Paljon käydään sulkakynänvääntöä siitä, pitääkö lukea paljon voidakseen kirjoittaa.
Tähän kysymykseen vastaus on ei.
Oikeampi kysymys, se mitä edellisellä yleensä haetaan, kuuluisi näin: pitääkö lukea toisten kirjoittamia kirjoja, jotta voi itse julkaista romaaneja?
Kyllä pitää.
Jos joku kuvittelee välttyvänsä vaikutteilta sillä, ettei lue proosaa tai runoja, ja ajattelee tällä tavoin luovansa jotain todella omaperäistä ja uutta, elää harhoissa. Jokaisella meistä on taipumus keksiä pyörä uudelleen ja tarpeeksi itserakkautta kuvitella, että keksintö on tuore.
Kehotan lukemaan kaikenlaisia tekstejä. Lue sitä lajityyppiä mitä kirjoitat, jotta tiedät, mitä on jo sataan kertaan kerrottu ja millä tavalla. Lue vanhoja klassikoita, sillä klassikoiden syntyyn on syynsä. Lue runoja, sillä ne ruokkivat sielua tavalla, jota ei ole toista. Lue kotimaista proosaa, joka puhdistaa anglismiahdisteiset aivokäytävät ja palauttaa ajattelemaan suomeksi. Lue sanomalehtiä ja aikakauslehtiä, jotka tursuilevat aiheita ja ideoita (ja poimi sieltä kielioppivirheet, niin saat samalla harjoitusta äidinkielen osaamiseesi). Lue laulujen sanoituksia, sillä parhaimmat niistä ovat tarinoita pienoiskoossa. Lue tietokirjoja.
Ja jos aika lukemiseen on kortilla, voi pienillä teoilla varastaa itselleen sitä lisää. Itse olen lisännyt mahdollisuuksia lukea seuraavilla tavoilla:
1) Vessakirja. Vessakirja voi olla sanomalehti, aikakauslehti, tietokirja tai kertomus- tai novellikokoelma. Romaanit vaativat liian pitkäkestoista keskittymistä toimiakseen vessakirjoina. Eipä mene pytyllä istuttu aika hukkaan!
2) Tunti ennen nukkumaanmenoa -kirja. Okei, joskus siitä tulee kaksi tuntia, joskus kolme, ja välillä käy niinkin että lukemisen lopettaa vasta aamuyöllä, jos kirja on oikein hyvä... Tavallisesti kirja on kuitenkin hyvä tapa rauhoittua untenmaille.
3) Kassi-kirja. Pyrin kantamaan laukussani aina kirjaa. Näin pystyy hyödyntämään odotus- ja jonotusajat niin hammaslääkärin aulassa kuin bussipysäkillä. Ne, jotka eivät kärsi pahoinvoinnista, voivat hyödyntää myös linja-automatkat, junamatkat ja lentokonelennot. Jostain syystä kassi-kirjani tuppaavat olla joko kotimaista nykyproosaa (ohuita ja lyhytlauseisia) tai romanttisia jännäreitä (kevyitä pokkareita ja otteessaan pitäviä).
Luen yleensä useita kirjoja samaan aikaan. Jonkin luen yhdeltä istumalta, toista maistelen ja säästelen. Olen varsin nopea lukija ja luen fiiliksen mukaan. Joskus yksi kirja kiilaa toisen ohi, joskus lopetan lukemisen parin sivun jälkeen. Vaikka on tärkeää lukea, on myös tärkeää osata ja uskaltaa jättää lukematta! Hyviä kirjoja on maailmassa niin paljon, että olisi järjetöntä rämpiä hampaat irvessä läpi myös ne, jotka eivät omaan makuun kerta kaikkiaan sovi.
Ja joskus, kun oma kirjoittaminen tuntuu tukkoiselta, voi toisen teksti avata kanavat. Silloin on kuitenkin parempi lukea jotain tyyliltään ja aiheeltaan tyystin erilaista kuin se teksti, jota on kirjoittamassa.
Ennen kaikkea on tärkeää lukea siksi, että se on kivaa. Kirjailijat kirjoittavat kirjoja, jotta niitä luettaisiin.
Minkälaisia teidän lukutottumuksenne ovat?
Minä olen kirjallisuusbulimikko ainakin mitä genreihin tulee. Ehkä vähän tasoonkin, jos totta puhutaan... Kaiken lisäksi kärsin monisuuntaisesta kirjallisuudenala -häiriöstä, eli luen tietyn genren kirjoja yleensä ryppäissä: viimeisen kuukauden aikana innostuin perehtymään vampyyrigenreen lukemalla tähän saakka julkaistut SOuthern vampire mysteries - kirjat (11kpl) sekä Twilight sarjan ja nyt ehdin ostaa myös Vampyyripäiväkirjojen ekan osan. Tätä aikaisemmin olin lukenut lähinnä Pikku vampyyri -kirjoja, Twilightia en ollut nähnyt edes filminä. Maaninen kausi siis menossa. :)
VastaaPoistaSamanlaisia ahmimiskausia tulee dekkareiden, runouden tai tietyn kirjailijan suhteen: yhtäkkiä vain pitää lukea kaikki Hotakaiset, Tervot tai Waltarit yhteen menoon tai ostaa kaikki Pessoan italiaksi käännetyt runot. :)
Ennen lasta luin 1-3 teosta viikossa, reippaasti yli sata nidettä vuodessa. Siihen tenttikirjat päälle, opiskelin tietenkin kirjallisuutta, eli klassikot ovat tulleet tutuksi akateemista tietä :)
Lapsen jälkeen olen ollut tyytyväinen, jos ehdin lukea keskimäärin kirjan viikossa: se tosiaan tarkoittaa keskimäärin, koska niinä aikoina, kun itse kirjoitan aktiivisesti luen ehkä kaksi kirjaa kuussa, mutta jos en kirjoita aktiivisesti, saatan lukea (opuksen paksuudesta riippuen) 3-6 kirjaa viikossa...
Minullakin on kirja yleensä jonottaessa, matkoilla (vaikka lapsen kanssa harvoin kykenee kummassakaan tilanteessa keskittymään lukemiseen...) ja vessassakin (hyvä syy lukea rauahassa edes pari minuuttia :D), vaikka loppujen lopuksi aika lukemiseen tulee nipistettyä yöunista: päivällä ei kerta kaikkiaan ole aikaa. Varsinkaan niinä aktiivisen kirjoittamisen kausina.
Mutta joo... olen imenyt rakkauden kirjoihin äidinmaidosta ja jotta kokisin elämän täysipainoiseksi, on minulla oltava mahdollisuus sekä lukea että kirjoittaa.
Vera A, hurja lukutahti sinulla on ollut! Itse luen ehkä keskimäärin romaanin viikossa, kaksi jos kyseessä on nopealukuisempi teos. Joskus on taukoakin, kun ei tunnu löytyvän sopivaa luettavaa. Muuten, millä kaikilla kielillä luet kirjoja? Oletko huomannut vieraiden kielten vaikuttavan suomen kielen lauserakenteisiin?
VastaaPoistaMinullakin on vessakirja nykyään :D Mutta luen sitä vain, kun otan kylvyn ammeessa. Ja kassikirjakin on. Ja yöpöytäkirja. Jos on kiireitä, en jaksa lukea, mutta kyllä; lukeminen syventää myös omia tekstejä ja auttaa pääsemään yli solmuista.
VastaaPoistaUnohdinkin mainita, että olen elänyt käytännössä viimeiset 17 vuotta katsomatta tv:tä, leffoja kyllä mutta ennen dvd-aikaa niitäkin vain leffateatterissa, se selittänee osin lukutahdin :) luen eniten suomeksi, jonkin verran italiaksi ja nykyään yhä harvemmin englanniksi tai espanjaksi. Kaunokirjallisuuta pyrinkin lukemaan mahdollisimman paljon suomeksi ihan kielitajua suojellakseni. Nykyään tosin on italia vahvistunut niin, etten aina tajua lukevani vieraalla kielellä, se on hassua, kun siitä tulee vasta heken kuluttua tietoiseksi. Kääntäessä olen toki hyvin tietoinen lauserakenteiden eroista: sekä sanajärjestyksen että välimerkkien suhteen, ne ovat niin erilaiset italiassa. Kirjoittaessa helmasyntejäni ova pitkät lauseet ja lauseenvastikkeet (ja käänteinen sanajärjestys) mutta en osaa sanoa johtuvatko ne italiasta vai ihan vain omasta pollasta :)
VastaaPoistaHelmi-Maaria Pisara, oi, en olekaan koskaan lukenut kirjaa kylvyssä ollessani (ei ole ollut kylpyammetta). Kuulostaa ihanan boheemilta. :D
VastaaPoistaVera A, itse luen aika paljon englanniksi ja kun aloitin kirjoittamisen viitisen vuotta sitten, se kyllä näkyi. Lauseenvastikkeet, anglismit, sanajärjestys...
On ollut suorastaan yltäkylläistä sukeltaa suomenkieliseen kirjallisuuteen. Se on tuntunut jollain tavalla puhdistavalta ja vapauttavalta. On niin totta, että eri kielellä ajattelee asiat eri tavalla (lähinnä teknisesti, ei niin että mielipide muuttuisi matkan varrella).
Kirjoja on pitkin asuntoa ja sellainen kulkee myös käsilaukussa. Useita kirjoja on siis luennan alla yhtäaikaa. Tuon saman olen huomannut, että toisen kirjoittamaan tekstiin uppoaminen avaa myös omia kirjoittamisen solmuja aivan kuin huomaamatta. Ja sanomalehdistä löytyy jostain syystä jatkuvasti enemmän ja enemmän kirjoitusvirheitä, rektiovirheitä, pronominivirheitä, possissiivisuffiksivirheitä jne. jne. Olkoonkin hyvää oikeinkirjoitusharjoitusta, niin joskus aamukahvi meinaa mennä väärään kurkkuun, kun niin sapettaa:D
VastaaPoistaJuuri Turun kirjamessuilla keskusteltiin karistolaisten kanssa kylpyammeessa lukemisesta. Oliko se niin, että Kirsti Kuronen luki kirjoja kylpyammeessa ja sitten joku sanoi, ettei lue kirjoja vaan lehtiä koska kirjojen sivut rypistyvät. Minulla on kirjoja ympäriinsä asunnossa, mutta isoin pino on sohvapöydällä. Kymmenen kirjaa varmaankin kesken. Kaikkia en kuvittelekaan lukevani loppuun, mutta aina pienestä pätkästäkin jotain saa. Hauska tavata täällä virtuaalisesti J.S. Varmaan on tavattu jossain muuallakin, mutta olen aina niin jännittynyt, etten muista jälkeen päin mitään uusien ihmisten tapaamisesta. Ja onnea tulevalle kirjalle!
VastaaPoistaTirlittan, sanomalehtien äidinkielentaso on kyllä laskenut kuin lehmän häntä. Varmaan samaa vauhtia juttujen tason kanssa? Otsikkovirheitä löytyy poskettomasti ja Aamulehti on erityisen kunnostautunut muka-näppärissä otsikoissa, jotka itse asiassa ovat vain harhaanjohtavia. Esimerkiksi Tampere-talon uusi johtaja uutisoitiin etusivulla hienosti tähän tyyliin: "Rock-mimmi valloittaa Tampere-talon". Vieressä on kuva vaaleatukkaisesta Paulina Ahokkaasta. Kutsukaa minua vanhanaikaiseksi, mutta mielestäni tämä ei ole kovin ammattitaitoiselta kuulostava tyyli informoida kaupungin asukkaille uudesta kulttuurivaikuttajasta. Ensi silmäyksellä lukijalle tulee kuva, että joku huithapeli blondi yrittää sopia Kummolan saappaisiin. Vasta jutussa käy (sentään) ilmi minkälainen tausta Ahokkaalla on.
VastaaPoistaKylläpäs minä nyt innostuin vaahtoamaan... Mutta kyllä, erilaiset selkeät virheet tiedotusvälineiden teksteissä saavat sapen kiehumaan täälläkin.
Kirsti, kiitos onnen toivotuksista! Ohimennen tapasimme Kariston juhlissa elokuun lopulla, mutta en odottanutkaan että olisit minua niin lyhyestä kohtaamisesta muistanut. :) Hmm, tuo on kyllä varmaan totta, että kylvyssä ollessa kirja voi hieman altistua kosteudelle... Ei siis ehkä sitä rakkainta ja arvokkaita kirjaa mukaan, jos joskus kokeilen kylvyssä lukemista!
Jo ruokaa laittaessa joskus harmittaa, että keittokirjaan tai reseptiin tulee tahroja.
Kyllä, luen runokirjoja kylvyssä, ääneen. Viimeksi kailotin Riina Katajavuoren Omakuvat-kokoelman. Toimii! Pesuhuoneessa on loistava kaiku.
VastaaPoistaHei ja kiitos mielenkiintoisesta blogista :)
VastaaPoistaMinulla lukeminen on kausittaista - kun yhden kirjan makuun pääsen, tahdon vain lisää ja lisää niin että kirja pyörii koko ajan (melkein) päässä. Nyt on ollut aikaa, kun viimeksi luin. Vessakirjoja harrastan minäkin, mutta en niinkään romaaneissa, mutta toisinaan runokirjoja, mutta yleisimmin "positiivisuus/unelmien tavoittelu/itseapuopaskirjoja :)
Ps. Itselläni paljon opittavaa oikeinkirjoituksesta, mutta koko ajan pyrin kehittymään :)
Katja, tervetuloa! Hauska kuulla, että pidät blogista. :)
VastaaPoistaLukemisen yksi mukava puoli on se, ettei väärää tapaa lukea ole.
"Itselläni paljon opittavaa oikeinkirjoituksesta, mutta koko ajan pyrin kehittymään"
Sama juttu. On vielä paljon kielellistä hienosäätöä edessä, mutta onneksi peruspalikat lienevät kunnossa. Uuden oppiminen on kivaa!