Alkusanat:
Tämän joulukalenterin saa ottaa juuri niin kevyesti tai vakavissaan kuin tahtoo. Tehtäviä ja harjoituksia sopii vapaasti soveltaa ja hyödyntää niin inspiraationa, haasteena kuin lämmittelyharjoituksena. Niiden pohjalta voi kehittää tarinan tai maustaa sillä jotakin toista. Tai vaikka kokeilla editointivaiheessa: tyyli on vapaa!
Harjoitukset ovat oman kirjoittamisen ohessa itse keksimiäni ja painottuvat vahvasti spefistisiin lähtökohtiin, olenhan fantasiakirjailija. Koostan kalenterin tehtävät lopuksi vielä yhdeksi kokonaisuudeksi, josta ne on helppo myöhemmin poimia omaan käyttöön.
***
Luukku 12.
Kropan virkistystauko
Kalenterin puolivälissä otetaankin harjoitus, joka ei tulisi äkkiseltään mieleen, kun kirjoittamisesta on kyse: nimittäin tauko.
En taida tuntea juuri ketään kirjoittajaa, jonka keho ei oireilisi koneella istumisen paljoudesta. Niska, hartiat, kädet, selkä... Ne on helppo saada juntturaan, jopa tulehduksen partaalle. Ota siis hetki sen miettimiselle, muistatko pitää taukoja riittävän usein. Liikutko näppiksen naputtelemisen vastapainoksi?
Tarjoan muutaman oman vinkin, mutta kaikki ei luonnollisesti sovi kaikille, joten käyttäkää omaa harkintaa.
- slaavikyykky
- joogavenytykset (näitä löytyy helposti hakusanoilla jooga + ylävartalo)
- tangosta (tai puun vaakaoksasta) roikkuminen
- metsäkävely
Jälkimmäinen aukaisee yleensä myös kässäreiden solmuja!
Ihminen on kokonaisuus, joten kehonhuolto on mielenhuoltoa ja siten myös luovuuden ruokkimista.
Ergonomiavinkkinä:
Joku viisas on sanonut, että paras työasento koneella on seuraava asento. Eli jos vain muistaa vaihtaa asentoa/jaloitella/venytellä tarpeeksi usein, on melko sama millaisessa asennossa tekee töitä.
Joskus, kun dedis on painanut päälle eikä jumeja ole voinut välttää, olen löytänyt apua keinutuolista ja syliin asetetusta läppäristä (läppärin ja reisien välissä pitää tosin olla jokin, mikä estää ihon kuumenemisen ja takaa tietokoneen tuulettumisen). Samoin sängyssä olen kirjoittanut niin, että läppäri on jalallisen aamiaistarjottimen päällä. Näillä apuvälineillä ja tyynyillä on ollut mahdollista säätää asento sellaiseksi, että on pystynyt pahassakin paikassa tekemään luvatut työt. Ennaltaehkäisy on kuitenkin aa ja oo!
Jos inspiraatiolla on tapana syödä tauot, laita kello soittamaan esimerkiksi 25 minuutin päähän, pidä tauko, ota uusi 25 min.
Tulevaisuuden minäsi kiittää!
***
Aiemmin julkaistu:
Luukku 1. Ideaverryttely
Luukku 2. Törmäyttäminen ja genre
Luukku 3. Ankkuri
Luukku 4. Sanavaraston tuuletus
Luukku 5. Sää tunnelman luojana
Luukku 6. Aistit esiin
Luukku 7. Valot pois!
Luukku 8. Tukeudu kuvaan
Luukku 9. Eläimellistä menoa
Luukku 10. Adverbien ohijuoksutus
Luukku 11. Värikimara
11.12.2018
Pieni fiktionkirjoittajan joulukalenteri, luukku 11
Alkusanat:
Tämän joulukalenterin saa ottaa juuri niin kevyesti tai vakavissaan kuin tahtoo. Tehtäviä ja harjoituksia sopii vapaasti soveltaa ja hyödyntää niin inspiraationa, haasteena kuin lämmittelyharjoituksena. Niiden pohjalta voi kehittää tarinan tai maustaa sillä jotakin toista. Tai vaikka kokeilla editointivaiheessa: tyyli on vapaa!
Harjoitukset ovat oman kirjoittamisen ohessa itse keksimiäni ja painottuvat vahvasti spefistisiin lähtökohtiin, olenhan fantasiakirjailija. Koostan kalenterin tehtävät lopuksi vielä yhdeksi kokonaisuudeksi, josta ne on helppo myöhemmin poimia omaan käyttöön.
***
Luukku 11.
Värikimara
Maailma on täynnä värejä. Vai onko?
Kirjoita kohtaus, jossa joko väreillä tai värittömyydellä on erityinen merkitys. Entä jos kertoja on värisokea? Tai ainoa henkilö maailmassa, joka näkee värejä? Entä jos joku näkisi värejä aivan erityisellä tavalla -- tai mitä jos tuulessa olisi värit? Voisiko kertoja olla väri?
Jos olet perusväreissä pidättäytyjä, laajenna katsantokantaasi. Lavenna, monipuolista, keksi uusia värejä!
Eilisen luukussa kerättiin talteen adverbejä. Nyt on oiva hetki muuntaa ne takaisin adjektiiveiksi ja käyttää tähän. Millainen sävy olisi tuskainen oranssi?
***
Aiemmin julkaistu:
Luukku 1. Ideaverryttely
Luukku 2. Törmäyttäminen ja genre
Luukku 3. Ankkuri
Luukku 4. Sanavaraston tuuletus
Luukku 5. Sää tunnelman luojana
Luukku 6. Aistit esiin
Luukku 7. Valot pois!
Luukku 8. Tukeudu kuvaan
Luukku 9. Eläimellistä menoa
Luukku 10. Adverbien ohijuoksutus
Tämän joulukalenterin saa ottaa juuri niin kevyesti tai vakavissaan kuin tahtoo. Tehtäviä ja harjoituksia sopii vapaasti soveltaa ja hyödyntää niin inspiraationa, haasteena kuin lämmittelyharjoituksena. Niiden pohjalta voi kehittää tarinan tai maustaa sillä jotakin toista. Tai vaikka kokeilla editointivaiheessa: tyyli on vapaa!
Harjoitukset ovat oman kirjoittamisen ohessa itse keksimiäni ja painottuvat vahvasti spefistisiin lähtökohtiin, olenhan fantasiakirjailija. Koostan kalenterin tehtävät lopuksi vielä yhdeksi kokonaisuudeksi, josta ne on helppo myöhemmin poimia omaan käyttöön.
***
Luukku 11.
Värikimara
Maailma on täynnä värejä. Vai onko?
Kirjoita kohtaus, jossa joko väreillä tai värittömyydellä on erityinen merkitys. Entä jos kertoja on värisokea? Tai ainoa henkilö maailmassa, joka näkee värejä? Entä jos joku näkisi värejä aivan erityisellä tavalla -- tai mitä jos tuulessa olisi värit? Voisiko kertoja olla väri?
Jos olet perusväreissä pidättäytyjä, laajenna katsantokantaasi. Lavenna, monipuolista, keksi uusia värejä!
Eilisen luukussa kerättiin talteen adverbejä. Nyt on oiva hetki muuntaa ne takaisin adjektiiveiksi ja käyttää tähän. Millainen sävy olisi tuskainen oranssi?
***
Aiemmin julkaistu:
Luukku 1. Ideaverryttely
Luukku 2. Törmäyttäminen ja genre
Luukku 3. Ankkuri
Luukku 4. Sanavaraston tuuletus
Luukku 5. Sää tunnelman luojana
Luukku 6. Aistit esiin
Luukku 7. Valot pois!
Luukku 8. Tukeudu kuvaan
Luukku 9. Eläimellistä menoa
Luukku 10. Adverbien ohijuoksutus
10.12.2018
Pieni fiktionkirjoittajan joulukalenteri, luukku 10
Alkusanat:
Tämän joulukalenterin saa ottaa juuri niin kevyesti tai vakavissaan kuin tahtoo. Tehtäviä ja harjoituksia sopii vapaasti soveltaa ja hyödyntää niin inspiraationa, haasteena kuin lämmittelyharjoituksena. Niiden pohjalta voi kehittää tarinan tai maustaa sillä jotakin toista. Tai vaikka kokeilla editointivaiheessa: tyyli on vapaa!Harjoitukset ovat oman kirjoittamisen ohessa itse keksimiäni ja painottuvat vahvasti spefistisiin lähtökohtiin, olenhan fantasiakirjailija. Koostan kalenterin tehtävät lopuksi vielä yhdeksi kokonaisuudeksi, josta ne on helppo myöhemmin poimia omaan käyttöön.
***
Luukku 10.
Adverbien ohijuoksutus
Adverbejä neuvotaan usein ihan syystäkin karsimaan proosasta, jotta teksti hengittäisi paremmin ja lukijalla olisi tilaa luoda omia mielikuvia. Jonnekin nuo pitkään pidätellyt, padotut ja editoinnin yhteydessä poistetut adverbit kuitenkin varastoituvat. On aika päästää ne valloilleen!
(Varoitus! Jos adverbien pidättely on kestänyt pitkään, tämä harjoitus voi olla kivulias!)
Peukalosääntöhän adverbille kuuluu seuraavasti: adjektiivi + -sti -pääte.
Adverbi voi tuntea itsensä herkästi tarpeettomaksi, kuten esimerkissä
"Au, sattuu!" hän parahti tuskaisesti.
Siinä oikeastaan jokainen osa virkkeestä kertoo jo saman, jolloin tuskaisesti-adverbille jää vain kaiuttajan rooli. Annetaan siis poloisille oma hetki parrasvaloissa.
Kokoa talteen kunnon joukko adverbejä. Ne saavat olla niitä, joita huomaat usein kirjoittavasi ja poistavasi kuin myös niitä, joita tuntuu ettei koskaan tule käytettyä. Katso listaa ja makustele sanoja, niiden luomia mielleyhtymiä. Luo rinnakkaislista. Ensin mieleen tulevan adverbin takana on usein toinen, hieman omaperäisempi adverbi, hieman lähempänä haettua laatua.
Joskus on nimittäin niin, että adverbiäkin tarvitaan. Yllättävä ja raikas adverbi voi olla koko virkkeen suola.
Tulet tarvitsemaan näitä seuraavan luukun harjoituksessa.
***
Aiemmin julkaistu:
Luukku 1. Ideaverryttely
Luukku 2. Törmäyttäminen ja genre
Luukku 3. Ankkuri
Luukku 4. Sanavaraston tuuletus
Luukku 5. Sää tunnelman luojana
Luukku 6. Aistit esiin
Luukku 7. Valot pois!
Luukku 8. Tukeudu kuvaan
Luukku 9. Eläimellistä menoa
Tämän joulukalenterin saa ottaa juuri niin kevyesti tai vakavissaan kuin tahtoo. Tehtäviä ja harjoituksia sopii vapaasti soveltaa ja hyödyntää niin inspiraationa, haasteena kuin lämmittelyharjoituksena. Niiden pohjalta voi kehittää tarinan tai maustaa sillä jotakin toista. Tai vaikka kokeilla editointivaiheessa: tyyli on vapaa!Harjoitukset ovat oman kirjoittamisen ohessa itse keksimiäni ja painottuvat vahvasti spefistisiin lähtökohtiin, olenhan fantasiakirjailija. Koostan kalenterin tehtävät lopuksi vielä yhdeksi kokonaisuudeksi, josta ne on helppo myöhemmin poimia omaan käyttöön.
***
Luukku 10.
Adverbien ohijuoksutus
Adverbejä neuvotaan usein ihan syystäkin karsimaan proosasta, jotta teksti hengittäisi paremmin ja lukijalla olisi tilaa luoda omia mielikuvia. Jonnekin nuo pitkään pidätellyt, padotut ja editoinnin yhteydessä poistetut adverbit kuitenkin varastoituvat. On aika päästää ne valloilleen!
(Varoitus! Jos adverbien pidättely on kestänyt pitkään, tämä harjoitus voi olla kivulias!)
Peukalosääntöhän adverbille kuuluu seuraavasti: adjektiivi + -sti -pääte.
Adverbi voi tuntea itsensä herkästi tarpeettomaksi, kuten esimerkissä
"Au, sattuu!" hän parahti tuskaisesti.
Siinä oikeastaan jokainen osa virkkeestä kertoo jo saman, jolloin tuskaisesti-adverbille jää vain kaiuttajan rooli. Annetaan siis poloisille oma hetki parrasvaloissa.
Kokoa talteen kunnon joukko adverbejä. Ne saavat olla niitä, joita huomaat usein kirjoittavasi ja poistavasi kuin myös niitä, joita tuntuu ettei koskaan tule käytettyä. Katso listaa ja makustele sanoja, niiden luomia mielleyhtymiä. Luo rinnakkaislista. Ensin mieleen tulevan adverbin takana on usein toinen, hieman omaperäisempi adverbi, hieman lähempänä haettua laatua.
Joskus on nimittäin niin, että adverbiäkin tarvitaan. Yllättävä ja raikas adverbi voi olla koko virkkeen suola.
Tulet tarvitsemaan näitä seuraavan luukun harjoituksessa.
***
Aiemmin julkaistu:
Luukku 1. Ideaverryttely
Luukku 2. Törmäyttäminen ja genre
Luukku 3. Ankkuri
Luukku 4. Sanavaraston tuuletus
Luukku 5. Sää tunnelman luojana
Luukku 6. Aistit esiin
Luukku 7. Valot pois!
Luukku 8. Tukeudu kuvaan
Luukku 9. Eläimellistä menoa
9.12.2018
Pieni fiktionkirjoittajan joulukalenteri, luukku 9
Alkusanat:
Tämän joulukalenterin saa ottaa juuri niin kevyesti tai vakavissaan kuin tahtoo. Tehtäviä ja harjoituksia sopii vapaasti soveltaa ja hyödyntää niin inspiraationa, haasteena kuin lämmittelyharjoituksena. Niiden pohjalta voi kehittää tarinan tai maustaa sillä jotakin toista. Tai vaikka kokeilla editointivaiheessa: tyyli on vapaa!
Harjoitukset ovat oman kirjoittamisen ohessa itse keksimiäni ja painottuvat vahvasti spefistisiin lähtökohtiin, olenhan fantasiakirjailija. Koostan kalenterin tehtävät lopuksi vielä yhdeksi kokonaisuudeksi, josta ne on helppo myöhemmin poimia omaan käyttöön.
***
Luukku 9.
Eläimellistä menoa
Eläimistä pitävänä ihmisenä koen, että maailma ei ole kummoinen ilman eläinten läsnäoloa. Tämä pätee usein myös tarinoihin. Useammin kuin kerran olen katsonut elokuvan ja miettinyt jälkikäteen, miksi sen luoma maailma, sen näyttämä miljöö, tuntui jotenkin... tyhjältä? Ontolta? Ja sitten olen tajunnut, ettei yhden yhdessä kohtauksessa ollut eläintä. Ei kissaa, lintua tai kärpästä. Elokuvan ihmiset elivät maailmassa, jossa ei ollut eläimiä.
Kirjoita siis kohtaukseen eläin!
Älä välttämättä tyydy ensimmäiseen mieleen juolahtavaan, esimerkiksi koiraan tai kissaan. Entäpä jos se olisikin hyönteinen? Tai jotain eksoottisempaa, kuten karkuteillä oleva papukaija tai alpakka? Ja tietenkin on aina ihana fantasiaeläintenkin mahdollisuus: Miten olisi yksisarvinen tai jokin oma keksimäsi laji?
Eläin voi toimia tarinassa monessa roolissa. Seuralaisena, kumppanina, lemmikkinä, vertauskuvana, päähenkilön tunteiden peilinä, todellisen luonteen paljastavana... miksei kertojanakin.
Pidä hauskaa!
***
Aiemmin julkaistu:
Luukku 1. Ideaverryttely
Luukku 2. Törmäyttäminen ja genre
Luukku 3. Ankkuri
Luukku 4. Sanavaraston tuuletus
Luukku 5. Sää tunnelman luojana
Luukku 6. Aistit esiin
Luukku 7. Valot pois!
Luukku 8. Tukeudu kuvaan
Tämän joulukalenterin saa ottaa juuri niin kevyesti tai vakavissaan kuin tahtoo. Tehtäviä ja harjoituksia sopii vapaasti soveltaa ja hyödyntää niin inspiraationa, haasteena kuin lämmittelyharjoituksena. Niiden pohjalta voi kehittää tarinan tai maustaa sillä jotakin toista. Tai vaikka kokeilla editointivaiheessa: tyyli on vapaa!
Harjoitukset ovat oman kirjoittamisen ohessa itse keksimiäni ja painottuvat vahvasti spefistisiin lähtökohtiin, olenhan fantasiakirjailija. Koostan kalenterin tehtävät lopuksi vielä yhdeksi kokonaisuudeksi, josta ne on helppo myöhemmin poimia omaan käyttöön.
***
Luukku 9.
Eläimellistä menoa
Eläimistä pitävänä ihmisenä koen, että maailma ei ole kummoinen ilman eläinten läsnäoloa. Tämä pätee usein myös tarinoihin. Useammin kuin kerran olen katsonut elokuvan ja miettinyt jälkikäteen, miksi sen luoma maailma, sen näyttämä miljöö, tuntui jotenkin... tyhjältä? Ontolta? Ja sitten olen tajunnut, ettei yhden yhdessä kohtauksessa ollut eläintä. Ei kissaa, lintua tai kärpästä. Elokuvan ihmiset elivät maailmassa, jossa ei ollut eläimiä.
Kirjoita siis kohtaukseen eläin!
Älä välttämättä tyydy ensimmäiseen mieleen juolahtavaan, esimerkiksi koiraan tai kissaan. Entäpä jos se olisikin hyönteinen? Tai jotain eksoottisempaa, kuten karkuteillä oleva papukaija tai alpakka? Ja tietenkin on aina ihana fantasiaeläintenkin mahdollisuus: Miten olisi yksisarvinen tai jokin oma keksimäsi laji?
Eläin voi toimia tarinassa monessa roolissa. Seuralaisena, kumppanina, lemmikkinä, vertauskuvana, päähenkilön tunteiden peilinä, todellisen luonteen paljastavana... miksei kertojanakin.
Pidä hauskaa!
***
Aiemmin julkaistu:
Luukku 1. Ideaverryttely
Luukku 2. Törmäyttäminen ja genre
Luukku 3. Ankkuri
Luukku 4. Sanavaraston tuuletus
Luukku 5. Sää tunnelman luojana
Luukku 6. Aistit esiin
Luukku 7. Valot pois!
Luukku 8. Tukeudu kuvaan
8.12.2018
Pieni fiktionkirjoittajan joulukalenteri, luukku 8
Alkusanat:
Tämän joulukalenterin saa ottaa juuri niin kevyesti tai vakavissaan kuin tahtoo. Tehtäviä ja harjoituksia sopii vapaasti soveltaa ja hyödyntää niin inspiraationa, haasteena kuin lämmittelyharjoituksena. Niiden pohjalta voi kehittää tarinan tai maustaa sillä jotakin toista. Tai vaikka kokeilla editointivaiheessa: tyyli on vapaa!Harjoitukset ovat oman kirjoittamisen ohessa itse keksimiäni ja painottuvat vahvasti spefistisiin lähtökohtiin, olenhan fantasiakirjailija. Koostan kalenterin tehtävät lopuksi vielä yhdeksi kokonaisuudeksi, josta ne on helppo myöhemmin poimia omaan käyttöön.
***
Luukku 8.
Tukeudu kuvaan
Yksi uuvuttavimmista asioista kirjoittamisessa -- etenkin jos kyseessä on fantasia -- on keksiminen. Kaikki mitä tarinaan tulee, mitä siinä on, täytyy kuvitella. Uuvuttava ei kuitenkaan tarkoita, etteikö kirjoittaminen voisi olla kivaa ja hauskaa. Aivoilta kuluu siihen vain paljon energiaa.
Tämä on hyvä tiedostaa, koska tilanne johtaa herkästi siihen, että alkaa kuvitella joko tuttuja asioita tai samoja asioita. Aivot nimittäin haluavat aina mennä sieltä missä aita on matalin, eli mihin kuluu paljon energiaa mutta hyöty ei ole suuri. (Siis aivojen mielestä: suomalainen kirjallisuuskenttä olkoon eri mieltä.)
Tarvitaan kuvastimulantteja! Täytyykö sinun kuvitella linna? Futuristinen auto? Vesiputous? Hieno nautarotu? Ylhäinen asu?
Ei hätää: Ota avuksi kuvahaut! Google tietysti auttaa tässä, mutta netistä löytyy runsaasti myös muita kuviin perustuvia palveluita, kuten Pinterest tai Instagram.
Kuvat voivat olla todella oiva lähde inspiraatiolle ja tekstiin ujuttautuville raikkaille yksityiskohdille, joita aivosi eivät olisi omin avuin jaksaneet kehitellä.
***
Aiemmin julkaistu:
Luukku 1. Ideaverryttely
Luukku 2. Törmäyttäminen ja genre
Luukku 3. Ankkuri
Luukku 4. Sanavaraston tuuletus
Luukku 5. Sää tunnelman luojana
Luukku 6. Aistit esiin
Luukku 7. Valot pois!
Tämän joulukalenterin saa ottaa juuri niin kevyesti tai vakavissaan kuin tahtoo. Tehtäviä ja harjoituksia sopii vapaasti soveltaa ja hyödyntää niin inspiraationa, haasteena kuin lämmittelyharjoituksena. Niiden pohjalta voi kehittää tarinan tai maustaa sillä jotakin toista. Tai vaikka kokeilla editointivaiheessa: tyyli on vapaa!Harjoitukset ovat oman kirjoittamisen ohessa itse keksimiäni ja painottuvat vahvasti spefistisiin lähtökohtiin, olenhan fantasiakirjailija. Koostan kalenterin tehtävät lopuksi vielä yhdeksi kokonaisuudeksi, josta ne on helppo myöhemmin poimia omaan käyttöön.
***
Luukku 8.
Tukeudu kuvaan
Yksi uuvuttavimmista asioista kirjoittamisessa -- etenkin jos kyseessä on fantasia -- on keksiminen. Kaikki mitä tarinaan tulee, mitä siinä on, täytyy kuvitella. Uuvuttava ei kuitenkaan tarkoita, etteikö kirjoittaminen voisi olla kivaa ja hauskaa. Aivoilta kuluu siihen vain paljon energiaa.
Tämä on hyvä tiedostaa, koska tilanne johtaa herkästi siihen, että alkaa kuvitella joko tuttuja asioita tai samoja asioita. Aivot nimittäin haluavat aina mennä sieltä missä aita on matalin, eli mihin kuluu paljon energiaa mutta hyöty ei ole suuri. (Siis aivojen mielestä: suomalainen kirjallisuuskenttä olkoon eri mieltä.)
Tarvitaan kuvastimulantteja! Täytyykö sinun kuvitella linna? Futuristinen auto? Vesiputous? Hieno nautarotu? Ylhäinen asu?
Ei hätää: Ota avuksi kuvahaut! Google tietysti auttaa tässä, mutta netistä löytyy runsaasti myös muita kuviin perustuvia palveluita, kuten Pinterest tai Instagram.
Kuvat voivat olla todella oiva lähde inspiraatiolle ja tekstiin ujuttautuville raikkaille yksityiskohdille, joita aivosi eivät olisi omin avuin jaksaneet kehitellä.
***
Aiemmin julkaistu:
Luukku 1. Ideaverryttely
Luukku 2. Törmäyttäminen ja genre
Luukku 3. Ankkuri
Luukku 4. Sanavaraston tuuletus
Luukku 5. Sää tunnelman luojana
Luukku 6. Aistit esiin
Luukku 7. Valot pois!
7.12.2018
Pieni fiktionkirjoittajan joulukalenteri, luukku 7
Alkusanat:
Tämän joulukalenterin saa ottaa juuri niin kevyesti tai vakavissaan kuin tahtoo. Tehtäviä ja harjoituksia sopii vapaasti soveltaa ja hyödyntää niin inspiraationa, haasteena kuin lämmittelyharjoituksena. Niiden pohjalta voi kehittää tarinan tai maustaa sillä jotakin toista. Tai vaikka kokeilla editointivaiheessa: tyyli on vapaa!
Harjoitukset ovat oman kirjoittamisen ohessa itse keksimiäni ja painottuvat vahvasti spefistisiin lähtökohtiin, olenhan fantasiakirjailija. Koostan kalenterin tehtävät lopuksi vielä yhdeksi kokonaisuudeksi, josta ne on helppo myöhemmin poimia omaan käyttöön.
***
Luukku 7.
Valot pois!
Kirjoita kohtaus, joka tapahtuu kokonaan pimeässä. Onko pimeys odotettua vai tuleeko se yllättäen? Ollaanko sisällä vai ulkona? Voit hyödyntää edellisen luukun aistiharjoituksia.
Lisäkierre: Entä jos havainnoitsija tai havainnoitsijat tekstissä eivät olekaan ihmisiä? Millaisten aistien varassa he etenisivät?
Tämän joulukalenterin saa ottaa juuri niin kevyesti tai vakavissaan kuin tahtoo. Tehtäviä ja harjoituksia sopii vapaasti soveltaa ja hyödyntää niin inspiraationa, haasteena kuin lämmittelyharjoituksena. Niiden pohjalta voi kehittää tarinan tai maustaa sillä jotakin toista. Tai vaikka kokeilla editointivaiheessa: tyyli on vapaa!
Harjoitukset ovat oman kirjoittamisen ohessa itse keksimiäni ja painottuvat vahvasti spefistisiin lähtökohtiin, olenhan fantasiakirjailija. Koostan kalenterin tehtävät lopuksi vielä yhdeksi kokonaisuudeksi, josta ne on helppo myöhemmin poimia omaan käyttöön.
***
Luukku 7.
Valot pois!
Kirjoita kohtaus, joka tapahtuu kokonaan pimeässä. Onko pimeys odotettua vai tuleeko se yllättäen? Ollaanko sisällä vai ulkona? Voit hyödyntää edellisen luukun aistiharjoituksia.
Lisäkierre: Entä jos havainnoitsija tai havainnoitsijat tekstissä eivät olekaan ihmisiä? Millaisten aistien varassa he etenisivät?
***
Aiemmin julkaistu:
6.12.2018
Pieni fiktionkirjoittajan joulukalenteri, luukku 6
Alkusanat:
Tämän joulukalenterin saa ottaa juuri niin kevyesti tai vakavissaan kuin tahtoo. Tehtäviä ja harjoituksia sopii vapaasti soveltaa ja hyödyntää niin inspiraationa, haasteena kuin lämmittelyharjoituksena. Niiden pohjalta voi kehittää tarinan tai maustaa sillä jotakin toista. Tai vaikka kokeilla editointivaiheessa: tyyli on vapaa!
Harjoitukset ovat oman kirjoittamisen ohessa itse keksimiäni ja painottuvat vahvasti spefistisiin lähtökohtiin, olenhan fantasiakirjailija. Koostan kalenterin tehtävät lopuksi vielä yhdeksi kokonaisuudeksi, josta ne on helppo myöhemmin poimia omaan käyttöön.
***
Luukku 6.
Aistit esiin
Mikä on totta?
Se minkä näemme. Se mitä kuulemme. Se mitä tunnemme. Se minkä haistamme.
Eli toisin sanoen: Se mitä aistimme.
Fiktiiviset maailmat tuodaan iholle aistien avulla. Perinteisesti voi ajatella, että ihmisellä on viisi aistia: näkö, haju, kuulo, tunto ja maku. Oikeasti niitä on enemmän, ja spefin ollessa kyseessä aisteja voi myös kehitellä. Kasveilla sanotaan olevan jopa 15 aistia, miettikääpä sitä! Niihin lukeutuu mm. elektromagneettisten kenttien tunnistaminen sekä kyky aistia vettä, eli niillä on ihka oma hygrometri. Aika siistiä!
Kirjoita kohtaus, jossa käytät kaikkia aisteja tai tarkastele jotakin jo kirjoittamaasi aistien näkökulmasta. Painottuuko yksi aisti? Unohtuuko toinen? Onko jokin henkilöhahmoistasi synesteetikko? Vaihtele, varioi, hio ja säädä.
Jos haluat revitellä, koeta kirjoittaen tutustua aistiin, joka on omaa keksintöäsi.
Miltä tuntuisi esimerkiksi elää ihmisenä viiksien kanssa (siis sellaisten kissanviiksien, nyt ei puhuta Movemberiin osallistumisesta)?
***
Aiemmin julkaistu:
Luukku 1. Ideaverryttely
Luukku 2. Törmäyttäminen ja genre
Luukku 3. Ankkuri
Luukku 4. Sanavaraston tuuletus
Luukku 5. Sää tunnelman luojana
Tämän joulukalenterin saa ottaa juuri niin kevyesti tai vakavissaan kuin tahtoo. Tehtäviä ja harjoituksia sopii vapaasti soveltaa ja hyödyntää niin inspiraationa, haasteena kuin lämmittelyharjoituksena. Niiden pohjalta voi kehittää tarinan tai maustaa sillä jotakin toista. Tai vaikka kokeilla editointivaiheessa: tyyli on vapaa!
Harjoitukset ovat oman kirjoittamisen ohessa itse keksimiäni ja painottuvat vahvasti spefistisiin lähtökohtiin, olenhan fantasiakirjailija. Koostan kalenterin tehtävät lopuksi vielä yhdeksi kokonaisuudeksi, josta ne on helppo myöhemmin poimia omaan käyttöön.
***
Luukku 6.
Aistit esiin
Mikä on totta?
Se minkä näemme. Se mitä kuulemme. Se mitä tunnemme. Se minkä haistamme.
Eli toisin sanoen: Se mitä aistimme.
Fiktiiviset maailmat tuodaan iholle aistien avulla. Perinteisesti voi ajatella, että ihmisellä on viisi aistia: näkö, haju, kuulo, tunto ja maku. Oikeasti niitä on enemmän, ja spefin ollessa kyseessä aisteja voi myös kehitellä. Kasveilla sanotaan olevan jopa 15 aistia, miettikääpä sitä! Niihin lukeutuu mm. elektromagneettisten kenttien tunnistaminen sekä kyky aistia vettä, eli niillä on ihka oma hygrometri. Aika siistiä!
Kirjoita kohtaus, jossa käytät kaikkia aisteja tai tarkastele jotakin jo kirjoittamaasi aistien näkökulmasta. Painottuuko yksi aisti? Unohtuuko toinen? Onko jokin henkilöhahmoistasi synesteetikko? Vaihtele, varioi, hio ja säädä.
Jos haluat revitellä, koeta kirjoittaen tutustua aistiin, joka on omaa keksintöäsi.
Miltä tuntuisi esimerkiksi elää ihmisenä viiksien kanssa (siis sellaisten kissanviiksien, nyt ei puhuta Movemberiin osallistumisesta)?
***
Aiemmin julkaistu:
Luukku 1. Ideaverryttely
Luukku 2. Törmäyttäminen ja genre
Luukku 3. Ankkuri
Luukku 4. Sanavaraston tuuletus
Luukku 5. Sää tunnelman luojana
5.12.2018
Pieni fiktionkirjoittajan joulukalenteri, luukku 5
Alkusanat:
Tämän joulukalenterin saa ottaa juuri niin kevyesti tai vakavissaan kuin tahtoo. Tehtäviä ja harjoituksia sopii vapaasti soveltaa ja hyödyntää niin inspiraationa, haasteena kuin lämmittelyharjoituksena. Niiden pohjalta voi kehittää tarinan tai maustaa sillä jotakin toista. Tai vaikka kokeilla editointivaiheessa: tyyli on vapaa!
Harjoitukset ovat oman kirjoittamisen ohessa itse keksimiäni ja painottuvat vahvasti spefistisiin lähtökohtiin, olenhan fantasiakirjailija. Koostan kalenterin tehtävät lopuksi vielä yhdeksi kokonaisuudeksi, josta ne on helppo myöhemmin poimia omaan käyttöön.
***
Luukku 5.
Sää tunnelman luojana
Oli synkkä ja myrskyinen yö...
Niin alkaa sarjakuvakoira-Ressun kuuluisa kroonisesti keskeneräinen romaanikäsikirjoitus, ja Ressupa on aivan oikeassa siinä, että dramaattisella säällä saadaan dramaattinen aloitus. (No okei, virke ei alun perin ole Ressun tassusta, ja sitä usein käytetään huonona esimerkkinä, mikä minun mielestäni on kyllä makuasia, koska lukisin kyllä tuosta eteenpäin...)
Yhtä kaikki, tämänkertaisessa kalenteriluukussa kohdistetaan katse säähän. Millä tavoin kohtauksessa vallitseva säätila ilmenee? Onko siellä sellaista ylipäätään laisinkaan? Onko sää henkilöhahmojen tunteiden peili vai vastakohta? Luoko se toiminnallisia erityisolosuhteita (miettikää vaikka, miten miekkataisteluun vaikuttaisi kaamea kaatosade ja mutalillinki, jossa liukastellaan)? Onko sillä draamallista funktiota?
Ulkona ollessasi huomioi säätiloja ja niiden vaikutusta mielialaasi tai tunnelmaan ylipäätään. Draamallisesti mielenkiintoisia ovat esimerkiksi siirtymät: kun säätyyppi vaihtuu toiseen. Miten se ilmenee luonnossa, miten kerronnassa? Entä millä tavoin henkisesti musta joulu voisi olla erilainen silloin, kun maassa ei ole lunta vs. silloin, kun maassa on lunta?
Yhdessä aiemmassa luukussa puhuttiin kirjoittajan ankkureista tekstin luomisessa, mutta tutun säätilan onnistunut kuvaus on oiva ankkuri lukijalle. Spefikirjoittajalle se on myös kelpo keino tuoda erityissääolosuhteiden kautta ilmi, ettei maailma ole ehkä ihan samanlainen kuin tämä meidän tuntemamme. Miten olisi vaaleanpunainen sade tai sähkömyrsky?
***
Aiemmin julkaistu:
Luukku 1. Ideaverryttely
Luukku 2. Törmäyttäminen ja genre
Luukku 3. Ankkuri
Luukku 4. Sanavaraston tuuletus
Tämän joulukalenterin saa ottaa juuri niin kevyesti tai vakavissaan kuin tahtoo. Tehtäviä ja harjoituksia sopii vapaasti soveltaa ja hyödyntää niin inspiraationa, haasteena kuin lämmittelyharjoituksena. Niiden pohjalta voi kehittää tarinan tai maustaa sillä jotakin toista. Tai vaikka kokeilla editointivaiheessa: tyyli on vapaa!
Harjoitukset ovat oman kirjoittamisen ohessa itse keksimiäni ja painottuvat vahvasti spefistisiin lähtökohtiin, olenhan fantasiakirjailija. Koostan kalenterin tehtävät lopuksi vielä yhdeksi kokonaisuudeksi, josta ne on helppo myöhemmin poimia omaan käyttöön.
***
Luukku 5.
Sää tunnelman luojana
Oli synkkä ja myrskyinen yö...
Niin alkaa sarjakuvakoira-Ressun kuuluisa kroonisesti keskeneräinen romaanikäsikirjoitus, ja Ressupa on aivan oikeassa siinä, että dramaattisella säällä saadaan dramaattinen aloitus. (No okei, virke ei alun perin ole Ressun tassusta, ja sitä usein käytetään huonona esimerkkinä, mikä minun mielestäni on kyllä makuasia, koska lukisin kyllä tuosta eteenpäin...)
Yhtä kaikki, tämänkertaisessa kalenteriluukussa kohdistetaan katse säähän. Millä tavoin kohtauksessa vallitseva säätila ilmenee? Onko siellä sellaista ylipäätään laisinkaan? Onko sää henkilöhahmojen tunteiden peili vai vastakohta? Luoko se toiminnallisia erityisolosuhteita (miettikää vaikka, miten miekkataisteluun vaikuttaisi kaamea kaatosade ja mutalillinki, jossa liukastellaan)? Onko sillä draamallista funktiota?
Ulkona ollessasi huomioi säätiloja ja niiden vaikutusta mielialaasi tai tunnelmaan ylipäätään. Draamallisesti mielenkiintoisia ovat esimerkiksi siirtymät: kun säätyyppi vaihtuu toiseen. Miten se ilmenee luonnossa, miten kerronnassa? Entä millä tavoin henkisesti musta joulu voisi olla erilainen silloin, kun maassa ei ole lunta vs. silloin, kun maassa on lunta?
Yhdessä aiemmassa luukussa puhuttiin kirjoittajan ankkureista tekstin luomisessa, mutta tutun säätilan onnistunut kuvaus on oiva ankkuri lukijalle. Spefikirjoittajalle se on myös kelpo keino tuoda erityissääolosuhteiden kautta ilmi, ettei maailma ole ehkä ihan samanlainen kuin tämä meidän tuntemamme. Miten olisi vaaleanpunainen sade tai sähkömyrsky?
***
Aiemmin julkaistu:
Luukku 1. Ideaverryttely
Luukku 2. Törmäyttäminen ja genre
Luukku 3. Ankkuri
Luukku 4. Sanavaraston tuuletus
4.12.2018
Pieni fiktionkirjoittajan joulukalenteri, luukku 4
Alkusanat:
Tämän joulukalenterin saa ottaa juuri niin kevyesti tai vakavissaan kuin tahtoo. Tehtäviä ja harjoituksia sopii vapaasti soveltaa ja hyödyntää niin inspiraationa, haasteena kuin lämmittelyharjoituksena. Niiden pohjalta voi kehittää tarinan tai maustaa sillä jotakin toista. Tai vaikka kokeilla editointivaiheessa: tyyli on vapaa!
Harjoitukset ovat oman kirjoittamisen ohessa itse keksimiäni ja painottuvat vahvasti spefistisiin lähtökohtiin, olenhan fantasiakirjailija. Koostan kalenterin tehtävät lopuksi vielä yhdeksi kokonaisuudeksi, josta ne on helppo myöhemmin poimia omaan käyttöön.
***
Luukku 4.
Sanavaraston tuuletus
Jokaisen käytössä oleva sanavarasto on yksilöllinen sekoitus jos jonkinlaista sanarompetta. Usein käy vieläpä niin, että käytämme vain niitä sanoja, jotka ovat ajautuneet etualalle, emmekä jaksa penkoa peremmältä.
Nyt tehdään tilanteeseen muutos!
Etsi käsiisi kaunokirjallinen teos ja valitse sieltä summamutikassa aukeama. Poimi aukeamalta kolme sanaa, jotka eivät ole tavanomaisesti omassa sanavarastossasi. (Voit toki selata useamman aukeaman, jos sanavarastosi etuala on laaja.) Käytä niitä seuraavassa kohtauksessa, jonka kirjoitat tai jota editoit.
Tämän joulukalenterin saa ottaa juuri niin kevyesti tai vakavissaan kuin tahtoo. Tehtäviä ja harjoituksia sopii vapaasti soveltaa ja hyödyntää niin inspiraationa, haasteena kuin lämmittelyharjoituksena. Niiden pohjalta voi kehittää tarinan tai maustaa sillä jotakin toista. Tai vaikka kokeilla editointivaiheessa: tyyli on vapaa!
Harjoitukset ovat oman kirjoittamisen ohessa itse keksimiäni ja painottuvat vahvasti spefistisiin lähtökohtiin, olenhan fantasiakirjailija. Koostan kalenterin tehtävät lopuksi vielä yhdeksi kokonaisuudeksi, josta ne on helppo myöhemmin poimia omaan käyttöön.
***
Luukku 4.
Sanavaraston tuuletus
Jokaisen käytössä oleva sanavarasto on yksilöllinen sekoitus jos jonkinlaista sanarompetta. Usein käy vieläpä niin, että käytämme vain niitä sanoja, jotka ovat ajautuneet etualalle, emmekä jaksa penkoa peremmältä.
Nyt tehdään tilanteeseen muutos!
Etsi käsiisi kaunokirjallinen teos ja valitse sieltä summamutikassa aukeama. Poimi aukeamalta kolme sanaa, jotka eivät ole tavanomaisesti omassa sanavarastossasi. (Voit toki selata useamman aukeaman, jos sanavarastosi etuala on laaja.) Käytä niitä seuraavassa kohtauksessa, jonka kirjoitat tai jota editoit.
***
Aiemmin julkaistu:
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)