ajattele sitä kirjailijaa, joka on hiljaisesti kiitetty, pitkän urankin ehkä tehnyt, pienen uskollinen lukijakunnan juhlima, monen elämänkuvan muuttanut, satunnaisilla apurahoilla kituutellut. Hän todennäköisesti ajattelee Jari Tervoa tai Sofi Oksasta, jotka on nähnyt telkkarissa ("kovat tulot noilla kirjailijoilla, iltapäivälehdestä luin!").
Se pitää vielä huomauttaa, että lainauskorvaus ja kirjastoapuraha ovat eri asioita. Lainauskorvaus perustuu lainausmääriin, kirjastoapuraha myönnetään harkinnanvaraisesti. Sanasto hakee kampanjallaan korotusta nimenomaan lainauskorvaukseen.
"Se pitää vielä huomauttaa, että lainauskorvaus ja kirjastoapuraha ovat eri asioita. Lainauskorvaus perustuu lainausmääriin, kirjastoapuraha myönnetään harkinnanvaraisesti. Sanasto hakee kampanjallaan korotusta nimenomaan lainauskorvaukseen."
PoistaSeison oikaistuna ^^
Mahtaako ne maksaa Ruotsiin lainauskorvauksia, koska ruotsalaisia dekkareita lainataan ja luetaan aika paljon.
VastaaPoistaMene ja tiedä.